Maalla | Countryside weekend


Pitkästä aikaa olimme maalla. Kesälläkään emme tainneet olla kuin pari kertaa anoppilassa, Siipan työt ja päivystykset kun sitoivat meidät kesällä miltei koko ajaksi Helsinkiin ja syksykin on mennyt sen verran vauhdikkaasti, ettemme lyhyestä välimatkasta huolimatta ole maalle ehtineet. Nytkin pääsimme vasta lauantaiaamuna matkaan. Syy oli kuitenkin hyvä, olinhan perjantaina Salvessa Nelkytplussalaisten tapaamisessa.

Maalle hurauttaa onneksi alta tunnin ja olimme jo ennen yhtätoista perillä, vaikka kävimme nappaamassa Siipan siskontytön matkaan mukaan.





Heti alkuun menimme sienimetsään. Joku oli käynyt putsaamassa varmat sieniapajani, mutta saimme kuitenkin ihan kohtuullisen saaliin. Sunnuntaina ajoin vielä hieman kauemmaksi paikkaan, jossa sato on ennen ollut hyvä. Nyt parhaasta paikasta metsää oli kuitenkin kaadettu ja sain vain korin pohjaa peittoon. Sainpa kuitenkin ulkoilua muutaman tunnin.




Kesälampaat ovat laitumella vielä pari viikkoa. Paksuine turkkeineen ne pärjäävät hyvin pikkupakkasellakin, tuulisella säällä ja öisin ne ovat suojassa laitumelle rakennetussa katoksessa.





 Vielä viime maanantaina kuljin ilman sukkia, mutta sienimetsään vedin jo talvitakin päälle ja pipon päähän. Toisaalta lupiinit kukkivat toista (vai olisiko jo kolmatta) kierrostaan. Mutta kai se talvi sieltä tulee, kova puhuri piiskasi koivujakin jo ihan lehdettömän kaljuiksi.


Tarmo ilahtui kovin tulostamme. Appivanhemmat ovat olleet pahassa flunssassa pari viikkoa, eivätkä ole jaksaneet leikittää Tarmoa tavalliseen tahtiin. Nyt Tarmo sai juosta lelujensa perässä sydämensä kyllyydestä.

Katsokaapa muuten Tarmon turkkia Siitä on vuosien aikana tullut tuollainen vakosamettimaisen raidallinen luonnostaan, turkkia ei siis ole sormin harottu. Ensin raidallisuutta oli takaselän päällä, mutta nyt se alkaa etuselästä. Turkki on valtavan paksu, Tarmo torkkuu välillä talvisin ulkona lumen hiljalleen sadellessa sen päälle eikä välttämättä halua tulla edes lumisateesta sisälle.














Sunnuntaina tein maukasta myskikurpitsarisottoa -resepti tulossa blogiin myöhemmin- ja Siippa teki siskontyttönsä kanssa meille jälkkäriksi rikkaita ritareita.

Viikonlopun kruunasivat hyvät yöunet. Nukun usein huonosti heräten kolmen-neljän maissa valvomaan, mutta lauantain parin tunnin nokosten jälkeen nukuin heräämättä vielä 9,5 h yöunetkin. Olipa ihanaa nukkua kerrankin pitkään!

Millainen viikonloppu teillä oli?



We hadn't been at the inlaws for a while, but this weekend we spent few days at the countryside foraging funnel chantarelles, playing with Tarmo the dog, resting and eating well.

10 kommenttia :

  1. Syksy tuoksuu sieniltä.
    Viikonloppuna vihdoinkin pääsin sairastuvalta tapaamaan ilopilleri Tarua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bestiksen tapaaminen onkin aina kivaa!

      Poista
  2. Meillä on myös sienestetty viikonloppuna. Mies on ihan sienifriikki ja kävi taas molempina päivinä metsässä. Saalistakin löytyi :)) Itse jäin siksi aikaa äidin luo kahvittelemaan, hih...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulin jo itsekin iskeneeni varsinaiseen kultasuoneen sienimetsässä, kun löysin pari hyvää suppisrypästä, mutta siihen se miltei jäikin. Oli silti kiva kulkea metsässä.

      Poista
  3. Meillä siivottiin pihaa ja laitettiin muutenkin nurkkia kuntoon talventuloon. Ai niin ja leivoin muuten ison satsin saaristolaisleipää ja vähän muitakin herkkuja. Tarmo on niin ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarmo on hyvin suloinen. Se oli varsinainen villipelle nuorempana, mutta seitsemänvuotiaana se on jo aika lailla rauhoittunut.

      Poista
  4. Aah näitä sun kuvia ja ihanan lempeän kaunis kuva susta, sellainen onnellinen <3

    VastaaPoista
  5. Oh my, meillähän oli lähes tulkoon identtinen viikonloppu, sillä erotuksella, että (tällä kertaa) tunnelmaa eivät sävyttäneet lampaat (ovat muuten pähkähullun mainioita otuksia; seurasin muutama viikonloppu sitten niitä pitkään, ja olen vakuuttunut, että Late Lampaan tekijä tuntee kohde-eläimensä ;)...).


    Sieniapajat oli meikeläisenkin osalta melkein tyhjennetty, mutta maanantaina totesin vain, että oli oikeastaan ihan hyvä asia...

    Nukkuminen on kuule arjen luksusta <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nukkuminen on ihanaa, olen aina innoissani jos olen nukkunut hyvin ja pitkään.

      Jätin sienet anoppilan pakkaseen. Meillä on vielä viimevuotisia jotka pitäisi ensin syödä. Silti menin molempina päivinä metsään, siinä on sitä löytämisen iloa.

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa kovasti. Your comment makes me happy.