Ensikertalaisen vinkkejä Tokiossa suunnistamiseen * First timer's tips for Tokyo navigating

 

Olin ennen Japanin-matkaa lukenut, että Tokio on sekava; kadunnimet puuttuvat tai ovat vain japaniksi, paljon pieniä katuja, talot on numeroitu rakennusajankohdan mukaan eikä tonttijärjestyksessä jne. Varauduimmekin siihen, että tulemme olemaan eksyksissä päivittäin Japanin matkallamme. Loppujen lopuksi emme kertaakaan eksyneet, kiitos nykytekniikan!

 

Satuin lukemaan Tripadvisorin keskustelupalstalta vuokrattavista tasku-wifeistä ja tilasinkin sellaisen hotelliimme odottamaan saapumistamme. Wifin olisi voinut noutaa myös lentokentältä, mutta luotin, että löytäisimme hotelliin puhelimeen kuvankaappauksella tallentamani kartan avulla, niin kuin löysimmekin, kävelemättä kertaakaan harhaan. Olin vielä katsonut Googlen katunäkymää ennen matkaa ja tunnistin matkan varrelta sen perusteella muutaman maamerkinkin.

 

Tasku-wifi on ihan ehdoton apu suunnistamiseen, kehotan jokaista Tokioon matkaavaa vuokraamaan sellaisen älypuhelimen karttaohjelmien käyttöön (toimii siis muuallakin Japanissa, joillain maaseutualueilla ehkä vähän heikommin). Tasku-wifi toimi myös luotettavammin kuin hotellien wlan-yhteydet. Suunnistimme kännykällä Googlen reittiohjeiden avulla loistavasti. Sieltä saimme erilaiset kävely- ja julkisten kulkuneuvojen reittivaihtoehdot, junien ja metrojen lähtöajat, lähtölaiturit, matka-ajat ja vielä hinnatkin. Pähkäilyiltä ja tarpeettomilta eksymisiltä vältyttiin.

Heti ensimmäisenä päivän opimme kyllä suunnistamaan Shinjukun alueella ilman karttojakin. Vaikka pieniä katuja oli paljon, suunnistaminen maamerkkien (isot mainostaulut, tietyt kaupat, katujen erilaiset joulu/uudenvuoden valaistukset ja isommat kadut) mukaan oli kuitenkin aika helppoa.  En tuijottanut karttaa koko ajan muuallakaan, useimmiten käveltiin mutu-tuntumalla kiinnostavia pikku katuja ja tarpeen tullen kurssia sitten korjattiin kartasta sijaintipaikannuksen avulla.

Tasku-wifejä vuokraavat monet yritykset, googlaamalla Japan pocket wifi löytyy runsaasti vaihtoehtoja. Me vuokrasimme omamme Japan Wirelesiltä. Hinta oli 50€ kahdeltatoista päivältä sisältäen toimituksen ja palautuskuoren, jonka postimaksu oli maksettu. Monet firmat tarjosivat pientä alennusta, kun laitteen tilasi vähintään pari viikkoa aiemmin.

Mukana tuli lisäakku, joka riitti kohtuullisella käytöllä n. 10 tunniksi ja maksettu palautuskuori. Ohjeen mukaan kuoren saattoi jättää hotellin respaan ja pyytää heitä postittamaan. Viimeisen hotellimme virkailija oli kuitenkin hämmentynyt kun pyysin häntä lähettämään, joten otimme kuoren mukaan ja postitimme sen Naritan kentältä (postitoimisto on lähtöaulassa lähellä Finnairin lähtöselvitystä). Sen olisi voinut myös tiputtaa postilaatikkoon, mutta halusin varmistua, että palautuspostitus on varmasti etukäteen maksettu.








