Sitä parempi soppa / A delicious cookbook release

 
 
   
 

Tapasin Jotain maukasta-blogin Mari Moilasen Netflixin House of Cards-ilallisella viime talvena, keväällä tuomaroimme cocktailkisassa. Toissa viikolla vietettiin Marin Sitä parempi soppa-kirjan julkkareita.
 
Upeasti kuvitetussa kirjassa kokataan koko perheen voimin sopivassa suhteessa herkuttelua ja terveellisiä valintoja. Niitä onkin usein samassa reseptissä; kvinoaa, spelttiä, kasviksia... Juhlassa tarjolla ollut kvinoa-vuohenjuusto-mansikkasalaatti vei todella kielen mennessään!

Perheessä on toinenkin keittokirjailija kasvamassa. Marin sanavalmis tytär kertoili jutellessamme keittokirjaideastaan, jossa aikuiset voivat auttaa lapsia ruoan valmistuksessa (jos osaavat...). 
 
Julkkarit järjestettiin Aallonkoti-huoneistohotellin kattohuoneistossa. Huoneiston levyiseltä parvekkeelta oli melkoisen huikaisevat näkymät Töölönlahdelle, Finladiatalon yli Töölöön  sekä Kiasmalle. Talon ja usean muunkin lähitalon alakerroissa oli useampi ravintolakin, joita täytyisi käydä katsastamassa.

Kunhan ehdin kokkailemaan kirjan reseptejä, tulette näkemään niitä blogissa. Muutama on jo katsottuna valmiiksi ensi hätään.
 
 
I have met food writer, blogger Mari Moilanen few times last fall/spring. Few weeks ago I was invited to her book release party. Sitä parempi soppa is published only in Finnish (this far?), it combines delicious flavoirs with healty ingredients and encourages the whole family to cook together.


Asustelua / Accezorising

 
Käytä suurimmaksi osaksi yhtä hopeista rannekorua kerrallaan, mutta välillä on kiva koota ranteeseen erilaisia koruja; punainen kivirannekoru on Mariilta juhannuslahjaksi saatu (juu - meillä on tällainen lahjatraditio, juhannuksen vietossa jaetaan pieniä lahjoja), hopeisen olen ostanut kauan sitten Italiasta ja sinisävyinen oli pienessä lahjapaketissa jonka saimme hotellista lähtiessämme Istanbulista.
 
I usually wear one sterling silver braclet at a time, but sometimes it's fun to stack several pieces on my wrist. Red stone bead bracelet is a gift from my sister in law Mariia, silver bracelet I have bought in Italy years ago and blueish seed bead braclet was in the small gift parcel we got from our hotel in Istabul when checking out.
 
 
Moni varmaan pakkaili pellavavaatteet pois tältä kesältä välittömästi kun tuli vähän viileämpää helteiden jälkeen. Tuntui muka syksyiseltä, vaikka 18-22C on oikeastaan ihan tavanomaista kesäsäätä. Vedin vanhan pellavapaidan päälle periaatteella "käytetään vielä kun voidaan". Viime viikon jo reilummin viilenneet, sateiset säät ovat kyllä minullakin kääntäneet ajatuksia jo syksyyn, vaikka elokuu onkin vieläkin kesäkuukausi ja kesää mielelläni venyttelisin syksymmällekin.

Katselin jokin aika sitten yhdeksän vuoden takaisia häämatkakuvia, joissa samainen paita (silloin uusi) näytti hieman tyköistuvammalta kuin nykyisin. Tuli mieleen pitäisikö kokeilla vintissä roikkuvaa hääpukua päälle... Jossain vaiheessa se ei taatusti olisi (edes tiukkaan kurotun korsetin kanssa) mennyt kiinni.

Kädessä vanha hopeinen rannekoru, jonka luulin hukkuneen, mutta ilokseni löysin korun laatikon perältä vuosien jälkeen. Sopii hyvin kälyni Mariian tekemän savukvartsirannekorun kanssa.



Weather turned finally cooler after a five week heat wave. Many bloggers declared summer to be over, but August is a summer month in my mind and I still wore linen garments. This shirt is really old. I just realized that I wore it on my honeymoon nine years ago. It looked more snug in the honeymoon photos compared to today! Maybe I should try my wedding dress on? There was a time hwne I could't get it on, not even with a tight bodice, but I believe it would slip on easily now...
 
The old silver bracelet I found at the bottom of a drawer. What a find, I haven't worn it for several years and thought I had lost it! Silver & smoky quartz bracelet is made by Mariia.

 
 Saappaita on näkynyt jo katukuvassa, mutta minä kuljen vielä ballerinoissa (ja ilman sukkia - niin pitkään kuin vain voin!). Nämä toissa syksynä hankitut ovat vielä aika hyvässä kunnossa, kärjissä alkaa tosin nyt näkyä vähän kulumaa. Nahkajäljitelmäkenkiä en koskaan osta, vaan käytän aina nahkakenkiä, tennareita, keveän kesäisiä kangastossuja tai kumisaappaita lukuun ottamatta.

