Kaunista ja vihreää + arvonta

Kaunista ja vihreää* on kauniista Kukkala-blogista tutun Sanna Raskun uusi vihersisustuskirja. Puutarha-alan ammattilaisen innostavassa kirjassa sisustetaan kukin ja kasvein niin sisä- kuin ulkotilojakin.

Olin tänä vuonna ajatellut jättää parvekekasvien siemenestä kasvattamisen kokonaan väliin ja ostaa taimet valmiina, mutta Siippa antoi lajitelman siemenpusseja hääpäivälahjaksi. Monet niistä olisi pitänyt kylvää varmaan jo pari kuukautta sitten, jotta ne kukkisivat tänä kesänä. Multapussikin puuttuu vielä. Taidan todella tarvita inspistä vihersisustamiseen...

Kaunista ja vihreää-kirjassa neuvotaan sisustamaan trendikkäästi kasveilla niin puutarhassa, terassilla kuin sisällä. Meillä siis on parveke, jossa on kesäisin pari laatikollista yrttejä ja lisäksi laatikoissa ja ruukuissa kukkia. Ajatuksena on minikokoinen rönsyilevä englantilainen puutarha. Toteutus on vaihdellut vuosittain, mutta ihan sitä englantilaispuutarhan fiilistä en ole saanut. Joka vuosi kuitenkin etsin jotain uutta ideaa varsinkin kukkapuolelle. Nyt mietin mm. heinäkasveja kukkien joukkoon kirjan innoittamana.

Kirja antaa myös ideoita puutarha-ja viherkasvien luovaan käyttöön ja asetelmien tekoon sisätiloissakin,  näitä ideoita voi toteuttaa luonnon kasveinkin.

Ja sitten siihen arvontaan! Sain WSOY:ltä arvottavaksi yhden kirjan lukijoiden kesken. Osallistu kertomalla oletko jo aloittanut puutarhatyöt tai parvekekasvien kasvatuksen. Lumo Lifestyleä myös Facebookissa seuraavat pääsevät kahdella arvalla mukaan, yksi muille kommentoijille. Kerrothan oletko yhdellä vai kahdella mukana. Jätä myös sähköpostiosoitteesi. Arvontaan osallistuvat sunnuntaina 23.4.2017 klo 20 asti jätetyt vastaukset.

Book review of a book and lottery draw for my Finnish readers

*arvostelukappale saatu kustantajalta

Pääsiäinen paketissa | Easter weekend

Niin se alkaa olla pääsiäinen tältäkin vuodelta paketissa. Normaalit kujeet ovat olleet tänäkin pääsiäisenä.

Pitkäperjantaina kestitsimme sukulaisia kotona ja lauantaina siirryimme anoppilaan. Ensimmäiset villiyrtit nousevat jo maasta; salaatin ja hummuksen koristeeksi keräsin pikkuruisia litulaukan lehtiä.

Pääsiäiseen osui 12. hääpäiväkin. Päivää juhlistettiin vaatimattomasti käytännöllisillä pikku lahjoilla, lasilliset samppanjaa sentään joimme -viinilasista tosin. Muistelimme yli 10 asteen aurinkoista säätä kaksitoista vuotta siten, nyt mittari oli nipin napin nollassa ja luntakin sateli.

Siipan torstaina ostamat kukat nappasimme maalle mukaan ilahduttamaan, turha niitä olisi ollut kotiin jättää yksikseen. Leinikit kestävät onneksi hyvin, ne ovat vieläkin terhakkoina.

Maalla luonnossa tapahtuu; peurat ovat pyörineet pihapiirissä, kurjet ja joutsenet laskeutuvat lähipellolle, lampaatkin päästettiin talven jäljiltä ensimmäistä kertaa laitumelle. Ne tekivät ensin monta pukkilaukkakierrosta laitumen ympäri, mutta rauhoittuivat syömään heinää nopeasti. Iltapäivällä ne norkoilevakin jo lampolan kulmalla odottamassa sisänpääsyä. Kylmä lampailla ei kuitenkaan ole, sellaiset kelsit niillä on päällä ennekuin ne taas kesäksi keritään. Tarmo vähän juoksutti niitä aidan takana juosten ja haukkuen, mutta välillä Tarmo halusi myös pussailla lampaita aidan rakosista.