Me emme ostaneet Japan Railpassia, vaan ostimme junaliput Kiotoon erikseen ja JR-toimistosta Shinjukun asemalta ladattavan Suica-matkakortin. Sillä pääsi ajamaan eri metroyhtiöiden linjoilla, lähijunilla ja ratikallakin. Tokiossa on useiden yksityisten yritysten omistamia metrolinjoja, joilla Japan Railpass ei toimi, Suicalla sen sijaan pääsi suhaamaan kaikilla linjoilla korttia lukijalle vilauttamalla. Se toimi myös Kioton junissa ja metroissa sekä monissa kaupoissa pikkuostosten tekemiseen.




Korttiin oli helppo ladata lisää arvoa. Automaatteja, jotka toimivat myös englanniksi, oli joka asemalla. Matkan hinta veloitettiin kortilta matkan päätteeksi portin läpi mennessä. Muutaman kerran portti väläytti punaista valoa matkan päätteeksi, menimme sitten miehitetylle portille ja ojensimme kortit virkailijalle, hän joko veloitti jonkun pikku summan kortilta tai antoi ilmaiseksi pahvilipun, jolla menimme portista läpi. Sanaakaan ei tarvinnut vaihtaa, eikä meillä yhteistä kieltä varmaan olisi ollutkaan. Hymyt ja kumarrukset riittivät.

 

Suica oli mielestämme myös ihan ehdoton, säästyimme pähkäilyltä ja lippujen ostamiselta joka kerran erikseen. Julkisilla tuli kuitenkin kuljettua monta kertaa päivässä.

  

 

Metro- ja juna-asemilla opasteet ja linjat oli merkitty myös englanniksi. Se helpotti valtavilla, monikerroksisilla asemilla kulkemista paljon. Jos tähtään tiettyyn junaan (esim. Shinkasen-luotijunat ja NEX-lentokenttäjuna, johon on varattava paikkalippu), kannattaa asemalla olla ajoissa. Suurilla asemilla välimatkojen kulkemiseen ja oikean laiturin löytämiseen voi helposti kulua parikymmentä minuuttia.

 

 

 

Before our trip to Japan read and heard that that Tokyo is confusing; street names are missing or are only in Japanese, there are a lot of small streets, houses are numbered according to the building time etc. So we were prepared to be lost everyday... But, thanks to modern devises, we never got lost!


I happened to read on the Tripadvisor forum about rental pocket wifi. We decided to rent one, it had been sent to our hotel waiting for our arrival. Pocket WiFi could also be picked up at the airport, but I was confident that we could find the hotel with the map screensaved in my phone. We found there without problems.

Pocket WiFi is a must in my mind for (at least first time) visitor to get smartphone an despecially maps working everywhere. Pocket WiFi also worked reliably than the hotel WLAN connections. We could find our way everywhere by using Google maps. We got different walking and public transport route options, train and subways departure times, departure platforms, travel times and even prices of each journey. Already the first day we learned to navigate Shinjuku area without maps. Although there were a lot of small streets, navigation by using landmarks (large billboards, some shops, various Christmas / New Year's illuminations, and the larger streets) was quite easy.

There are numerois companies online renting pocket WiFis. We rented ours from Japan Wireless  The price was 50 € for twelve days. Many of the firms offered a small discount on the price when the order was placed at least a couple of weeks earlier.

We didn't buy Japan Rail Pass. Instead we bought train tickets to Kyoto separately and from JR Shinjuku Station office  we bought downloadable  Suica card. It was valid for different subway lines companies, commuter trains and tram.

Tokyo has a number of private companies managind the metro lines. In metro Japan Rail Pass is not working, Suica instead is valid on all lines. It also served as the Kyoto trains and subways, as well as many stores to make small purchases. It was easy to redownload value in the card, there were vending machines at every station. The rate was charged at end of the journey. A few times a port flashed a red light, we went to the nearest officer and just haded our cards. He is either charged a small amount from our Suica cards or issued free of charge a cardboard ticket, which we used to get through the gate.

