Tokion trendialueilla * Trendy areas of Tokyo

Palataanpa taas takaisin Tokioon, usealta lukijalta kun tullut toivomuksia lisäpostauksista, muuta Japani-postaukset löydät täältä.

Temppeleiden, kapeiden, sokkeloisten ravintolakujien , perinteisten alueiden ja toisaalta valomeren, puhuvien mainostaulujen ja räikeiden liikkeiden lisäksi halusimme myös käydä Tokion trendikkäillä alueilla. Usealta nettisivulta selvisi, että Shimokitazawa, Ebisu, Nakameguro ja Daikanyama ovat kaupungin hipsterialueiden kärkeä. Nämä kivat alueet ohitettiin parilla sanalla matkaoppaissa, jotka luin ennen matkaa. Kenties siksi, että ne edustavat vähän länsimaisempaa elämänmenoa.


Let's get back to Tokyo as several readers have requested more posts on it. The previous Japan posts you can find here.

Besides temples, narrow, cramped restaurant streets and traditional areas, we also wanted to visit Tokyo's  trendy areas. From a number of websites I found out that Shimokitazawa, Ebisu, Nakameguro and Daikanyama are in the most hip areas. These areas were very briefly , if at all, covered in guidebooks which I read before the trip.

 

 

Shimokitazawa näytti kartassa olevan melko kaukana hotelliltamme, mutta Google mapsista selvisi, että sinnehän hurauttaa Shinjukun asemalta junalla parhaimmillaan 12 minuutissa. Kävimme Shimokitazawassa kaksikin kertaa. Ensimmäisen kerran menimme sinne uuden vuoden päivänä, jolloin käytännössä kaikki oli kiinni. Uusi yritys muutamaa päivää myöhemmin. Hipsterit heräilevät ilmeisesti myöhään, sillä kymmenen aikaan aamulla miltei kaikki paikat olivat edelleen kiinni. Puoli yhdentoista maissa pääsimme aamukahville. Toisessa Tokion hotellissamme ei ollut aamiaistarjoilua ja aloimme loman lopulla kaipailla länsimaista aamiaista. Sunday Brunch-kahvilan French toast oli ihan hyvä, mutta mehut olivat huippuhyviä. Sunday Brunchissa oli myös pikku myymälä, jossa oli, yllätys, yllätys kokonainen pöydällinen Muumi-tavaraa. Muumi-kamaa oli muutenkin todella paljon Tokiossa.
 

Shimokitazawa jätti meidät kuitenkin vähän viileiksi. Ehkä siksi, että aamiaisen syötyämmekään eivät läheskään kaikki liikkeet olleet vielä auki ja alue tuntui olevan vähän liiankin teinihipsteri makuumme. Ostimme Shimokitazawasta kuitenkin kivan vanhan puulaatikon muutamalla eurolla. Se oli kevyt ja sain sen näppärästi  kulkemaan käsimatkatavarassa.

Shimokitazawa looked in the map to be quite far from our hotel, but Google Maps showed that the by train from Shinjuku Station it takes only 12 minutes. We actually went to Shimokitazawa twice. For the first time we got there on New year day, when practically everything was closed. We took a train there again few days later. Hipsters apparently wake up late, since ten o'clock in the Morning almost all the shops and cafes were still closed. At 10.30 we were able to get breakfast. In the hotel we weer then staying did not have the breakfast and we started to crave for Western breakfast. Sunday Brunch Café's French toast was pretty good, but the juices were delicious. The Sunday brunch had also a little shop with lots of Moomin goods. Moomins are based on Finnish Tove Jansson's books.


Shimokitazawa left us, however, a bit cool. Perhaps because even after the breakfast all shops were n't still open, and the area seemed to be a little too teenagey for our middle age taste.

 

Jatkoimmekin Nakameguroon, jossa oli asteen aikuisempi, mutta silti trendikäs tunnelma. Pidimme alueesta kovasti. Fiilis on hieman samanlainen kuin vaikka joillain Brooklynin tai Berliinin alueilla, vaikka rakennukset ovatkin erilaisia. Kävimme erilaisissa tyylikkäissä liikkeissä ja kahvittelimme kivassa pienessä korealaiskahvilassa. Miesten liikkeissä Siippa tuskaili, että japanilaiset duffelit, brogue-kengät ja tyylikkäät paidat olivat liian pieniä, hän kun oli keskimäärin päätä pidempi kuin paikalliset. Minä ostin laukun. Japanilaismerkin tummanruskea laukku oli superpehmeää nahkaa ja mukavasti alessa. Olimme jo tottuneet, että myyjät usein kiersivät kassan takaa ojentamaan ostoskassin asiakkaalle, mutta täällä meidät saateltiin ulos saakka, jossa myyjä luovutti syvien kumarrusten kera ostoskassin minulle.