Miten teillä sujuivat pääsiäisen pyhät? Traditionaalisesti vai löytyikö uusia pääsiäisenviettotapoja?



Four day Easter has gone by fast. On Good Friday we had relatives over for lunch. I decorated dishes with first wild herbs I foraged this year.

On Saturday we drove to inlaws and spent three days on countryside. Thier sheeps were let out for the first time after winter. We also saw deers, cranes ans swans.

 A traditional Easter, this is how we have apent most Easters for many years.

Klaus K:n brunssilla | Brunch at Klaus K, Helsinki

Saimme joululahjaksi veljeltäni ja hänen vaimoltaan lahjakortin Klaus K:hon, käytimme lahjakortin hotellin brunssiin lauantaina.  Olen pari kertaa ollut hotellissa aamiaisella, mutta brunssi oli vielä kokeilematta. 

 Saavuimme heti kahdeltatoista ravintola alkoi pian täyttyä ja useimmilla tuntui olevan pöytävaraus.

Klaus K:n brunssi on rakennettu lähituottajien valikoiduista tuotteista. Brunssi koostuu vaihtuvasti sesongin raaka-aineista ja jokainen ruokalaji valmistetaan huolellisesti alusta loppuun ravintolassa.



For Christmas we got a a gift card from my brother and his wife for Klaus K hotel's brunch.

Klaus K brunch offers products sourced from local producers. The brunch is compiled of seasonal ingredients and every dish is prepared with great care.

The starters and desserts are selected from an buffet and warm dishes are served to the table. The price includes a selection of juices, coffee and an assortment of teas. Additional drinks can be ordered separately.




Brunssilla alkuruoat ja jälkiruoat valitaan noutopöydästä, listalta kolmesta vaihtoehdosta valittavat lämpimät annokset tarjoillaan pöytiin. Brunssin hintaan kuuluu mehulajitelma sekä kahvi- ja teevalikoima. Lisäksi tarjolla on lisämaksusta erikoiskahveja, kuohuviiniä ja cocktaileja.

Lahjakorttimme riitti kuohuviinipullollisenkin. Kun tulin pöytään ensimmäistä annosta hakemasta, huomasin jäähdyttimessä huomasin kuitenkin pullollisen kuohuviiniä huomattavasti kalliimpaa Moetin samppanjaa, jota oli kaadettu jo laseihinkin. Juttelimme hovimestarin kanssa ja lopputulos oli Monopolin termein "Vahinko eduksenne". Hovi pahoitteli, mutta totesi, ettei ole pahoillaan puolestamme kuin saimmekin juoda pullollisen samppanjaa kuoharin hinnalla! Yhteinen laatuaika napsahti vielä tasoa korkeammalle.



We also ordered a bottle of sparkling wine, I noticed after returning to the table that we had By mistake been served much more expensive bottle of Moet Champange. In the end we got to keep the bottle and pay only the sparkling winec price. What a deal!

Maistelin laajan valikoiman alkuruokapöydän antimia; leppäsavustettua porsaanniskaa ja punakaali-coleslawta , kevyesti savustettua karitsanpaistia ja punasipulihilloketta, Västerbottens-juustoa, pekaanipähkinää ja hunajaa sekä omenaista metsäsienisalaattia: Alkuruokapöytään piti tehdä vielä toinen kierros hakemaan katajanmarjagraavattua lohta ja rosmariini-sinappikastiketta sekä lämminsavustettua rautua ja paahdettua lanttua ja porkkanaa, auringonkukansiemeniä ja vesikrassia.

I first tasted smoked pork neck with coleslaw and lightly smoked roast lamb with red onion compote , Västerbottens cheese with peacans and honeyand forest mushroom salad with apple and on second round smoked vendace, sour cream and marinated red onion, juniper cured salmon with rosemary and mustard sauce, smoked arctic char with egg and caper sauce and roasted root vegetables with sunflower seeds and water cress.

Pääruoaksi valitsimme molemmat Egg Benedictin maalaiskyljen ja sitruunahollandaisen kera. Pääruoat brunssilla tarjotaan pöytään. Brunssiklassikko oli sopivan kokoinen, vielä mahtui pala juustoa ja jälkiruokiakin. Maapähkinä-suklaapiirakka oli todella täyteläinen, valkosuklaa-salmiakkimoussekakun salmiakkiseen makuun ihastuin.

