Viisi viikon varrelta

Tällä viikolla ollaan oltu ihanissa kevättunnelmissa ja fiilistelty jo kesääkin.

Viikon aloitti 13. hääpäivämme eli pitsihäät. Tänä vuonna emme varsinaisena päivänä juhlineet hääpäivää, kumpikin oli pitkän töissä ja juhlia on jo ollutkin paljon viime aikoina. Aurinkoinen hääpäivämme muistuu kuitenkin aina mieleen. Taipaleemme alku ei ollut lupaava, mutta jatko on ollut sitäkin vakaampi.

Valko- ja keltakultaisissa sormuksissani on pieniä narmuja ja kolhuja, mutta rakastan niitä juuri sellaisena, elämän jäljet saavat näkyä.

Hääpäivä edeltävänä päivänä juhlimme äitini  80-vuotispäiviä Elitessä sukulaisten kesken. Äidin syntymäpäivä on itseasiassa -ihan sattumoisin kun 16.4. oli sekä kirkko että juhlapaikka vapaana, ei mitenkään suunnitellusti- sama kuin hääpäivämme. Halusimme juhlistaa merkkipäivää klassikkoravintolassa ajan kanssa nautitulla sunnuntailounaalla.  Piparjuurimajoneesin kera tarjottu siika-jokiraputartar sekä perunaohukainen olivat maukkaita.

Luonnon herääminen keväällä on minulle aina suuri ilon aihe. Pitkän talven jälkeen tuntuu, että kasvit kasvavat ihan silmissä! Särkynyt sydänkin on jo 30 sentin korkeudessa vaikka pari viikkoa sitten sitä ei näkynyt versoakaan. Pian pääsen keräilemään taas villiyrttejä- ja kasveja. Litulaukka, horsmanversot ja ketunleipä taitavat päätyä ensimmäisten joukossa lautaselle.

Tällä viikolla pääsin kevätfiiliksistä suoraan kesätunnelmiin vai pitäisikö sanoa kreisin kesän tunnelmiin Lidlin katettua Kellohalliiin pöytään parhaat maistiaiset kesän ruoka- ja juomauutuuksista. Tarjolla olivat kesän ensimmäiset grilliruoat, mm. flank steakia sekä mocktaileja Lidlin juomista tehtynä.

Tänään heräsin Tallinnassa, olen täällä Tallinkin vieraana balettimatkalla 40+ bloggaajien ryhmän kanssa. Hauska matka herkutteluineen,  balettitunteineen ja -näytöksineen, josta kerron pian lisää.

Mitä sinun viikkoosi kuuluu? Oletko fiilistellyt kevättä?

Esikatsaus Taste of Helsinki 2018-tapahtumaan

Yhteistyö Taste of Helsinki

Olen yksi Taste of Helsinki 2018-tapahtumaan valituista ambassadoreista eli ruokalähettiläistä. Tänä vuonna tapahtuma järjestetään 14.–17. kesäkuuta 2018 Töölönlahden puistossa, Finlandia-talon takana.

Osallistun tapahtumaan neljättä kertaa ja se onkin muodostunut alkukesän odotetuimmaksi tapahtumaksi. Taste of Helsingin viehätys on paitsi tietenkin upeassa ruoassa ja viinissä, myös positiivisessa tunnelmassa. Fiilis on aina aurinkoinen, olipa sää mikä tahansa. Ruokakateudestakaan ei tarvitse kärsiä, sillä sopuhinnalla voi maistella useamman annoksen ja suosikkinsa vaikka toistamiseen.

Taste of Helsinkiin osallistuvat ravintolat julkistettiin eilen ravintola Chapterissa, joka on yksi tapahtumaan osallistuvista ravintoloista. Kaikki ovat Ragua lukuunottamatta uusina tapahtumassa.