We continued Nakameguro, which had a degree more mature, but still trendy vibe. We liked the area very much. The feeling was somehow similar to some areas of Brooklyn or Berlin, even though the buildings are quite different. We visited a variety of elegant shops and had coffee in a nice small korean cafe. Husband had his eye on duffel coats, brogue shoes and stylish shirts, but they all were too small, he was abt head taller than the locals.

I bought a bag. The Japanese brand Ampersand's dark brown bag was a super soft leather and marked down by 30%. We were already accustomed to that vendors often came around the cashier desk to hand over the shopping bag to the customer, but here we escorted out of the door where the sales clerck handed the shopping bag with  deep bows.

 

 






 

Nakamegurosta nousimme mäkeä Daikanyamaan, jossa on myös paljon kivoja liikkeitä pikkukaduilla ja vähän isompienkin väylien varrella. Kapeahko, hiljainen katu nousi mutkitellen mäkeä ylös, mutta tämänkin kadun varrella oli pari kivaa pientä liikettä (sekä tietysti juoma-automaatti, joita todella oli aivan joka puolella). Daikanyamassa kiertelimme pikkukatujen putiikeissa sekä parissa isommassa lifestyle-liikkeessä. Tunnelma on rauhallinen, vaikka Shibuyan värikkyys ja tungos on vain kivenheiton päässä.

From Nakameguro we hiked up the hill to Daikanyama, on the route there were cute little shops even on narrow, quiet streets zigzagging up the hill. In Daikanyama walked around the little streets, popped in small boutiques, as well as in few bigger lifestyle stores. The atmosphere in Daikanyama is pretty quiet, although Shibuya's brigh lights and masses of people are just a stone's throw away.

 

 

 

  

 

 

Viimeisenä päivänä olimme ajatelleet käydä vain muutamassa tavaratalossa, mutta aamupäiväksi ajoimme metrolla vielä Ebisuun, joka on myös rauhallinen alue Shibuyasta etelään. Täällä kävimme useammassa tyylikkäässä nahkatavaraliikkeessä. Etenkin yksi kiinnitti huomioni ja etsimme sen vielä uudestaan, kun liike ei ollut vielä auki ensimmäisen kerran ohi mennessämme. Tykästyin mustaan laukkuun, jonka Siippa osti synttärilahjaksi minulle. Syntymäpäiväni tosin on vasta reilun kuukauden päästä!

 

Nakameguro, Daikanyama ja Ebisu ovat kävelymatkan päässä toisistaan, ne kuljeskelee mukavasti päivässäkin läpi.


On the last day we had thought to go in just a few department stores, but the morning we took subway to Ebisu, a peaceful area south of Shibuya. There we visited several stylish leather goods shops. In particular one caught my attention. I liked a black bag, which Husband bought as a birthday present for me. My birthday is actually still over a month away!


Nakameguro, Daikanyama and Ebisu are within walking distance of each other, they can be comfortabley covered in one day.

Tokyo Free Guide -ilmainen paikallinen opas Tokiossa

Kerroin lyhyesti aiemmassa postauksessa, että meillä oli yksityinen opas Tokiossa yhden päivän ajan.

 

Luin kuukautta ennen matkaa Tripadvisorin Tokio-forumilta Tokyo Free Guide-vapaaehtoisjärjestöstä, joka yhdistää matkailijoita ja paikallisia asukkaita, jotka vapaaehtoisina toimivat matkailijoiden oppaina, ilmaiseksi!

 

Laitoin hakemuksen vetämään ja jo seuraavana päivänä sain Ichirolta sähköpostia.  Oin jo hakemuksessa kertonut, että olemme kiinnostuneet ruoasta,  tokiolaisen tavallisesta arjesta ja vierailuista sellaisilla alueilla, joilla emme ehkä itse tulisi käyneeksi. Vaihdoimme muutaman sähköpostin, Ichiro-san ehdotti videolinkkien kera erilaisia paikkoja ja tekemisiä, joista kokosimme sopivan päiväohjelman.