Suica was in our opinion also quite absolute, and spared time and trouble.

Metro and train stations, signs and lines were marked in English. It helpoed a lot navigatiing on huge, multi level stations. When aiming at a specific train on bigger stations (eg. Shinkasen bullet trains and NEX-airport train with reserved tickets), you should arrive at the station well ahead to catch the train. Distances are long at the stations, you probably need to go from level to level, possibly trough long platforms, passing masses of people. To find and get to the correct platform can easily take about twenty minutes.

 

Japanilaisia lempiravintoloita 2 - yakitori * Japanese favorite food joints 2 - yakitori

Shinjukun aseman ja Nishi Shinjukun modernien pilvenpiirtäjien puristuksessa on Omoide Yokocho,"muistojen kuja", muutaman korttelin kokoinen pikkuruisten, lähinnä yakitori-paikkojen keskittymä. Yakitori on japanilaisen keittiön kanavarras. Yaki tarkoittaa hiillosta, Tori kanaa. Vartaiden salaisuus on soijakastikkeesta, mirinistä, sakesta ja sokerista kiehautettu tare-kastike.

Salarimanit käyvät ennen junaan kiiruhtamista syömässä vartaita ja kumoamassa muutamat oluet kantapaikoissaan. Rakennukset ovat 40-luvun lopulta ja melkoisen alkuperäisessä kunnossa. Eviran tarkastajat luultavasti pyörtyisivät heti kujan alkupäässä... Silti minulla ei ollut pientäkään epäilystä syödä missä tahansa kujien ravintoloista. Tunnelma oli loistava tiskien äärellä, tiukkaan riviin mahtui usein vain 5-10 ruokailijaa, asiakkaiden vaihtuvuus oli nopeaa, hiiligrillit sihisivät, kattilat höyrysivät ja herkullisia grillivartaita sekä juomaa lennätettiin nopeasti eteen. Ruokaa pystyi helposti tilaamaan lisää ensimmäisen satsinkin jälkeen nälän ja mielihalun mukaan. Peruutimme jopa yhden etukäteen suunnitellun hienomman  ravintolan varauksen läheisessä pilvenpiirtäjässä, koska halusimme vielä ehtiä syömään johonkin kujien kuppiloista.

Suussa sulavat vartaat maksoivat 100-200 jeniä eli n 0,70 - 1,40 €/kpl. Etenkin kanoista käytettiin trendikkäästi kaikki osat, listoilla  oli niin grillattuja kanan sisäelimiä, nahkaa, pyrstöjä kuin kaulojakin. Täällä kyse kuitenkaan tuskin oli trendistä vaan vanhasta perinteestä hyödyntää kaikki.

Between Shinjuku railway station and Nishi Shinjuku skyscrapers there are few alleys, "memory lanes" called Omoide Yokocho with few dozen (mostly) yakitori joints. Salarimen (male white collar workers) stop there for few skewers and beers before rushing to trains.

Buildings are mostly in original late 40's condition and restaurants are really tiny, many seat only 5 to 10 people. Skewers are grilled on coals, beers and/or sake and food are served in fast pace. Each skewere generally cost 100-200 yens i.e. 0,70 to 1,40 €. Especially hens were used from tail to neck.

We really loved the atmosphere on the narrow lanes and tiny restaurants. We even cancelled a reservation made prior to the trip in a fancy restaurant to have time to visit Omoide Yokocho once more.

 

Japanilaisia lempiravintoloita 1 - izakaya * Japanese favorite food joints 1 - izakaya

 

 

 

 

 

 

Nyt en mainitse mitään Tokion tai Kioton ravintoloita nimeltä, sillä kielimuurista johtuen suurimman osan nimiä en tiedä, pienimmillä yakitoripaikoilla ei luultavasti edes ollut nimiä. Sen sijaan kerron hieman havaintoja erilaisista ravintolatyypeistä, joissa söimme matkamme aikana.