Ravintolat Helsingistä:

Chapter

Fabrik

Garden by Olo

Latva

Nolla

Ragu

Wino

Vierailevat ravintolat Rovaniemeltä ja Ruotsista

Sky

Esperanto

Julkaisutilaisuudessa maisteltiin Chapterin selleriä ja seljankukkaa sekä vaellusturskaa. Turska tuntuukin olevan nyt trendissä.

Tapahtuman perinteiset maksuvälineet, "markat", ovat nyt jääneet historiaan. Tilalle tulevat ladattavat maksukortit. Tapahtuman samppanja on perheomisteinen samppanjatalo Laurent-Perrier. Taste Of Helsingissä  on tänäkin vuonna Chef’s Secrets -teltan kokkaussessiot, joissa on mahdollisuus itse päästä valmistamaan ruokaa Electrolux kodinkoneilla Suomen Kokkimaajoukkueen opastamana. Kokkailu on aina ollut hauskaa. Välillä olen kokannut Siipan kanssa parina, joskus myös jonkun aivan tuikituntemattoman kanssa tiiminä.

Early bird-liput  tulivat myyntiin tänä aamuna Taste of Helsingin mobiiliapplikaatiossa. 

Kaikki viimeistään 20.4. lippunsa ostaneet osallistuvat Golden Ticket -lippupaketin arvontaan. Palkintoja on jaossa neljä kappaletta. Lippupaketti sisältää kahden hengen sisäänpääsyn festivaaleille sekä 150 €:lla ladatun Taste-maksukortin ja pullon Laurent-Perrier La Cuvée-samppanjaa.


Tulen postailemaan tapahtumasta lisää muutaman kerran kevän ja kesän aikana. Kannattaa seurata, arvon myöhemmin pääsylippuja tapahtumaan.

Restaurant Penny, Helsinki

Jos menemme perjantaina ulos syömään, varaamme yleensä pöydän hyvissä ajoin. Nousukausi näkyy ainakin ravintoloissa, arki-iltanakin Helsingin keskustan ravintolat näyttävät olevan melkoisen täynnä.

Eräänä perjantaina jo kuukausia sitten lähdimme ulos kuitenkin ihan ex tempore (ja sitten unohdinkin postauksen luonnoksiin...). Uudenmaankadun pienessä, symppiksessä Pennyssä pidetään yleensä muutama paikka vapaana kadulta tuleville asiakkaille. Kävimme kysäisemässä josko vaikka tiskillä olisi tilaa. Pääsimme kuitenkin tunniksi pöytään ennen varauksen tehneitä asiakkaita, jälkkärin nautimme lopuksi tiskillä, joka ei sekään ollut huono paikka. Tiskillä on kiva seurailla vaikka cocktailien sekoitusta.

Koska ruokailusta on jo pitkä aika, koetan muistella mitä kaikkea lautasilla oli; ostereita Siipalle -hän rakastaa niitä, minä en-, viiriäistä minulle alkuun. Kalaa Siipalle pääruoaksi -olisikohan ollut miekkakalaa- ja minulle lampaankyljyksiä papujen, kikherneiden ja vihreiden herneiden kanssa. Loppuun otin suklaakakkua ja Siippa marjoja ja mascarponevaahtoa- ehkä... Hyvää kuitenkin oli, sen muistan.

Pennyssä on tunnelmallinen (=hämärä) valaistus. Voisin sanoa tavoitelleeni tunnelmaa hämyisillä kuvilla, mutta tosiassa kuvat vähän kärsivät hämäryydestä. Valovoimaisella linssilläkin, käsivaralla kuvatessa valokuvat vähän kärsivät valon puutteesta vaikka ulkona olisi vielä valoisaa.

En ole Pennyssä koskaan saanut kuin maukasta ruokaa ja olemme olleet siellä useaan otteeseen ruokailemassa, Muutama viikko sitten söin bisnestuttujen kanssa illalliseksi 15€ Reuben sandwichin bataattiranujen kera. Vaikka kaupungissa on paljon mielenkiintoisia ravintoloita joita tekisi mieli testata, tänne palaamme usein kun haluamme varman vaihtoehdon. Ruokalista vaihtuu muistaakseni melko usein, menussa on aina vähän New York-viboja. Noin neljänkympin kolmen ruokalajin illallinen on hinta-laatusuhteessaan erinomaista tasoa.