Jotkut hyvät farkkujen ja kapeiden housujen kanssa sopivat välikausikengät ennen nilkkureihin siirtymistä ovat haussa. Ja ne kumisaappaat! Kaupunkikelpoiset kumpparit on vihdoin viimein hankittava, sen ovat viime aikojen kaatosateet opettaneet!


I have already seen women wearing boots on the streets of Helsinki, but I still stick to my belowed ballerinas.

I still need some good "between seasons" shoes and wellies. It has rained a lot in the past week. We didin't get a drop of water for five weeks, but it really has been compensated lately! City chic rubber boots are high on my shopping list now.
 
 
 
 
Tästä kuvasta ei kyllä uskoisi, että olin käynyt kampaajalla edellisenä päivänä. Seuraavan aamun reipas puhuri sotki ja latisti kurittomat hiukseni, eikä niitä saakaan ojennukseen ihan helposti sen jälkeen...
 
Sain lahjaksi Marimekon lahjakortin jo viime vuoden puolella, mutta vasta keväällä käytin sen. Ostin Kaksoset-laukun, jossa isomman laukun sisällä on sivutaskuna irrotettava laukku, jota voi olkahihnan kanssa käyttää myös erillisenä käsilaukkuna. Iso laukku on ollut kätevä ja olen käyttänyt sitä etenkin päivinä, jolloin olen käynyt asiakkaiden luona, laukkuun kun mahtuu hyvin mm. läppäri suojapussissaan. Sen sijaan pikkulaukussa on ollut vähän huomautettavaa. Olkahihan oli alun perin niin pitkä, että sitä piti lyhentää 20 cm. Käytän laukkua yli olan "messenger"-tyyppisesti ja silti se tuntui keikkuvan alkuperäisessä pituudessaan lantion alapuolella. Kuinkahan pitkä se on minua lyhemmillä ja laihemmilla? Mariia onneksi kätevänä lyhensi remmin. Olisin tietysti voinut viedä laukun myös suutarille. Noin kymmenen käyttökerran jälkeen laukun lukkojen kiinnityksen (joilla pikkulaukku kiinnitetään joko olkahihnaan tai ison laukun sisäpuolelle) nahkalenkistä purkautui ommel ihan itsestään. Täytyy taas vaivata Mariiaa...

Ja päällä on blazer! Koetan siis hitaasti koulia itsestäni sitä bleiserinaista, ainakin satunnaisesti!

Hard to believe that I had my hair cut the day before this photo... It was a windy, rainy morning and my hair had a life of it's own...

This Marimekko Kaksoset (Twins) bag has been useful as it's big and I can easily carry my lap top in it.
 

Ilta Helsingissä; trendiburgeri ja salakapakka / A night in Helsinki; a trend burger and a speakeasy



 





 Jos viime vuoden trendiburgeri oli Roslundin, tänä kesänä ehdottomasti trendikkäin purilainen Helsingissä on ollut (ainakin blogien perusteella) Eiranrannan Birgitan hampurilainen.

Täytyihän sitä päästä maistamaan! Perjantaina suuntasimme alkuillasta Birgittaan. Terassilla navakassa tuulessa istui muutama sitkeä sissi koirineen ja viinilaseineen, mutta me menimme sisälle kamiinan lämpöön.

Olemme useamman kerran kesän aikana kulkeneet kahvilan ohi, minä pyörällä , Siippa rullaluistimilla. Mustasta, hiillostetusta verhoilusta huolimatta rakennus näytti keveältä. Se pääseekin kesäkuumalla oikeuksiinsa, kun kaikki lasiseinät on vedetty syrjään. Ulkoseinät tosiaan ovat hiillostetut, meidän (kuten varmaan kaikkien muidenkin asiakkaiden) oli tietysti pakko kokeilla seinää, sormeen jäi kunnolla nokea.

Hampurilaista tilatessamme emme pahemmin katsoneet, mitä muuta oli tarjolla. Hiiligrilliburgerin seuraksi otimme shirazia ja istahdimme pöytään, josta oli avoin näköala merelle.

Klassikkoburgerin seurana tuli mm. grillattuja uusia perunoita, ja marinoitua punasipulia, oikein toimiva kokonaisuus. Hintaa hampurilaisella oli 17,50€ eli ihan ravintolahinnoissa mennään.

Birgittaa aiotaan pitää n. 9 kk vuodessa auki, joten sydäntalvella se on kiinni. Syksymmällä tulemme tänne vielä kahville sunnuntaikävelyllä.


The talk of town (or at least fod bloggers) has been new café Birgitta and their coal grilled burgers.

This interesting looking building with blackened walls can be found on Eiranranta in Helsinki. Caféwill be open abt nine months a year, so the mid winter months it will be closed.