Ichiro oli sovittuna aamuna hotellissa odottamassa meitä mennessämme aulaan 10 min ennen sovittua aikaa. Pääsimme heti juttuun hyvin. Ichiro on 75-vuotias, mutta hän piti sellaista tahtia yllä, että saimme välillä miltei pistää juoksuksi! Hän kertoi käyneensä koulua vain viisi vuotta ja tehneensä elämäntyönsä Toshiballa koneenkäyttäjänä. Vuotta ennen eläkkeelle jäämistään eli 12 v sitten hän oli päättänyt ryhtyä opiskelemaan englantia kuuntelemalla radiota! Hän puhui oikein kelpo englantia ja kirjoittikin englanniksi hyvin, etenkin kaikki englanninkieliset sanonnat olivat hänelle mieluisia. Melkoisen kunnioitettava suoritus radiota kuuntelemalla! Viimeiset kuusi vuotta Ichiro oli päässyt kehittämään kielitaitoaan vapaaehtoisena oppaana, hänellä oli samalla viikolla kolme eri pariskuntaa eri puolilta maailmaa opastettavana. Me olimme ensimmäiset suomalaiset. Opastuksen lisäksi Ichiro harrastaa harppuunakalastusta, hän näyttikin meille kuvia joissa hän esitteli kalansaalista märkäpuku päällä.

Before our trip to Japan, I did read on Tripadvisor Tokyo forum abt Tokyo free guide organization. Local volunteers have signed up to guide visitors for a day. We applied for a guide and within a day got reply from Ichiro. We exhanged few mails and set a program for a day.

 

 

Päivän aikana ehdimme seikkailla laajasti eri puolilla kaupunkia. Ajoimme ensin junalla Sugamoon, jossa on tunnettu "vanhojen rouvien ostoskatu". Suurin osa asiakkaista ja myös myyjistä oli eläkeikäisiä. Mieleenpainuvimmat liikkeet olivat onnea tuottaviin punaisiin alusvaatteisiin keskittyneet liikkeet! Ostoskadulta temppelin edestä ostimme myös mausteseosta myyjältä, joka oli myynyt mausteita samassa paikassa 29 vuotta.

He met us in the hotel lobby, we headed first by Yamanote line to Sugamo and visited "Old ladies shopping street". Most customers and also venderos were elderly people. One of the speciality stores was a shop selling red good luck underwear.

Sugamosta jatkettiin raitiovaunulla vähän matkaa ja sitten vaihdoimme junaan, joka vei meidät Nipporiin. Nipporissa tutkailimme erikoistuneiden ruokakauppojen uuden vuoden tarjontaa, kävimme temppelissä (kävimme aika monessa shintolais- ja buddhalaistemppelisssä päivän aikana), kuljimme Yanaka Ginzan ostoskadulla ja mutkittelevilla asuinkaduilla.

During the day we learned that Ichiro, who is 75 years old, had worked a machine operator at Toshiba. He had gone to school for only five years. We were stunned that he had learned English by listening to the radio! He told that one year before his retirement, 12 years ago, he had decided to learn English. The past six years he has practised his English with international visitors has guided. His English was pretty good, we undesstood each other very well and takeled about history, Tokyo, news, differences and similarities between Japan and Finland. Ichiro was a cultivated person, we learned a lot from him about Tokyo, religious habits, culture, local habits etc.

From Sugamo we took a tram to a train station and continued to Nippori and Yanaka Ginza shoppig street.

 

Nezussa kävimme temppelissä, jonka lammessa oli karppeja ja kilpikonna. Jatkoimme Uenoon, jossa on iso puisto useine temppeleineen. Uenon puisto on Tokion suosituimpia picnicpaikkoja kirsikkapuiden kukkiessa.

By whirlwinding local streets we came to Nezu-jinja shrine.