Silja Linen Tavolàta-ravintoloiden uusitun menun herkkuja maistelemassa

Silja Linen ja Tallinkin laivojen Tavolàta-ravintoloiden ruokalistat uudistuvat. Huhtikuun alusta lähtien nautitaan italialaisen keittiömestari Valter Gaiaudin suunnitteleman ruokalistan annista. Maineikkaassa alan oppilaitoksessa kohta 30 vuotta opettanut ja Rivieran loistohotelleissa kokkaava Gaiaudi inspiroituu tuoreudesta, sesongeista ja perinteistä.

Ligurian alueen herkkuja on ollut saatavilla Tavolàta-ravintoloissa 1.4.2018 alkaen. Pääsin tutustumaan etukäteen uuden menun herkkuihin viime viikolla. Uusien annoksien rinnalla menussa on säilytetty asiakkaiden suosikkiruokia.

Tilaisuus alkoi ROI-oliiviöljytilan Paolo Boerin järjestämällä oliiviöljy-tastingillä. Maistettavana oli kahta eri Taggiasca-oliiveista valmistettua öljyä ja vertauskohtana tavallista markettiöljyä -ero oli suuri. Tavalliset oliivit sisältävät kymmenisen prosenttia öljyä, pienikokoisten, laadukkaiden Taggiasca-oliivien öljypitoisuus on 25-30 prosenttia.

Valter Gaudi ja ROI-oliiviöljytalo ovat pitkään tehneet yhteistyötä. ROI-oliiviöljyjä käytetään monissa uuden menun annoksissa, öljyjä saa myös ostaa mukaansa Tavolatasta.

Kevyesti savustetut, fenkolilla ja tähtianiksella maustetut kampasimpukat oli paistettu juuri sopivasti.

Italiassa suosittu turskaa purjo-perunavaahdon kera oli yksi pöytämme suosikkiannoksista. Pehmeän, kuohkean vaahdon päälle oli ripoteltu Taggiasca-oliivijauhetta, taiten valmistettu suussa sulava turska oli vaahdon alla.

Kampasimpukka- ja turska-annokset olivat lounaalla maistelukokoa, näitä olisi syönyt mielellään enemmänkin, mutta täytyy tehdä reissu Tukholmaan ja syödä näitä silloin lisää.

Maistoimme myös valikoimaa pääruoista, tajolla oli mm. lasagnea, vasikanlihasta, pinaatista ja yrteistä tehdyllä murekkeella  täytettyä kanin fileetä, karamellisoitua klemetiiniä ja haudutettua endiiviä.

Tavolatan sommelier oli valinnut ruokiin sopivat viinit.

Lopuksi tietysti maisteltiin jälkiruokaa. Hienostuneen makuinen oliiviöljyjäätelö tarjotaan oliivijauheen ja oliivien kera, suolaisenmakean annoksen saa halutessaan myös mansikka- tai vadelmakastikkeen kanssa.

Italialainen ruoka maistuu Siljan ja Tallinkin asiakkaille. Italian keittiö on minulle mieleinen, jäätelön ja oliivien yhdistäminen oli minulle tosin ihan uutta. Oletko kokeillut tällaista yhdistelmää?

Finnjävel

Yksi talven ruokaelämyksiä on ollut illallinen ravintola Finnjävelissä, jonne olin saanut lahjaksi illlallislahjakortin.

Finnjävelissä tulkitaan modernisti suomalaisia juuria ja ruokakulttuuria. Jo avajaispäivänä ravintolan viimeinen aukiolopäivä oli tiedossa eli tarkoitus oli alusta asti pitää Finnjävel auki vain kaksi vuotta. Finnjävel sulkee ovensa kuun lopussa ja paikalle avataan uusi ravintola uudella, vielä salaisella konseptilla. Uuden ravntolan liikeideaa toki yritimme udella, mutta henkilökunnan vastaukset tulevaisuudesta pysyivät ympäripyöreinä. Äskettäin tosin luin, että uudessa konseptissa tarjolla olisi mm. sirkkoja.