We tested the classic burgers last week and they were really good. At 17,50€ they aren't the cheapest ones in Helsinki, but I prefer quality over the cheapest possible price.



Birgitasta kävelimme Eiran ja Kaivopuiston läpi ja Etelärantaa pitkin kohden torikortteleita. Alun perin olin ajatellut, että olisimme voineet käydä Mattolaiturilla kahvilla, mutta tuuli oli liian napakka ja ilta kolea.

Katariinankadulla on uudehko "salakapakka" Trillby & Chadwick. Pidetään tarkka sijainta "salassa", enkä tarkempaa osoitetta tässä kerro, mutta kyllä se lyhyeltä kadunpätkältä löytyy, vaikkei baarin nimeä missään näykään.

After the hamburger dinner we walked trought South Helsinki to blocks by the market square. On Katariinankatu there is a "speakeasy" Trillby & Chadwick, a bit hidden but still easy to be found.







Astuimme pieneen eteiseen, nostimme vanhan puhelimen luurin ja jäimme odottamaan ohjeita. Hetken kuluttua tirkistysluukku ovessa aukesi ja lyhyen sananvaihdon jälkeen pääsimme sisään hämärään, teesalonkimaisesti kalustettuun tilaan.

Cocktaillistan teksti oli niin pientä, että hädin tuskin pystyin lukemaan sitä, vaikka äskettäisen näkötestin perusteella en lukulaseja vielä tarvitsekaan. Meille kuitenkin selostettiin seikkaperäisesti kaikki cocktailit. Maistelimme parit cocktailit, calvadospohjaiseen juomaan oli liekittimellä tohotettu cremecaramelmainen pinta.

Poistuimme takaoven kautta, salakapakastahan halutaan lähteä huomiota herättämättä. Palaan tänne pian uudestaan, sillä olin aiemmin samana päivänä saanut kutsun cocktailtrendi-infoon täksi viikoksi.

We stepped in a small entry, found an old telephone and called. A small hatch opened in the inner door and after a short talk we were let in.

The bar itself reminded of an old tea salon. We were handed cocktail lists, but the writing was so small and the light so dim that that the friendly waiter explained the whole list.

Kiepsahdimme vielä Erottajan Liberty or Deathissa yksillä ennen kotiinlähtöä. Tillby & Chadwick sekä Malminrinteen Kyrönmaan matkailun edistämiskeskus ovat samojen omistajien käsialaa. Kyrönmaan matkailukeskus-ruistislebaari taitaa olla ilmeisesti jo suljettu. Onkohan siinä jo jokin uusi pop up-konsepti?
 Kotona oltiinkin jo ennen puoltayötä, kannatti lähteä ajoissa liikenteeseen.

After sneaking out of the back door of the speakeasy, we headed for one more cocktail at Libery or Death by the same owners.

Katuruokakausi jatkuu / Pop up street food in Helsinki

 


 
 


 
Katuruoka on olut pinnalla jo jonkin aikaa ja tahti tuntuu vain kiihtyneen tämän vuoden aikana.

Viimeisin katuruokatapahtuma on tänään Rautatientorilla starttaavaa ”Street food by Diners Club” -kiertue. Food truck on kiertueella Helsingin jälkeen Tukholmassa, Kööpenhaminassa ja Oslossa
 
Joka maassa tapahtumassa kokkaa kussakin maassa tunnettu huippukokki omat reseptinsä. Suomessa autossa kokkaa Henri Alén tiimeineen.

Henrin tulkinta laadukkaasta katuruoasta ovat Murun klassikkoannos bouillabaisse rouillen ja maalaisleivän kanssa sekä pitkään haudutettua kania ranskankerman ja tuoreiden tryffeleiden kera. Molemmissa annoksissa on tuoreita sesongin makuja.

Pääsimme Siipan kansa maistelemaan Henrin annoksia jo eilen Diners Clubin kutsumana. Sateisessa säässä etenkin bouillabaisse maistui taivaalliselta. Sateelta oli onneksi suojaamassa pieni teltta, muta ilma tosiaan oli aika viileä. Minulla on "söpöä eläintä ei voi syödä"-syndrooma, joka yleensä sulkee ruokalistaltani peuran sekä pupun, teinivuosieni hevosharrastuksen takia en ole hevostakaan pahemmin syönyt. Maistoin Siipan annosta kuitenkin ja hyvältähän se kanikin maistui.
 
Annoksen hinta on 12 € (Dinersillä 10 €).
 
Aika ja paikka: Ti-pe 26.–29.8. klo 11.30–14.00 Rautatientori, la 30.8. klo 12.00–15.00 Asema-aukio


”Street food by Diners Club” -food truck -kiertueen aikataulu:

• 26.–30.8.2014 Helsinki, (ti-pe) Rautatientori ja (la) Asema-aukio

• 2.–6.9.2014 Tukholma, Skeppsbrokajen

• 9.–13.9.2014 Kööpenhamina, Kongens Nytorv

• 16.–20.9.2014 Oslo, Stortorget



Street food has been trendy for while now and it has got just more and more popular during this year.