 

Uenossa kävimme myös syömässä, ruokailun jälkeen Ichiro vei meidät vielä Ameya Yokocho marketin vilkkaille ostoskaduille Uenon juna-aseman kupeeseen. Entisillä amerikkalaissotilaiden mustan pörssin kaduilla myytiin vaatteita, ruokaa, kopiotuotteita, kosmetiikkaa... Myyjät huusivat äänekkäästi, väkeä oli valtavasti ja tunnelma oli todellista markkinameininkiä. Ichiro oli tarkan jenin mies, hän vei meidät Tokion edullisimpiin makeisliikkeisiin (joissa myytiin mm. japanilaisten suosimaa vihreä tee-Kit Katia) ja kävi ostamassa pähkinöihin erikoistuneesta liikkeestä vaimon tilaamia pähkinöitä, ne kun olivat edullisempia kuin muualla Tokiossa.

 

Pävä venähtikin pari tuntia pidemmäksi kuin alun peri olimme sopineet, mutta Ichiro tuntui viihtyvän seurassamme hyvin.

 

Ichiro kertoi kulkiessamme meille Tokion historiasta, uskonnosta, eri alueista Tokiossa, juttelimme ajankohtaisista uutisista, vertailimme joissain asioissa Suomea ja suomalaisia Japaniin ja japanilaisiin. Ichiro oli kultivoitunut persoona, hän oli kiinnostunut monenlaisista asioista sekä ilmiöistä ja hän oli hyvin mukana ajankohtaisissa tapahtumissa.

Olin googlannut Ichiron nimellä ennen matkaa ja löytänyt pari blogipostausta matkailijoilta, joiden oppaana hän oli ollut. Blogeissa kerrottiin, että hän oli ehdottomasti kieltäytynyt ottamasta mitään lahjoja vastaan. Järjestön sääntöjen mukaan oppaalle on kuitenkin maksettava matkakulut, ruokailu ja mahdolliset pääsymaksut. Latasimme päivän aluksi Ichiron matkakorttiin 1000 jeniä (n. 7€) ja tarjosimme hänelle päivällisen. Minusta oli kuitenkin epäkohteliasta olla tarjoamatta lisäksi hänelle pientä lahjaa kiitokseksi päivän viettämisestä kanssamme. Olimmekin ostaneet Fazerin sinistä rasian, jonka ajattelimme olevan sopiva pikku lahja ja jos hän kieltäytyisi, voisimme aina syödä suklaat itse!

 

Olimme saaneet häneltä pussillisen vihreä tee-Kit Katia levähtäessämme Uenon puistossa, ja hän kertoi pitävänsä suklaasta. Sen varjolla sanoimme hyvästellessämme, että toivomme hänen maistavan myös suomalaista suklaata. Hän ilahtuikin rasiasta suomalaista suklaata, otti sen vastaan ja sanoi maistelevansa pojanpoikansa kanssa suklaita seuraavana iltana.

Our last area was Ueno. First we headed to huge Ueno park and visited few temples there. After walking trough the park we had dinner and the last stop was Ameya Yokocho market,  the busy market streets along the train tracks between Okachimachi and Ueno Stations. A lot of American products used to be available there when the street was the site of a black market in the years following WW2. Now there are cheap clothes, cosmetics, candies, spices, food etc for sale.

I had googled Ichiro's name prior to our trip and fourd few blog posts about him guiding visitors. Everyone had praised him, but also told that he had refured any small gifts as thank you for the day.

 

We still felt that we would like to give something to show our gratitude forfor the time spent with us. Fortunately he had given us a bag of green tea Kit Kats, so we could explain that he also has to taste Finnish chocolate box we had brought with us. We were glad he accepted the chocolates. The guideline is to cover the transportation and eating during the day, so we also doanloaded 1000 yen in his Suica travel card and offered him a supper.

 

 Hauskana ja yllättävänä sattumana tapasimme Ichiron seuraavana päivänäkin! Astuimme Asakusan vilkkailla markkinakaduilla pienestä liikkeestä ulos ja kukapa muu liikkeen edessä oli kuin Ichiro punaisine lippiksineen! Hän oli temppelialueella uusien opastettaviensa kanssa. Temppelialueen uuden vuoden aaton ruuhka oli valtaisa, jokainen Tokion 13 000 000 asukkaasta tuntui olevan alueella yhtä aikaa. Oli ällistyttävä yhteensattuma, että kohtasimme siellä.

 

The next day we all had a huge surprise to meet again without planning. We just stepped out of a small store in uncredibly busy market streets leading to Asakusa temple. Ichiro-san was standing there with the next couple he was guiding!