Kaipuu kesän lämpöön

Yleensä talvi tuntuu vasta varsinaisesti alkavan kun vuodenvaihteen pyhistä on päästy, niin tänäkin vuonna. Minä kuitenkin alan kurkottaa kohti kevättä ja kesää heti tammikuulla - ainakin ajatuksissani. Ja etenkin nyt, kun lunta on tullut puolisen metriä parissa päivässä. Olisipa jo kevät...

Varsinkin loppukevät/alkukesä kukkivine puineen saa minut aina pakahtumaan onnesta. Harmaa maisema tuntuu roihahtavan pitkän talven jälkeen yht'äkkiä kasvuun, vihreää vehreyttä, kukkia ja kauneutta on joka puolella. Viime vuonna kesä alkoi jo ennen toukokuun puoliväliä; aurinko paistoi, ilma oli kesäisen lämmin, kaikki kevään ja alkukesän kukat ja puut kukkivat yhtäa aikaa. Puut suorastaan notkuivat kukkia.










x









Kotikaupunki Helsinki tarjoaa parastaan kesäisin niin maalla kuin merellä. Pieni suuri kaupunki meren rannalla on kauneimmillaan.























Kesällä syödään ulkona kun säät sallivat. Ikävöin myös kesän herkkuja; parvekkeella kasvavia yrttejä ja villiyrttejä, kivellisiä hedelmiä ja tuoreita marjoja.






Kesäksi saa myös potkaista sukat jalasta. Minulle ihan yksi parhaista asioista kesässä!

Toisaalta näiden kesäisten kuvien läpikäyminen on kuin vääntäisi veistä haavassa ikkunan toisella puolella lumen määrän vain kasvaessa, toisaalta kesän muisteleminen antaa toivoa; kyllä kevät vielä tulee. Ja joinain vuosina ensimmäisten lumikellojen kärjet ovat puskeneet hangen läpi jo helmikuun lopulla!

Odotatko jo kevättä vai nautitko talvesta täysillä?

Viisi viikon varrelta

Kuluneella viikolla on ollut upeita luonnonilmiöitä. Kuuluipa viikkoon myös hieno kellarilöytökin, joka sai muistelemaan menneitä..

Viikon luonnonilmiö on superverisusikuu. Heräsin ensimäisen kerran viiden maissa, kuu oli vastapäisen talon yllä, kolmasosaltaan varjossa. Uudelleen seitsemältä herätessäni en kuuta nähnyt, ajattelin sen jo edenneen läheisen mäen taakse. Kahdeksan jälkeen kuu tulikin talon takaa esiin. Silloin tuli kiire kulkea kapeaa polkua talon takana olevalla kalliolla olevaan näköalatorniin. Muutaman kuvan ehdin komeasta punertavasta, suuresta kuusta saada.

Toinenkin luonnonilmiö pisti kaivamaan kameran esiin pakkasessa. Nyt meri on jo sen verran jäätynyt, ettei merisavu ollut ihan yhtä komea kuin viime vuoden tammikuussa, jolloin kovat pakkaset tulivat meren ollessa vielä aivan auki. Kullankeltaisessa aamuauringossa merestä nouseva höyry oli kuitenkin muutaman kuvan arvoinen.

Viikon mielenkiintoisin aamiainen tarjoiltiin japanilaisen kosmetiikkamerkin Shiseidon aamiaistilaisuudessa; japanilainen sämpylä pikkelöityjen vihanneseten ja riisin kera. Tuli heti mieleen kesäreissumme maut. Tilaisuudessa esitellystä kevään kosmetiikasta lisää myöhemmin.

Viikon löytö on ehdottomasti viinilaatikko;

Kellarin ylähyllyllä olleessa pahvilaatikossa ei sitten ollutkaan vanhoja joulukoristeita vaan aikoinaan italialaiselta bisneskumppanilta tilattua v. 2001 Chiantia kuusi pulloa... Ainakaan ensimmäinen, häräntähäntäpadan kaveriksi avattu pullo ei ollut korkkivikainen.