The latest addition to Helsinki's street food scene is ”Street food by Diners Club”, hosted by chef Henri Alén in Helsinki. Tour will continue in Stockholm, Copenhagen and Oslo with local top chefs in the coming weeks.

I got an invitation to come and taste already yesterday bouillabase and rabbit with Husband.
 
I especially liked bouillabaisse, it tasted divine in the cold, rainy weather. Husband took the rabbit dish, I also tasted it althoug I normally don't eat rabbit, deer or horse, just because they are cute... and I have to admit rabbit with truffels was very good.
 
 

Price 12 €, with Diners Club 10 €

”Street food by Diners Club” -food truck tour;

• 26.–30.8.2014 Helsinki, (Tue-Fri) behind railway station,  (Sat) in front of railway station

• 2.–6.9.2014 Stockholm, Skeppsbrokajen

• 9.–13.9.2014 Copenhagen, Kongens Nytorv

• 16.–20.9.2014 Oslo, Stortorget

 

Viinin salat / The secrets of wine

 



 
Kaikillahan alkaa olla tavaraa yllin kyllin ja usein on vaikea löytää tavaralahjaa, joka olisi saajan mieleen tai ylipäätään mahtuisi hänen kotiinsa! Itsekin olen yleensä innoissani, jos saan jokin aineettoman lahjan, kaltaiselleni "foodielle" osuva olisi vaikkapa illallinen tai mieluisan ruoka/juomakurssi
 
Olinkin innoissani päästessäni Elämyslahojen kautta kokeilemaan yhden illan viinikurssia. Elämyslahjojen kautta on helppo hankkia juuri tällaisia elämyksellisiä, aineettomia lahjoja.

Kurssi järjestettiin osoitteessa Eteläespa 20 (Brondan ja Alkon välissä) ja olin jo kerran aiemmin ohi kulkiessani hämmästellyt missä kurssi oikein olisi, kun mitään viiniin viittaavaa ei löytynyt nimikyltistä. Olin kuitenkin ottanut järjestäjän puhelinnumeron ylös varmuuden vuoksi. Marssin paikalle vähän ennen kuutta. Rakennuksen ovella seisoskeli mies, jolta kysäisin olisiko hän mahdollisesti kurssin vetäjä ja olihan hän. Muitakin osallistujia tuli samaan aikaan paikalle ja meidät ohjattiin kellarikerrokseen. Rakennuksen kellarista löytyi viinikerho keräilijöiden kellareineen, viinikaappeineen, keittiöineen ja oleskelutiloineen.
 
Meitä oli viitisentoista, kaikki olivat toki juoneet viiniä aiemminkin ja osa tuntui olevan jopa valveutuneita viiniharrastajia. Silti asiantuntevan vetäjän pitämä kurssi tuntui antavan kaikille osanottajille uutta tietoa.

Kävimme läpi mm. viinien viljelyolosuhteita, rypäleiden ja viinin käsittelyä sekä hinnanmuodostusta (Kannattaa satsata yli 15€ viineihin, niissä alkaa olla hinta/laatusuhde todella kohdallaan, halvemmissahan itse viinin hinta on todella vähäinen. Edullisemmissa viineissä pullollisen hinnasta suurin osa koostuu veroista, katteista, pakkauksista jne. Kalliimmissa varsinaisen juoman osuus hinnasta on suurempi ja tämä korreloi laatuun. Toisaalta suurimmilla valmistajilla markkinointikulujen osuus hinnasta voi olla suurempi kuin pienillä valmistajilla.)

Sitten päästiin itse asiaan eli viinin arviointiin; ulkonäköön ja väriin, tuoksuun, makuun ja kokonaisvaikutelmaan. Opettelimme hieman arviointitermejä (viiniä voi aina kuvailla hedelmäiseksi, jollei muita adjektiiveja tule mieleen!) Maistelimme viinejä sitruunan (hapokkuutta) sekä sipsien (suolaisuutta) kanssa ja pohdimme kuinka nämä maut vaikuttavat viinin makuun. Olosuhteillakin on vaikutuksensa, moni muistelee vaikkapa kuinka ihanaa jokin viini oli stressivapaalla lomalla kauniissa paikassa tärkeän ihmisen kanssa. Kotona maisteltuna sama viini voi olla suorastaan pettymys.

Kurssi sen sijaan ei ollut pettymys. Parituntinen meni hujauksessa ja opin taas monia uusia asioita viinistä, sen tuntemisessahan ei voi koskaan olla täysin oppinut!