Kaiken kaikkiaan hyvistä raaka-aineista valmistettu laadukas, ruokaisa brunssi. Plussaa laadun lisäksi kahvin sisältymisestä hintaan, aika monella kalliimmallakin brunssilla tavallinen kahvi veloitetaan erikseen. Erikoisruokavalioisillekin löytyi vaihtoehtoja, vaikken merkintöihin varsinaisesti kiinnittänyt huomiota.

Jälkiruokapöytä oli somistettu magnolianoksin ja tuollaisilla vihreillä kukilla, sattuuko joku tietämään mitä ne ovat? Näin keväisin olen ihastunut vihreisiin kukkiin.

For main course we both chose brunch classic Eggs Benedict with farmer’s bacon and lemon hollandaise. It was good on size so we still could taste a piece of cheese and some of the desserts; peanut and chocolate pie and white chocolate and salty liquorice mousse cake

A quality brunch all in all. Special diets were taken well into account.

Elämän pikku sattumuksia | Clouds on my silver lining

Tein alun alkaen 7½ vuotta sitten blogin aloittaessani päätöksen, että tämä on hyvän mielen blogi, jossa käyttäydytään hyvin, ei kritisoida muita haukkumisesta puhumattakaan, tuodaan lähinnä ilonaiheita esiin, ei pahemmin valiteta eikä kitistä. Käsittääkseni aika hyvin olen onnistunutkin tässä. Blogini ei tällä periaatteella ole se kärkkäin ja terävimmin reagoiva, mutta eipä se ole tavoitteenikaan.

Kun kuitenkin elää keskiluokkaisen keski-ikäisen elämää, elämään kuuluu vääjäämättä muutakin kuin kaunista ja kivaa, vaikka niitä varjopuolia ei tänne tule pahemmin kirjattuakaan. Kun valtaosa vastoinkäymisistä on kuitenkin satunnaisia ja pikkuruisia, koetan parhaani mukaan lähestyä niitä positiivisesti -tai ainakin turhia harmittelematta.

Tällä viikolla olen työskennellyt erittäin pitkiä päiviä koettaen ajatella jossain vaiheessa häämöttävää vielä pitämätöntä talvilomaa. Täytyy vain sovitella työnantajan menojen kanssa, etteivät työni ole ihan ilman tekijää viikon ajan ja uutta lomaa ala kaipaamaan heti edelliseltä palattuaan. Olen ollut aika väsynyt, luultavasti juuri noiden työpäivien takia. Tänään ei täysi lepo onnistu, mutta en voi siitäkään tosiaan valittaa; on itse aikataulutettua, mieluisaa ja rentoa parisuhdeaikaa Siipan kanssa brunssin ja leffan merkeissä. Huomisen pyhitän levolle ja kotiasussa haahuilemiselle.


Olen sotkenut itseni samana aamuna kahdesti aamupuurolla. Siitä selvisi pyyhkimällä, ei tarvinnut edes kiireessä vaihtaa vaatteita.

Kaupassa käydessäni unohdan vähän väliä ostaa puolet tarvittavasta, niin tälläkin viikolla. Improvisoimalla kuitenkin pärjää, eikä se lähikauppakaan ole todellakaan kaukana jos jotain akuutisti tarvitaan.

Yksi lempilautasistani hajosi, kun astiakaapista singahti lasi sen päälle -särkyen myöskin. En kuitenkaan edes pahemmin jäänyt harmittelemaan, kyseessä oli kuitenkin 0,20€ lautanen, jonka olin ostanut romanttisten ruokakuvien kuvausrekvisiitaksi kirpparilta - ja jo monta kuvaa sen kanssa ottanutkin. Sellaista sattuu ja tämä oli taas yksi varma merkki konmarittamisen akuutista tarpeesta. Ja pari päivää sitten sain yllättävältä taholta kuulla mahdollisuudesta kuvausrekvisiittaan - kylläkin ihan toisenlaiseen -joten ei tavara taida päästä vähenemään vaikka astiakaapista muutama astia puuttuisikin.