Istuimme portaiden lähellä pienemmässä tilassa. Varsinaista ruokasalia on monessa arviossa moitittu hälyisäksi, omassa kulmassamme oli mukavan hillitty tunnelma.

Ravintolassa kuvaaminen on miltei aina haastavaa. Vaikka nykyisin "kaikki" kuvaavat annoksiaan -viereisen pöydän kiinalaisseurueesta jokainen kuvasi kaikki pöytään kannetut annokset kaikista kuvakulmista- koetan ottaa kuvat mahdollisimman huomaamattomasti, omaa ja muita seurueita häiritsemättä. Tunnelmallisen hämärä ravintolavalaistus tarkoittaa kuvissa yleensä pimeää. Käsivaralla nopeasti hämärässä kuvatuissa otoksissa tarkennukset tuppaavat olemaan mitä sattuvat, valkotasapaino vähän pielessä ja kuvat rakeisia. Mutta koetin pelastaa kuvankäsitelyllä  mitä pelastettavissa oli - mennään niillä mitä on, näitä söimme.

Tilasimme seitsemän ruokalajin illallisen ja viinipaketit.

Pöydän pinnassa oli ledvalo, jonka päällä oli aluksi pieni lasinen piru. Myöhemmin tilalle tuotiin koruton, mutta tyylikäs valokeppi, jonka valoa saattoi suunnata. 


Alkuun tarjottiin suolaisen makeana keittiön tervehdyksenä macaronseja.



Topinen keittiön tervehdys, muikun kanssa tarjottu liemi toi kesän mieleem.

Tästä annoksesta ei ole ihan tarkkaa mielikuvaa; kalaa (siikaa?) ja "sinappikaviaaria" sekä herkkusientä josta kuitenkin muistelen ajatelleeni, että sen olisi voinut korvata jollain metsäsienelläkin. Nämä ravintolajutuista minun kannattaisi ainakin annokset kirjoittaa itselleen ylös pian, kuukausi-pari jälkeenpäin on vaikea muistaa kaikkea.



Kanaviilokki ei todellakaan ollut samanlaista kuin koulussa.

Veriletutkin -annoksen nimenä- toivat kouluajat mieleen. Maussa oli paljon tuttua, mutta esillepano oli erilainen kuin koulussa.

Lämpimän rieskan ja omenavoin kanssa jaoimme suositellun oluen.

Lammaskaali oli yksi illan parhaita annoksia. Jouduimme odottamaan lammaskaaliamme jonkin aikaa, viinilasia käytiin anteeksipyynnön kera täyttämässä.

Mämmi oli saanut uuden muodon. Uppoaa ulkomaisiin vieraisiin tässä muodossa helpommin kuin ihan perinteisenä versiona.

Ateljè Sotamaan designia olevat tyylikkäät, Finnjävelille suunnitellut viinilasit, käsintehdyt veitset, dekantterit ja suuri osa sisustustakin olisi ostettavissa. Plussaa  suomalaisten kädentaitajien käyttämisestä toteutuksessa. Pitkät aterimet eivät tosin ole kovin käytännölliset mutta muotoilultaan kauniit.

Avokeittiö oli heti sisääntulon tuntumassa.

Kaikki annokset olivat viimeisteltyjä ja kauniita, tuo aiemmin mainittu herkusieni oli ainoa, jonka olisin muuttanut. Annokset olivat pieniä, kuten ne fine dining-ravintoloissa tapaavat olla, mutta illallinen täytti kuitenkin, annoksia oli sen verran useita.