 
Maistelemistamme viineistä suosikikseni ja nimenomaan ruokaviininä nousi yllättäen makea, erittäin hapokas, kypsän sitruksinen, aprikoosinen, kevyen petrolinen, yrttinen, mineraalinen, rodukas Dr. Hermann Erdener Treppchen Riesling Kabinett 2011 (no okei, kopsasin kaikki määritelmät Alkon sivuilta, itse olisin kuvannut hedelmäiseksi, sitruunaiseksi ja makeaksi). Täysmakeat eivät yleensä ole olleet ihan lemppareitani ruokaviineiksi. Tätäkään emme maistaneet minkään ruoan kanssa, mutta kun tätä suositeltiin raakamakkaroiden kanssa, olin myyty. Totta tosiaan, viinihän sopisi aivan erinomaisesti tekemiemme mausteisten makkaroiden kaveriksi!

Postaus toteutettu yhteistyössä Elämyslahjojen kanssa.

Is it difficult to think what to buy for present. Everyone seems to have everything! I am fond of immaterial gifts and was delighted when Finnish Elämyslahjat invited me to test a wine course. Elämyslahjat has also many other immaterial gifts that are easy to purchase, give & use.

Course was very informative for novises and also for people who knew already more about wines. I even found a new favorite wine.


Libanonilainen lammaspizza / Lebanese lamb pizza

 


 
Olin keväällä Liemessä-bloggaajan Jenni Häyrisen keittokirjan Katukeittiö - parempaa roskaruokaa julkkareissa. Kirjaa siellä selaillessani jäin ensimmäisenä lukemaan libanonilaisen lammaspizzan ohjetta. Jugurttipizzapohja, lampaanjauheliha, granaattiomenat ja rakastamin turkkilainen jugurtti yhdessä kuulostivat herkulliselta yhdistelmältä.
 

Granaattiomenaa taisin maistaa ensi kerran vasta seitsemän vuotta sitten Lontoossa. Juomassani Pimms-versiossa oli minulle eksoottista granaattiomenaa, niitä ei siihen aikaan ollut samaan tapaan Helsingissä saatavissa kuin nykyään. Ilahduinkin nähdessäni lontoolaisessa ruokakaupassa tuoreita granaattiomenan siemeniä muovirasiassa. Niitä hankittiin kotiin viemisiksi.

Sittemmin ihan lähikaupoistakin on löytynyt granaattiomenaa. Ne täytyy tosin kuoria itse.

Kului kuitenkin tovi keväästä, ennen kuin toteutin jugurttipizzan reseptin. Heinäkuussa resepti muistui yht'äkkiä mieleeni ja sitten olikin kiireen vilkkaa lähdettävä ostamaan granaattiomenaa sieltä lähikaupasta. Lammasta oli pakkasessa ja turkkilaista jugurttiakin löytyy miltei aina jääkaapista. Lehtipersiljan unohdin ostaa, mutta korvasin sen parvekelaatikossa kasvavalla basilikalla.
 
Resepti on neljälle
 
Jogurttipizzapohja:

 300 g turkkilaista jogurttia
2 kananmunaa
0,5 tl suolaa
6 dl vehnäjauhoja
vehnäjauhoja alustamiseen
 
Sekoita yleiskoneella tai käsin kaikki ainekset sekaisin. Muotoile jauhojen avulla palloksi, kääri kelmuun ja laita jääkaappiin 30 minuutiksi. Kaulitse ohuiksi pizzapohjiksi (jauhoja tähän tarvitaan aika lailla!) ja muotoile pizzapohjat jauhotetulla alustalla. Rapeimman pizzapohjan saat esilämmittämällä kivialustan tai uunipellin 220 asteessa. Paista jogurttipizzapohjaan leivottua pizzapohjaa alalämmöllä vähän normaalia kauemmin eli noin 10-15 minuuttia.
 
Libanonilainen lammaspizza

 jugurttipizzapohja

 400 g lampaan jauhelihaa
2 mietoa chilipalkoa
3 rkl tomaattipyreetä
3 valkosipulinkynttä
1 punasipuli
2 tomaattia
2 tl savustettua paprikajauhetta
ripaus maustepippuria
suolaa
pippuria
tuoretta lehtipersiljaa
öljyä paistamiseen
 
tarjoiluun

 tuoretta lehtipersiljaa
turkkilaista jogurttia
1 granaattiomena
 
Kuullota pannulla öljyssä pienitty valkosipuli, punasipuli ja chili. Lisää lampaan jauheliha ja mausta. Lisää lopuksi tomaatit kuutioina ja lehtipersilja. Levitä lampaan jauheliha pizzapohjien päälle. Paista 220 asteessa noin 10 minuuttia ja vielä 2 minuuttia grillivastuksella ylätasolla.
Tarjoile turkkilaisen jogurtin ja granaattiomenan siementen kanssa.



I noted recipe of Lebanese lamb pizza already at Jenni Häyrinen's cookbook release party when browsing the pages for the first time. Yoghurt pizza base, sheep meat, pomegranate seeds and Turkish yoghurt together sounded delicious.

However, it took a while before I carried out the recipe. In July, recipe came to my mind , I had to rush to buy a pomegranate. Minced lamb andTurkish yoghurt we already had. I forgot to buy parsley, but replaced it with basil gowing in balcony box growing .