Pari viikkoa sitten onnistuin käräyttämään korvalehteni ruvelle ylikuumenneella kihartimella. Tällä viikolla vanha krooninen korvavaivani, joka uusiutuu silloin tällöin, palasi kivuliaammin kuin aikoihin. Joitain vuosia sitten laukkasin eri yleislääkäreillä, joiden mielestä korvassa ei ollut mitään vikaa, kunnes korva äityi viikonloppumatkalla niin pahaksi, että kotiin palattuani menin lopulta oikealle korvalääkärille. Korvalääkärikin hätkähti korvan roisia ja rupista ulkomuotoa. Hän totesi korvassa olevan sinänsä vaaraton, mutta helposti uusiutuva ihottuma. Ahtaassa korvakäytävässä pienikin turvotus ja ärtynyt iho vain tuntuvat monin kerroin pahemmalta kuin muualla iholla. Saamani salva helpottaa yleensä nopeasti, mutta sitä pitäisi laittaa heti kun alkaa vähän kutitella, eikä odottaa kunnes korva on muurautunut umpeen... Lukkiutunut korva, yöllä herättävä vihlonta ja turvonnut poski ovat taas siis ihan omaa syytäni kun en aloittanut hoitoa ajoissa. Koetan ajatella, että voiteella, lääkärin suosittelemalla Koskenkorvan kaatamisella tipottelemisella korvaan (ihan totta, lääkärin mukaan Kossu kuulemma kuivaa ja desinfioi korvaa ihan samalla tavalla kuin 10 mm pulloissa myytävä märkää korvaa kuivaava korvatippa. Eipä sitä siis turhaan sanota Koskisen korvatipaksi!) ja muutamalla Buranalla tämäkin kuitenkin kohta helpottaa. Ei siis rutista tästäkään.

Kun arkiset vastoinkäymiset ovat näitä ensimmäisen maailman pikku ongelmia, ei oikein kehtaa valittaa. Sain hyvän opetuksen parikymppisenä ollessani Töölön sairaalan plastiikkakirurgisella osastolla. Käsivarteen oli nidottu takaisin (jep, ihan nitojalla...) kämmenen kokoinen pala hevosen irti puremaa ihoa. Mutta kuinka olisin voinut itkeä kohtaloani? Käsi toimi, ei sattunut lainkaan, sain parasta hoitoa ja vertailukohtana samalla osastolla oli pari todella pahasti palanutta poikaa sekä tyttö, jonka vasen jalka oli murskaantunut puoli vuotta aiemmin, heillä kaikilla oli takana ja vielä edessäkin monen monta leikkausta. Oma vamma tuntui aika vähäpätöiseltä ja laittoi asioita oikeisiin mittasuhteisiin.

Kun on terveyttä, toimeentuloa ja rakkautta, asiat ovat hyvin.

Kun yleensä kyselen mitä kivaa teille on tapahtunut viime aikoina, nyt kysäisenkin mitä pikku vastoinkäymisiä olette kohdanneet lähiaikoina ja kuinka suhtauduitte niihin?

Just telling how everything isnt's just marvellous all the time. But I can be really grateful that the downsides of my life are mainly just minor hickups I can pass by not worrying about them. Breaking a plate, spilling food on my sweater, infection in my ear... they are nothing. I have health, I have means to support myself, I have love. I have everything.

Viikonlopun varrelta

Edellisestä postauksesta on kulunut jo viikko! On ollut ihan vain elämää, pitkiä työpäiviä ja ihana blogimatka, luonnoksissa vain tummasävyisiä ruokakuvia, joita en näin kevään tullen haluakaan julkaista... Torstai tuntui jo viikonlopulta, sillä olin Baltic Princessilla mahtavalla ruokamatkalla, kuten Instagramissa seuraavat varmasti huomasivatkin. Matkasta lisää parin päivän sisään. Perjantaina ei sitten tuntunutkaan viikonloppuna, kummasti sitä yhden vapaapäivänkin aikana kertyy todella paljon hoitamattomia töitä, joita epätoivoisesti koetin kiriä kiinni iltamyöhään perjantaina.

Lauantaina olin Kuva ja kamera-messuilla juttelemassa Adobe-kouluttaja Correlia Helsingin osastolla ruokakuvauksesta blogiin ja muuhunkin someen. Aiheena ei ollut kuvankäsittely vaan kertoilin ideoitani ja ajatuksiani ruokakuvien takaa. Ihan hyvin oli kuulemma sujunut, itsehän ei aina osaa arvioida julkisia esiintymisiään.

