Olin eilen isossa marketissa ruokaostoksilla, kun olin latonut kolmenkympin ostokseni hihnalle ja kaivelin lompakkoa esiin, tajusin unohtaneeni pankkikortin toisen takin taskuun. Olin laittanut sen sellaisenaan takin taskuun kipaistessani edellisenä päivänä lähikauppaan...
Kassalla edelläni oleva nainen kääntyi ja sanoi "Voin lainata rahat, jos haluat. Annan pankkitilini numeron".
Ja mitä tein minä, tyypilliseen suomalaiseen tapaan häkeltyneenä tuiki tuntemattoman ystävällisestä eleestä, kieltäydyin tietysti! Muistin kyllä kiittää häntä ystävällisyydestä, mutta soitin Siipan kotisohvalta auttamaan neidon pulasta sen sijaan että olisin vastaanottantu ystävällisen eleen...
Joten, jos satut olemaan eilen Ruoholahden Citymarketissa illalla asioinut nainen jolla oli kauniisti hohtava nutrian värinen takki ja coolit takin sävyyn sointuvat saappaat; KIITOS, olisi pitänyt ottaa ystävällinen tarjous vastaan - ja maksanutkin olisin heti kotiin päästyäni...
Yesterday I was grocey shopping in a big supermarket. At the cashier I realized my credit card was at home, in pocket of the coat I had on when I wet to the local grocery shop the previous day...
A woman before me at the cashier turned around and told she could borrow me the money. What did I do? Refused and confused... instead accepting her kind offer, I called Husband who hopped in his car and came to save me...
Why is it so hard for many of us, obviosly including me, to accept when a total stranger offers help...