Tällaiset illalliset ajattelen kokevani kokonaiselämyksenä, johon kuuluu paljon muutakin kuin ruoka; annoksien lisäksi palvelu, sisustus, kattaus muodostavat kokonaisuuden. Finnjävelissä elämys oli onnistunut. Tuleva sirkkaravintola ei suoraan sanottuna innosta ainakaan vielä, mutta olen iloinen, että pääsin kokemaan Finnjävelin ravintolan loppumetreillä.

Ravintola Kaartissa illallisella

Yhteistyö Ravintola Kaarti

Sain kutsun tutustumaan Töölöön Ravintola Kaartiin*, vanhoihin Kaartin Pataljoonan tiloihin marraskuussa 2016 avattuun ravintolaan. Viereisessä pöydässä taisikin iloinen herraseurue muistella ruokailun lomassa armeijakokemuksiaan juuri samaisella Taivallahden kasarmilla.

 Funkkisrakennuksessa sijaitseva, kahdensadan asiakaspaikan ravintolatila on suojeltu, ravintolan seinää koristaa nostalginen 1935 maalattu maailmankartta vanhoine paikannimineen. Ravintolan valaisimet olivat upeat, mutta lamppujen väri  kuvissa taittui hieman kellanvihertävääna. Se toi haastetta kuvaukseen kun oikeaa valkotasapainoa ei ollut löytyä millään eikä editointikaan ihan auttanut.

Ruoat on hinnoiteltu maltillisesti. Kolmen ruokalajin menu -yhdellä reilun kokoisella pääruoan lisukkeella- maksaa 35€, annoksia saa myös erikseen. Ravintola tarjoilee myös sunnuntaibrunssia ja arkisin lounasta.

Alkun maistelimme oman keittiön uunituoreita leipiä. Onneksi yhä useammassa ravintolassa on alettu tajuta asiakkaiden arvostavan tuoretta leipää - sillä on ihana kaapaista ne viimeisetkin herkulliset tipat lautaselta.

Valitsimme poikkeuksellisesti molemmat saman alku- ja pääruoan, vaikka muitakin herkulliselta kuulostavia vaihtoehtoja oli tarjolla. Alkuun söimme molemmat raikkaan Kaartin Toast Skagenin, jossa oli grillattua tiikerirapua ja siianmätiä.

Pääruokana meillä oli murean pehmeää haudutettua sekä grillattua Iberico-porsaan niskaa ja raikasta pikkelöityä punakaalia ja rapsakkaa lehtikaalia. Pääruoan kanssa minä otin suolapaahdettua maa-artisokkaa ja majoneesia paahdetusta valkosipulista. Maa-artisokkaa tulee syötyä harvoin, eikä sitä ravintoloissakaan usein tarjota, joten sitä oli ehdottomasta tilattava. Siipan lisuke oli uppopaistettuja kukkakaali, chililabneh -libanonilainen jugurttijuusto ja paahdettuja pähkinöitä. Hyvää sekin- jopa minun suussani, joka en yleensä kukkakaalistä välitä.

Jälkiruokavaihtoehtoja oli kaksi, maistelimme ne molemmat;  Suklaabrownie, hasselpähkinäpralinea, hunajakinuskikastiketta ja puolukkasorbettia oli makean ja kirpeän liitto sekä pehmeä tyrnimannapuuro, lakritsikreemiä ja vihreällä kardemummalla maustettua tuorejuustojäätelöä. Mannapuuro tarjottiin ravintolan nimellä nimikoidusta kulhosta.

Kaiken kaikkiaan erinomainen ruoka suorataan edulliseen hintaan. Töölöön kannattaa tehdä ruokaretki.

Mukavaa, että Martta Martikaisen suunnittelema Autolinna vuodelta 1935 on päässy uuteen loistoon säilyttäen kuitenkin alkuperäiset funkkisrakenteensa. Kasarmin vanhoissa rakennuksissa on Ravintola Kaartin lisäksi on nyt myös hyvin varusteltu ruokakauppa ja asuntoja.


*Ravintola Kaarti tarjosi ruoat



Ravintola Kaarti, Pohjoinen Hesperiankatu 33, Helsinki