Izakayat ovat monipuolisia, rentoja kulmakuppiloita, joissa salarimanit =miespuoliset valkokaulustyöläiset rentoutuvat työpäivän jälkeen hyvän ruoan sekä biirun = oluen ja saken parissa. Kanta-asiakkailla on omat säilytykseen jätetyt sake- tai viskipullot, joista nauttimista he jatkavat seuraavalla kerralla, mikäli pulloon vielä jää jotain. Ravintolaan saapuessa ja sieltä lähtiessä koko henkilökunta huutaa täyteen ääneen tervetuloa sekä näkemiin. Tilaukset usein huudettiin keittiöön, josta vastattiin yhtä kovaäänisesti.

Kaikissa paikoissa ei ollut ruokalistoja englanniksi vaan ruokalistat saattoivat olla seinille lätkäistyjä paperilappuja tai puupaneeleita, mutta tarjolla oli usein myös joko muovimallit ruoista tai kuvalliset ruokalistat. Tilailimme osoittelemalla, elekielellä, englanniksi ja muutamalla harvalla japaninkielisellä sanalla, jonka olimme oppineet. Tarjoilijat miltei poikkeuksetta puhuivat vain japania, mutta saimme miltei aina sitä mitä luulimmekin tilanneemme. Tarjolla oli usein  mm. sashimia, erilaisia kana, kasvis- tai possuvartaita, riisiannoksia, pikkelöityjä vihanneksia sekä leivitettyä ja uppopaistettua tempuraa sekä ranskalaisia. Aterian alkuun muutamassa paikassa tuotiin palasiksi leikeltyä raakaa kaalia dippikastikkeen kera.

Ruoka-annokset olivat pienehköjä, tapas-tyyppisiä, mutta japanilaisittain. Tilasimme ensi satsin erilaisia ruokia, jotka tulivat sattumanvaraisessa järjestyksessä. Jos olimme vielä nälkäisiä, tykästyimme erityisesti johonkin annokseen tai näimme naapuripöytään kannettavan jotain herkullisen näköistä, tilasimme lisää. Hinnaksi reilulle illalliselle parin oluen kera tuli 15-20€/hlö. Edullinen hinta herkullisesta ruoasta ja viihteestä, jota salarimanien seuraaminen tarjosi.

Seuraavassa osassa tarkastellaan pikkuruisia yakitoripaikkoja.


I know names of two restaurant we visited in Japan. Mostly we just popped in local izakayas and other inexpensive food joints.

An izakaya (居酒屋) is a type of Japanese drinking establishment that serves food to accompany the drinks. They are casual places for after-work drinking and dinner and full of salarimen, Japanese male white collar workers.. Dishes are smallish and customers order more troughout the course of night.

In several palces menus were only in English, but menus were partly illustrated and we also pointed to other tables to get what we wanted. Izakayas in general had sashimi, chicken, pork and vegetable skewers, rice dishes, pickeld vegetables, tempura and also French fries in the menu. Price for an extensive dinner with two beers cost approx 15-20 €/pp.

 

Hei hei Japani - Bye Japan

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Japanin matka on nyt ohi. Kotiuduimme keskiviikkoiltana ja  eilen olin jo pitkän päivän töissä, tosin hieman tokkuraisena.

 

Matkaa täytyy hieman sulatella, niin paljon näimme ja koimme. Japanista jäi päällimmäisenä mieleen vastakohtaisuus- ihmismassat ja rauhalliset kadut, siisteys ja ränsistyneisyys, moderni elämänmeno ja historia, pelkistetty tyylikkyys ja räikeä mauttomuus... ja ihana ruoka!

Vastoin ennakko-odotuksia Tokio oli yllättävän edullinen ja helposti navigoitava. Näistä(kin) lisää, kunhan olen saanut yli 2000 kuvaa setvittyä ja hieman toivuttua.