Recipe is for four people


Yoghurt pizza base



  300 g  Turkish yoghurt
  2 eggs
  0,5 teaspoon of salt
  6 dl wheat flour
  wheat flour for kneading





Mix in machine or by hand all the ingredients. Shape the flour to
a ball, wrap in cling film and place in the fridge for 30 minutes. Roll to thin pizza bases on a floured surface. Preheat a stone tray or baking sheet in 220 degrees oven. Bake the pizza on a little longer than usual, or about 10-15 minutes.





Lebanese lamb pizza



A yoghurt pizza base



  400 g lamb mince
  2 mild chili
  3 tablespoons tomato paste
  3 garlic cloves
  1 red onion
  2 tomatoes
  2 tsp smoked paprika
  pinch of allspice
  salt
  pepper
  fresh flat leaf parsley
  oil for frying




for serving


  fresh flat leaf parsley
  Turkish yogurt
  1 pomegranate




Sauté minced garlic in a pan with red onion and chilli. Add lamb mince and season to taste. Finally, add the diced tomatoes and parsley. Spread the minced lamb on pizza bases. Bake at 220 degrees for about 10 minutes and a further 2 minutes under grill on the upper level.
  Serve with Turkish yoghurt and pomegranate seeds.
 
 


Englantilaista kuohuvaa ja muita kuriositeetteja / English sparkling & other oddities

  
 

 

 
 
Viikonloppuna Siippa lähti perinteiselle "poikien purjehdukselle" ja minä ajoin kummitytön ja hänen äitinsä kanssa kummitytön isovanhempien hoteisiin Forssaan.
 
Pihalla on kesäkeittiön ja saunatuvan lisäksi marjapensaita ja erilaisia isännän toteuttamia toteemipatsaita! Illan hämärtyessä bongasimme myös pienen siilin siilien ruokintapaikalta. Meillä päin näkyy kaikenlaisia muita eläimiä ketusta rusakkoihin, mutta siiliä en ole nähnyt vuosiin.
 
Nautimme ihanista ruoista ja maistelimme englantilaista kuohuviiniä! Ridgeview Cavendish tuotti jopa hienoisen yllätyksen, sillä raati piti siitä yksimielisesti. Pidän erityisesti pienikuplaisista kuohuviineistä/shampanjoista ja tässä kuplat olivat hyvin pienet. Maku oli sitruksinen ja runsas. Varsin tyylikäs tuttavuus, jota kolmenkympin hintaisena kannattaa harkita halvimpien shampanjoiden vaihtoehdoksi. 
 
 
Last weekend I spent with my little goddaughter and her mother  at the little princesse's granparents. We adults were spoiled rotten with food & drink; pancakes for breakfast and English sparkling wine to end a superb dinner.
 


Bloggaajalle tuli syksy / It's a blogger's fall

 
Syksy tuli, ainakin valon suhteen...

Harvemmin ehdin kokkailemaan ja kuvaamaan ruokia arkena heti viiden maissa, nyt pimeys alkaa hiipimään aiemmin ja aiemmin. Kotona on kyllä valot, valojalustat, heijastin, "sutut" valoa pehmentämään ja niiden jalustat sekä kamerajalusta. Pidän kuitenkin luonnonvalossa kuvaamisesta valon laadun ja kuvauksen helppouden &
nopeuden takia.
 
Tämä kuva on otettu yhdeksän maissa illalla, olin töiden jälkeen viinikurssilla ja kattilan varteen ehdin illan jo pimetessä. En jaksanut rakentaa valaistusta, vaan testasin, miten uudehko kamera toimii hämärässä ISO-arvot tappiin vetämällä. Hämärässä sillä vielä saisi varmaan ihan kelpo kuvia, mutta tuli jo ihan pilkkopimeää sateisena iltana. Melko rankalla kuvankäsittelyllä valoa sai lisättyä kutakuinkin mustaan kuvaan, mutta eihän siitä tullut oikein nättiä kumminkaan. Selän takaa olohuoneesta loistanut valo ei parantanut asiaa. Täytynee ryhtyä kaivamaan esiin "studiovarusteita".

Kanttarellirisotosta sentään tuli hyvää. Meidän piti käydä ystäväni kanssa kanttarellimetsässä  vierailullamme hänen vanhempiensa luona, mutta meille oli kerätty jo valmiiksi rasialliset kanttarelleja! Niistä riitti niin munakkaaseen kuin risottoonkin.

Täydelliseen risottoon käytettäisiin myös valkoviiniä, eikä kerma kuulu siihen, mutta tästä tuli tällainen arkirisotto, johon laitettiin mitä kaapissa oli ja kerma pyöristi mukavasti maut yhteen.