On Saturday I gave a 20 min demo on food photography for blog and other social media at the photography fair.

Oman osuuden jälkeen kiertelimme Siipan kanssa muilla samaan aikaan olevilla messuilla. Vanhan heppatytön piti tietysti nähdä estekisat. Hevosia kuvatessani totesin yhden selkeän kehitysalueen omassa kuvaamisessani- liikekuvaus on aina haastavaa.

Besides photography fair there were also several other fairs and even a show jumping competition.

Viikonloppuna -kuten useimpina arkiaamuinakin- syömme tuorepuuroa. Tähän sunnuntaiaamun puuroon tuli kaurahiutaleita, vettä, chiansiemeniä, kotimaisia mustaherukoita ja banaania.

On weekend -like on weekdays- we eat overnight oats. This was made of oats, water chia seeds, black currants and banana.

Ostin Tallinnasta kimpun hyasintteja viikko sitten. Ne ovat edelleen hyvässä kunnossa, kun olen muistanut nostaa viileässä viihtyvät hyasintit parvekkeelle joka yö. Hyasintit kestävät jopa pikku pakkasta. Osa jo pari viikkoa sitten ostamani kimpun kukistakin on vielä maljakossa.

The hyacinths I bought a week ago in Tallinn are stilll in good condition. I have taken them out for every night to pronlong their blooming.

Olen pitkään käyttänyt öljyputsareita, mutta nyt käytössäni on testiin saamani suomalaisen Flow Cosmeticsin mustikka-öljygeeli*. Olen kokeillut useita luonnonkosmetiikkatuotteita ja useampia on jäänyt vakikäyttöönkin. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olen käyttänyt luonnonkosmetiikkaputsaria, niistä kun olen epäillyt, etteivät ne puhdista tarpeeksi hyvin. Tämä riittoisa luonnonkosmetiikka-öljygeeli kuitenkin poistaa jopa silmämeikin tehokkaasti, mutta hellästi.

I am now using bilberry oil gel cleanser* by Finnish natural cosmetics brand Flow cosmetics. It cleanses gently but effectively even eye make up.

Tänään vietettiin Siipan siskontytön 11-vuotissynttäreitä. Päivänsankarin kakussa oli tänä vuonna yksitoista kynttilää. Helga-koira on  melkoisen allerginen useimmille ruoille, mutta se on myös erittäin ahne. Aina kun katse välttää, se  loikkaa suoraan herkkujen kimppuun ruokapöydälle. Tänäänkin se käytti niitä hetkiä hyväkseen kun vieraita oli menossa tai tulossa ja kaikkien katseet olivat hetkeksi kiinnittyneet muualle. Ensimmäisellä kerralla Helgan turkki kärähti-onneksi vain latvasta ja pikkuruiselta alueelta- kynttilästä ja toisella kerralla se onnistui hotkaisemaan isohkon palan juustoa...

Kakkupöytään oli katettu myös kälyni suunnittelemat servietit Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi, näihin voitte tulevaisuudessa pyyhkiä suunne useammassakin ravintolassa.

Mitäs teidän viikonloppuun on kuulunut?


Today we celebrated the 11th birthday of Husband's niece.

* Saatu testiin blogin kautta - in test via blog

Rahalla VOI ostaa onnea | Money CAN buy happiness

Ostan harvakseltaan kukkia, mutta olen pitkään ihaillut Wild Things-kukkakaupan  luonnollisen modernisti sidottuja kukkia Dianapuiston kupeessa Urban A-vaateliikkeen tiloissa. Torstaina päätin hakea kimpun kotiin, ihan vain torstain takia.

Kukat tuottivat minulle iloa jo ostohetkellä kun katselin kimpun sitomista, töissä kurkin kassiin johon kukat oli pakattu ja koko illan vilkuilin ruokapöydälle, jossa kukat olivat. Ihmettelin, miksen osta kukkia ja nimenomaan tällaisia kimppuja useamminkin. Rahalla näköjään voi ostaa onnea. 28 eurolla sain sitä paljon.

I buy flowers only now and then, but I have admired flowers at Wild Things in Helsinki and finally bought a bouquet home, just because of Thursday. Who says money cannot buy happiness.