Reindeer pasta

 
 
Tämä resepti tulee shokeeraamaan joitain ulkomaalaisia lukijoitani; poropastaa! Itselleni poron syöminen ei tuota eettisiä ongelmia, mutta on joitain ihan yleisesti syötäviä eläimiä, joihin en enää koske, tosin kaikkia näitä olen kyllä maistanut; peura (Bambin äiti) kani tai jänis (liian söpö) ja hevonen (tähän liittyy kaikkien eniten muistoja ja tunteita; vietin kaiken vapaa-aikani teininä tallilla hevosia hoitaen ja valmentaen).

Ja sitten reseptiin... Tähän käy mikä tahansa kylmäsavustettu porotuote, itse käytin "poromurenaa"; halvinta ja helppoa ottaa suoraan pussista.

Keitä pastaa pussin ohjeen mukaan kahdelle. Kastikkeeksi käytin puolisen purkkia kevyt creme fraichea ja pari lusikallista Pippuri-Creme Bonjouria, kuullotetun, silputun sipulin  sekä ruokalusikallisen Dijon-sinappia. Sekoitin kourallisen poromurenaa joukkoon. Lopuksi sekoitin kastikkeen pastan kanssa. Annoksen koristelin poromurenalla, parmesanlastuilla, ruohosipulilla ja rosepippurilla. Helppo viikonloppuruoka oli valmis!

Shocking news, my foreign friends... we Finns eat reindeer. If thought of this disgusts you, this recipe isn't for you.

I don't have problems eating reindeer, even though I don't want ot eat deer (Bambi's mother), rabbit (too cute) or horse meat (I have spent all my teen years at horse stables grooming and training horses).

If you dare to try this, any cold smoked reindeer product goes well, I used crumbles.

Sauce was mixed of one chopped, sauted onion, creme fraiche and pepper seasoned cream cheese and some Dijon mustard wiht a handful of cold smoked reindeer meat crumbles. Sauce and cooked pasta were mixed and dish decorated with reindeer meat, chives, parmesan shavings and Peruvian pepper. An easy 15 min. weekend meal was ready.

 

1 kommentti :

  1. Oi miten herkulliselta näyttää, poro on kyllä hyvää! :) Itse en ole noista maistanut kuin peuraa joskus vuosia sitten Vanajanlinnassa. Peuranliha oli todella hyvää, sitä pystyisin ehkä uudestaankin syömään. :) Pupua en myöskään ajatuksen takia pysty nielaisemaan. Katsoin tosin viime kesänä Ranskan matkalla vierestä, kun mies maisteli jänöä, mutta en pystynyt häneltäkään maistamaan. Hevosenlihan kanssa sama juttu, eiiiiii!!! :) Lapsena meillä oli siskoni kanssa shetlanninponit, joiden yksi varsa jouduttiin lopettamaan sairauden vuoksi. Siitä lähtien hevosenliha on ollut pannassa. Pelkkä ajatuskin etoo. Mutta poroa syön kaikissa muodoissa! :)

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa kovasti. Your comment makes me happy.