Blogiyhteistyön merkeissä muistutan
kolesterolihaasteesta. Sivulla lääkäri, tutkija, personal trainerit ja ravitsemusterapeutit jakavat vinkkejä kolesterolin alentamiseen. Minulla kolesterolit ovat suureksi ilokseni kohdallaan, mutta jos sinulla arvot ovat kohollaan, tuolta saat hyviä vinkkejä alentamisen tueksi.
 
 
Kanttarellirisotto
 
½ l kanttarelleja
1 salottisipuli
1½ dl risottoriisiä
Becel juoksevaa
(½ dl Flora 15% kermaa)
6dl lämmintä kasvislientä
pippuria
(suolaa)
 
vasta raastettua parmesania
yrttejä
 
Kuullota tilkassa Becel juoksevaa pilkotut kanttarellit ja hienonnettu sipuli sekä risottoriisi. Lisää lämmintä kasvislientä vähän kerrallaan, kunnes risotto on sopivasti al dente ja koostumukseltaan löysähköä.
 
Lorauta makua pyöristämään Flora kermaa, mausta pippurilla ja maun mukaan suolalla (kasvisliemet ovat yleensä aika suolaisia, joten lisättyä suolaa ei välttämättä tarvita). Raasta parmesania ja ripottele yrttejä risoton päälle
 
Flora- ja Becel-tuotteet saatu blogin kautta.

 
 Autumn came, at least in terms of light ...

I rarely can cook early on weekdays and now there is less and less daylight, espeially on rainy days.


I do have my "studio equipment"; lights, diffuser, stands for camera, lights and softening fabrics for lights etc. I still prefer natural light fo the quality of light and the easiness...



This photo was taken at nine in the evening, on a rainy night. I had been on an after work wine course and cooked/photographed when it was almost dark. I tested how my newish camera works in low ISO values​​, In low light it results quite decent pictures, but was already almost pitch black on a rainy night. I processed the photo quite alot, but the result really isn't very satisfactory.  I have to start build up the "studio equipment".

Chanterelle risotto, after all, was good.


The "correctly made" risotto would need white wine, but no cream. This was a quick weekday dinenr, so I used what I had.


Chanterelle risotto




½ l chanterelles

1 shallot

1 ½ cup Arborio rice

margarine

(½ dl Flora 15% cream)

6 dl hot vegetable stock

pepper

(salt)




grated parmesan cheese


herbs





Saute in a drop of magarine the chopped chanterelles, chopped onion and risotto rice. Add hot vegetable stock a little at a time, until the rice is al dente and the composition somewhat loose.




Add Flora cream, season with pepper and salt to taste (vegetable stock is usually quite salty, so the added salt may not be needed). Grate the parmesan cheese and sprinkle on top of risotto with herbs.
 


Viinin ja lohen liitto - osallistu kisaan / Salmon & Riesling; a perfect match

 
  
  
 
 
 Viime syksynä sain kutsun kehittää resepti Cono Surin ruokakilpailuun. Sillä kertaa joutuin vetäytymään kisasta ajanpuutteen takia. Ilokseni sain uuden kutsun tänä vuonna. Tällä kertaa kilpailukutsussa oli  haasteena on yhdistää ruoka ja viini mahdollisimman hyvin. Suomalaisten bloggaajien viineiksi oli valittu  Cono Sur Bicicleta Riesling sekä Cono Sur Bicicleta Pinot Noir.
 
Äänestämään pääsee tästä 22.9.2014 asti, reseptini on siis Mausteiset lohipihvit suola-etikkaperunoiden kera. Äänestäjien kesken arvotaan matkalahjakortteja. Muistakaa vielä hyväksyä äänenne sähköpostiin tulevan linkin kautta.
 
Suomen osakilpailun voittaja matkaa Pariisiin kisaamaan finaalissa ja finaalin voittaja puolestaan pääsee vierailemaan Cono Surilla Chilessä!
 
Kokkasin  reseptini heinäkuussa, kuuma kesäilma inspiroi valitsemaan raikkaan ja hedelmäisen Cono Sur Bicicleta Rieslingin ja luomaan reseptin sen kumppaniksi. Viini tuntui nappivalinnalta chiliä ja inkivääriä sisältävälle ruoalle, joten lähdin näistä liikkeelle. Ruoka sopii loistavasti kyllä viileämpäänkin keliin.


Blogiani pidempään seuranneet tietävät, että olen nopeiden ja melko yksinkertaisesti toteuttavien reseptien ystävä. Kehitin siis kilpailureseptiksikin yksinkertaisen, nopeasti valmistuvan aterian, johon ainekset löytyvät helposti. Kookosmaitoa, chiliä, inkivääriä, korianteria ja limeä saa nykyisin pienemmistäkin liikkeistä, toisin kuin vielä takavuosina.

Aloita perunoiden valmistamisesta, voit tehdä kastikkeen ja jauhaa lohipihvit perunoiden kiehuessa.