Kävin kerran viinitilalla Toscanassa työmatkalla kun omistaja järjesti illalliset 20 hengelle. Käytiin katsomassa ensi 200 v. vanhaa ulkouima-allasta, kotikappelin Michelangelon oppipoikien maalaamaa alttaritaulua ja viinikellarissa kavuttiin muurinpätkän yli, joka oli Rooman valtakunnan ajoilta. Mukaani kellarista sain viinipullon syntymävuodeltani. Illallisen jälkeen ihailin upeita kattomaalauksia sekä vitriinissä olevaa astiastoa, jossa oli Napoleonin ja Josephinen kuvilla koristeltua astiasto. “Kyllä, se on Napoleonin asiasto, sain sen edullisesti” totesi isäntämme… 

Olen tässä viime aikoina miettinyt muitakin vuosien takaisia tapahtumia, täytyy täällä blogassakin kertoa mm. siitä kun uin Rio Granden yli... mutta siitä sitten toisella kertaa.

Nyt ulkoilemaan ja sitten elokuviin katsomaan Green bookia.  Raikasta pakkaspäivää!

Ehditkö nähdä superverisusikuun?

Viisi viikon varrelta

Tammikuussa(kin)  hyödynnetään ruoantähteet, varotaan liukkailla keleillä ja iloitaan kaamoksen päättymisestä.

Viikon suurin ilonaihe on ollut päivänvalon huomattava lisäys, jopa neljän maissa on saanut ulkona vielä siedettäviä kuvia. Katselin juuri auringon nousu- ja laskuaikoja netistä. Kuun vaihteessa eli kymmenessä päivässä päivä on Helsingissä miltei tunnin pidempi kuin nyt! Kaamos on selätetty!

Vaikka nämä talvipäivät ovatkin olleet kauniita, en lumisista liukkaista keleistä niin välitä. Lensin vauhdikkaasti työpaikan sisäpihalla jäällä kumoon viikon puolivälissä. Ennen mätkähtämistä maahan tunsin kuinka pää retkahti reipaasti, niska on ollut aika jäykkä loppuviikon, nyt tosin jo ihan hyvä. Mutta varovainen kannattaa liukkailla olla.

Alle kaksikymppisenä kaaduin pahasti liukkaalla, polvi meni hurjan näköisesti sijoiltaan. Leikkaavan lääkärin mukaan tapaus oli "mielenkiintoinen" eli paha kun mm. nivelsiteet repesivät molemista päistä ja polvesta irtosi luusiru. Yli 20 cm leikkausarpi jäi ja nivusesta nilkkaan ulottuva kipsikin oli kaksi kuukautta. Kaikesta huolimatta toiminnalisesti jalasta tuli hyvä, vaikka pysyvää ontumistakin alunperin ennustettiin. Siitä olen kiitollinen. Pikku jännitys on silti aina liukailla keleillä.

Vikon juustoöverit vedettiin kälyni synttäreillä perjaintaina. Joimme samppanjaa, ja muistelimme teinivuosien lempparisarjoja ja niiden hahmoja (Dallas, Cagney & Lacey,  Hill Street Blues) ja rutiineja joita niiden katsomiseen liittyi  - esim. Dallasia katsottiin aina saunan jälkeen, usein suklaata syöden.     

Tänäänkin on herkuteltu, kummityttömme ja hänen sisarustensa syntymäpäivillä oli tarjolla pariakin kakkua.

Terveellisiäkin herkkuja on tullut syötyä. Tuorepuuroa syön neljänä, viitenä aamuna viikossa.

Elämä ei todellakaan ole vain kakkuja, samppanjaa ja juustoja. Meillä arjen ruokalasku on kohtuullinen; hyödynnämme tarjouksia, syömme sesonkiruokaa ja käytämme tähteet. Viikon hävikkiruoka on avoglemono, jonka tein edellisen päivän uunissa paahdetun kokonaisen broilerin rippeistä. Keitin liemen broilerin luista ja käytin edellisen päivän illalliselta yli jääneet broilerinlihat myös keittoon.