Menisinkö uudestaan Japaniin? Ehdottomasti!

 

We have now back from Japan. Loved the trip, food, people we met, sights, contrasts and opposite sights...

 

In contrary to my believes Tokyo was easy to navigate and also cheaper than I thought.

More will follow when I have gone trough my 2200 photos and cleared my head a bit.

 

 

 

 



✴ Uusi vuosi Tokiossa 🌠 New year in Tokyo ✴

ĵ

 



Ilotulitukset eivät kuulu japanilaiseen uuteen vuoteen, sen sijaan japanilaiset käyvät temppeleissä ja viettävät aikaa perheen kanssa. Mekin kävimme uuden vuoden aattona muutamassa temppelissä päivällä. Asakusan temppelissä ja sinne johtavilla kauppakaduilla oli kuhinaa, mutta illalla temppeleillä oli ilmeisesti vielä moninkertaisesti väkeä. Moni oli pukeutunut juhlan kunniaksi parhaimpiinsa.

Aattoiltana söimme Gonpachi-ravintolassa Roppongissa. Tarantino kopio ravintolan Kill Bill-elokuvan taistelukohtaukseen. Aika turistiravintola, ruoka oli ihan hyvää, mutta ei ihan huippua. Monesta kansanpaikasta olisi saanut murto-osahintaan parempaakin. Käytiin kokemuksen vuoksi. Roppongin turistikuhina ei kiinnostanut paria kuvaa enempää, joten suuntasimme Shinjukun Golden Gaihin. Pikku baarit olivat täynnä, mutta juuri ennen puolta yötä pääsimme luikahtamaan pieneen pelkistettyyn Bali-baariin, jossa kuuntelimme hiljaisuuden vallitessa radiosta laskentaa uuteen vuoteen baarimikkotytön ja hänen poikaystävänsä kanssa. Aika kaurismäkeläinen tunnelma. Jatkoimme vielä yhteen alueen pikkuruisista baareista ja sitten nukkumaan.

Uuden vuoden päivänä monet paikat olivat kiinni, joten otimme hieman rauhallisemmin. pakkasimme valmiiksi tämän päivän Kioton-matkaa varten, pesimme pyykkiä ja sitten käväisimme Roppongi Hills-ostarilla. Sieltä jatkoimme navakassa tuulessa Shimokitazawan hipsterialueelle, jossa kaikki oli kiinni uuden vuoden päivänä. Käymme siellä siis vielä uudestaan. Ilma oli melko hyytävä, Balmuirin lämpimät kashmirpipo- ja huivi tulivat todella tarpeeseen. Vaikka mittari on näyttänyt reilusti plussaa, on sää ollut monena päivänä aika kylmän tuntuinen.

.

Kello olikin jo viisi, kun palasimme Shinjukuun. Menimme taas Omoide Yokochon pikkukujille . Päädyimme syömään yakitoreja ja juomaan sakea Lost in translation-hengessä amerikkalais-britti-asussi-hollantilais-belgialaisseurueessa.  Meitä houkuteltiin vielä karaokeen, mutta sen jätimme viisaasti väliin, tänään kun oli aikainen herätys Kioton-luotijunaan, jossa tätä kirjoittelen. Ohitimme juuri Fuji-vuoren.

 

New year in Japan is not of fire works, but visits in temples and time with family. We visited Asakusa and other temples during the day and had reserved table at Gonpachi restaurant in Roppongi. It's famous for inspiring Tarantino for Kill Bill's battle scene, food is ok, but it's more for the experience.

Roppongi nightlife didn't appeal us, so we headed to Golden Gai's little bars for countdown.

New year day's highlight was few hours in a small yakitori bar in Shinjuku's Omoide Yokocho. Few hours went by in an international crowd drinking sake and eating our way trough the list. We were invited to join others to karaoke bar, but we wisely skipped that as we are heading to Kyoto now,with shinkasen bullet train.