Rapeat suola- ja etikkaperunat


400 g  uusia perunoita



 dl plus 1 rkl etikkaa

½ rkl suolaa

rkl voita

Vastajauhettua mustapippuria

merisuolaa (esim. Maldon)



Yhdistä perunat1 dl etikkaa ja ½ rkl suolaa keskikokoisessa kattilassa. Lisää vettä niin, että se peittää perunat muutamalla sentillä. Kiehauta, vähennä lämpöä ja hauduta kunnes perunat ovat pehmeitä, 20-25 minuuttia; valuta ja taputtele kuivaksi.


Kuumenna voi isossa paistinpannussa keskilämmöllä-. Lisää perunat; mausta suolalla ja pippurilla. Paista, sekoittaen välillä, kunnes perunat ovat kullanruskeita ja rapeita, 8-10 minuuttia. Pirskottele loput 1 rkl etikkaa perunoiden päälle. Tarjoile sormisuolan kera.

 

Jugurttikastike



3 rl hienonnettua tuoretta korianteria

½ limen mehu

raastettu 1 limen kuori (vain vihreä osa)

1 dl turkkilaista jogurttia

 

Sekoita keskenään jogurtti, limen mehu, limen kuori ja 1 rkl korianteria, laita jääkaappiin odottamaan. 



Mausteiset lohipihvit

 

400 g lohifilee, kuutioutuna, ilman nahkaa

 

3 rkl kookosmaitoa
1 dl korppujauhoja
1 pieni punasipuli ohuina viipaleina
2 tl tuoretta inkivääriä, hienonnettuna

1 rl tuoretta korianteria hienonnettuna
1 pieni chili hienonnettuna
1/4 tl suolaa ja mustapippuria
 
Hienonna monitoimikoneessa tai blenderillä lohi, loput 2 rkl korianteria, chili, inkivääri, korppujauhot, kookosmaito, punasipuli, suola ja pippuri karkeaksi seokseksi. Muotoile kostutetuin käsin pieniä pyöreitä pihvejä.
Paista lohipihvejä keskilämmöllä viisi minuuttia per puoli. Tarjoile jugurttikastikkeen, rapeiden suola- ja etikkaperunoiden sekä salaatin kera.
 
 
 
 
 
Last fall I was invited to develop a recipe for Cono Sur recipe competition. Back then I was forced to withdraw due to lack of time. To my delight, I received a new invitation this year. This time, there was a challenge to combine food and wine as well as possible. Wines selected for Finnish bloggers were Cono Sur Bicicleta Riesling and Cono Sur  Bicicleta Pinot Noir.

You can vote my recipe here. Voters can win travel gift cards. winner recipe creator will travel to Paris to compete in the finals. Winner of the finals will travel to Cono Sur in Chile.

 The hot summer days inspired me to choose the fresh and fruity Cono Sur Bicicleta Riesling and to create a recipe to match it. The wine seemed like a perfect choise for chilles and ginger, so I based my recipe on them.



Those who have followed my blog longer know that I am fond of fast and quite simply recipes. So alson for the competition I wated to create and easy recipe with ingredients that are easy to find everywhere. Chilies, ginger, coriander and lime are nowadays easily available almost all around the world.


 

 
 Salmon patties
 
400 cubed salmon fillet, skin removed

3  tablespoons coconut milk
1 d  cup bread crumbs
1 small red onion, thinly sliced
2 tsp fresh ginger, minced

1 tablespoon fresh cilantro chopped
1 small chili pepper
1/4  teaspoon each salt and black pepper
 
3 tsb chopped fresh  cilantro
 
juice of ½ lime
grated skin of 1 lime (green part only)
1 dl Turkish yoghurt
 
 
 
Stir together yoghurt, lime juice, grated skin of lime and 1 tablespoon of cilantro, set aside.
 
In a food processor, pulse tablespoon remaining cilantro, salmon, bread crumbs, coconut milk, red onion, salt and pepper until coarsely combined. Wet hands and form small round burgers.
Fry burgers for 5 minutes per side or until cooked through. Serve with seasoned yoghurt, crispy  salt & vinegar potatoes and green salad.

 
 
Crispy salt & vinegar potatoes 

 

2 pounds baby Yukon Gold potatoes, halved, quartered if large

1 cup plus 2 Tbsp. distilled white vinegar

1 tablespoon kosher salt, plus more

2 tablespoons unsalted butter      

Freshly ground black pepper      



2 tablespoons chopped fresh chives      

Flaky sea salt (such as Maldon)

 

Combine potatoes, 1 cup vinegar, and 1 tbsp. kosher salt in a medium saucepan; add water to cover by 1”. Bring to a boil, reduce heat, and simmer until potatoes are tender, 20–25 minutes; drain and pat dry.

 Heat butter in a large skillet over medium-high heat. Add potatoes; season with kosher salt and pepper. Cook, tossing occasionally, until golden brown and crisp, 8–10 minutes. Drizzle with remaining 2 Tbsp. vinegar. Serve topped with chives and sea salt.