Tämä kreikkalainen kanaliemi-munakeitto on yksi yksinkertaisista, edullisista suosikkiruoistani. Löysin reseptin aikoinaan keittokirjasta, jonka ostin neljätoista vuotta sitten häämatkallamme San Franciscosta. Olen tehnyt avoglemonoa silloin tällöin siitä lähtien. Orzo-pasta muistuttaa ulkonäöltään riisinjyväsiä. Olen ostanut orzoa Lähi-Idän elintarvikkeita myyvistä liikkeistä, mutta tavallisissa marketeissa myytävä jyväpasta käy tähän reseptiin hyvin.

Avgolemono-keitto

1 l kanalientä

1 dl orzo- eli jyväpastaa

2 kpl kananmunia

1 sitruunan mehu puristettuna

suolaa tarvittaessa ja mustapippuria sekä persiljaa tai korianteria maun mukaan
(broilerinlihaa)

Kiehauta kanaliemi ja keitä pastaa n. 5 min. Vatkaa kananmuna, lisää sitruunamehu ja vatkaa vielä vaahdoksi. Ota kattila liedeltä, lisää sitten varoen keitonlientä mukaan vaahtoon. Suurusta muna-sitruunavaahdolla. Älä anna kiehua enää, jottei keitto juoksetu.

Viikon opetus on tarkastaa ennen ruoanlaittoa, että kuvausvalon akku on ladattu. Nyt akku oli tyhjentynyt ja sain kikkailla melkoisesti vaihtoehtoisten valolähteiden kanssa, jotta sain yhden joten kuten onnistuneen kuvan, jossa valo oli riittävä, valon sävy ei ollut ihan kummallinen eivätkä varjot liian teräviä. Kameraan ladattuja akkuja on aina muutama mukana, mutta tuon kuvausvalon varausta en aina muista tarkistaa.

Viikon vinkki on huominen kuunpimennys; "superverisusikuu". Täydellinen vaihe, jolloin Kuu on kokonaan Maan täysvarjossa, alkaa kello 6.41 ja syvimmillään pimennys on kello 7.13. Saa nähdä millaisena kuutamo täällä Helsingissä näyttäytyy, taivaastakin luvattiin pilvetöntä.

Kiinnostavatko tällaiset luonnon spektaaķkelit, onko sinulla hävikkiruokavinkkejä tai ovatko talvikelit tai akun tyhjeneminen yllättänyt?

Viisi viikon varrelta

Vuoden ensimmäinen kokonainen työviikko on sujunut jotenkin tahmeasti, vaikka olin jo viime viikolla kolme päivää töissä. Alkuviikon päivät olivat aika pimeitä, ehkä se johtuu siitä. Päivän pidentyminen ei pahemmin näkynyt pilvisinä päivinä. Sisällä oli melkoisen pimeää ja oli pakko pitää valoja vaikka inhoankin työpaikan kattovaloja. Vähänkin poutaisempina päivinä pidän vain pöytälamppua päällä auringonlaskuun asti. Talvella kirkkaimpinakin päivinä jossain vaiheessa iltapäivää on kuitenkin annettava periksi ja räpsäytettävä kattovalot päälle.

Mutta kyllä se tästä, onhan tässä jo kirkkaampiakin päiviä ollut. Päivä pitenee ja ainakin tilastollisesti kirkkaita poutapäiviäkin pitäisi olla kevättä kohti mennessä enemmän. Sisälläkin näkee eteensä.

Siihen asti hautaudun toppatakin, pipon ja muhkean kaulahuivin pyhään kolminaisuuteen.

Talvikuukausina käytän yleensä vain jompiakumpia mustista saappaistani. Kevääseen mennessä olen totaalisen kyllästynyt saappasiin. Jos oikein haluan räväyttää talvella, vedän kymmenen vuotta vanhat ruskeat saappaat jalkaan. Mustat saappaatkin ovat molemmat yli viisi vuotta vanhat. Etenkin talvisaappaissa laatuun satsaaminen on kannattanut, hinta per käyttökerta on muodostunut edulliseksi, vaikka ostohetkellä hinta taisi kirpaistakin.

