Hetkiä aamu- ja iltahämärän välissä / Short moments between dawn and dusk




 
Viikonloppuna oltiin taas maalla anoppilassa.

Tarmo löysi metsästä peuran jalan, jonka metsästäjät olivat sinne ilmeisesti jättäneet. Tarmon harmiksi jalka otettiin siltä heti pois, mutta onneksi klapipinossa riitti leluja pihaleikkeihin.

We spent weekend at my in laws on countryside.
 

 
 
 

Kesälampaat olivat lähteneet kotiin ja omat lampaat olivat siirtyneet laitumelta talvilampolaan.
 
Sheeps that had spent the summer at the field, had gone home and own sheeps had moved indoors for winter months.
 
 
 
Lauantai-iltana, ennen simahtamista kello kymmeneltä, ihailtiin taivaalle noussutta suurta kuuta. Heräsin aamulla yhdeksältä, milloinkohan viimeksi olisin nukkunut 11 tuntia?!
 
On Saturday night we fell asleep at 10 pm, but before that we admired the big mooon rising on the sky.
 
 
 
 
 

 
 
 
 
Lauantaina maassa oli ripaus lunta ja taivaalta vihmoi vähän lisää, mutta sunnuntaihin mennessä kaikki oli sulanut. Vihoviimeiset kukat sinnittelivät vielä.
 
Marraskuun harmaat päivät ovat nyt lyhyitä, keskipäivälläkään ei tunnu valkenevan ja ilta laskeutuu varhain. Tuntuu, että päivä ei oikein alkaisikaan ennen kuin on jo ilta. Välillä tekisi mieli vain vetää peitto korviin ja nukkua läpi harmaan päivän... Silti, valoisaa viikkoa!
 
On Saturday there were some snow, but by Sunday it had melt away.The very last flowers were still fighting against the approaching winter.
 


7 kommenttia :

  1. Virpi, onnistuin poistamaan kommenttisi syväterävyydestä. Koetin ottaa viikonloppuna kuvia niin, että loppusyksyn kuollut luonto sumentuu kauniiksi pehmeäksi taustaksi, ja aika mukavasti viikonlopun rauhallinen tunnelma tallentuikin kuviin.

    VastaaPoista
  2. Voi miten onnelliselta Tarmo näyttää vaikka peuran jalka on vaihtunutkin klapiin :)
    Aika paljon lunta siellä maalla näyttää olevan....vaikka ei kovin kaukana olekaan.
    On se vaan aika hassua, että minullakin vielä muutama kesäkukka sinnittelee parvekkeella ja
    työntää uutta lehteä ja kukkaa vaikka on jo marraskuu....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarmoa vähän kyllä harmitti, kun luu oli salaperäisesti kadonnut hänen käväistessään aina niin vastustamattomassa auton takaluukussa... Klapi toi onneksi nopeasti lohtua.

      Poista
  3. Ihana Tarmo <3. Mukavaa tiistaita!

    VastaaPoista
  4. Saanko taas sanoa, että Tarmo ja lampaat on niin söpöjä! :) Näitä postauksia lisää!

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa kovasti. Your comment makes me happy.