Kesällä värivaihtoehtoja kengissä on punaisesta pinkkiin, mutta mustaakin löytyy. Valikoima on kuitenkin runsaampi kuin talvella. Nyt aloin jo kaipaamaan kaikkia kevät/kesäkenkiä...  Nämä muutamat saappaat alkoivat jo kovasti kyllästyttämään.

 Ja onhan  niitä kauniita kelejäkin ollut harmaiden, pilvisten päivien lomassa. Eilen oli suorastaan keväinen ilma, ehkä se oikea kevätkin  vielä tulee...

Siippa kävi viikolla siskonsa kanssa Ikeassa ja toi minulle tuliaisena kauniin, pienikukkaisen, kaksivanaisen orkidean. Orkideat oivat todella kestäviä; heitin pois juuri yli kuukausi sitten saamani leikko-orkidean. Vanhin ruukkuorkideani -joka kasvattaa jälleen kukkavanaa-  on kaksikymmentä vuotta vanha, vaikka olen melko huono kasvien hoitaja. Ehkä salaisuus onkin juuri siinä, orkideahan ei kaipaa lannoitteita suoraa auringonvaloa tai säännöllistä kastelua, kastelu kerran kuukaudessakin näyttää riittävän.


Energiaa niihin vähän tahmeampiinkin aamuihin antaa hyvä aamiainen. Yleensä syön tuorepuuroa, nyt olen surautanut myös smoothieita. Tässä on banaania, kiiviä, avokadoa ja ripaus matchateejauhetta.

Mukavaa sunnuntaita ja energistä tulevaa viikkoa!

Viisi viikon varrelta

Tällä viikolla oli paluu taas arkeen. Lyhyemmällä työviikolla moni näytti olevan vielä lomalla, joten paluu työelämään pyhien jälkeen oli melko pehmeä.

Aurinkokin on näyttäytynyt tällä viikolla. Torstaina keli oli ihana, vaikka olikin kovin kylmää. Päivän valoisa aika on jo pidentynyt 22 minuuttia Helsingissä.

Pyhien jälkeen lautasellakin on ollut runsaasti kasviksia, raikkaus ja keveys miellyttää nyt. Tosin olen huomenna menossa maistelemaan blinejä...

Lauantaiaamuna leivoin aamupalalle tunnissa valmistuvia vehnä-ruissämpylöitä. Teen kakkuja sillion tällöin juhliin, mutta leivän leipominen on arkisempaa ja rennompaa. Loputulos oli herkullinen, resepti tulee blogiin myöhemmin.

Kävin eilen viimein katsomassa keskustan uutta kirjastoa Oodia. Lähikirjastossani taitaa olla paremmat kirjavalikoimat, mutta Oodissa tarjolla on paljon muutakin kuin kirjoja. Minua jäi kiinnostamaan etenkin vinyylipainatus. Oodissa on myös keittiö, jota voi varata käyttöönsä.

Oodilta kävelimme Töölöön Lux Helsingin reittiä. Valofestivaali Lux Helsinki jatkuu vielä keskiviikkoon.

Amos Rexin teamLab-näyttely jäi näkemättä ja se harmittaa. Vielä tällä viikolla koetimme kerran; ajoimme yhtenä iltana yhdeksän maissa katsastamaan millainen sisäänpääsytilanne on, mutta satojen metrien jonon päähän ei siinä vaiheessa ollut mitään järkeä jäädä. TeamLabin omaan museoonkin Tokiossa liput olivat kesällä loppuunmyytyjä kuukaudeksi eteenpäin. Täytynee siis tehdä vielä yksi matka Japaniin jossain vaiheessa... ja toivoa, että kiinnostavia näyttelyitä tulee Suomeen jatkossakin.

Onko teillä jo arki alkanut vai onko paluu arkeen edessä huomenna?