Viisi viikon varrelta

Taas on viikko vierähtänyt ja lokakuun puolivälissä nautitaan todellisesta intiaanikesästä!

Tulin eilen maalle viikonlopuksi. Kävin vaihdattamassa varmuuden vuoksi jo kitkarenkaatkin autoon. Renkaat ovat anoppilassa säilytyksessä ja halusin valmistautua jo "keltakuvun" jälkeiseen aikaan kun en maalle välttämättä tule moneen viikkoon.

Metsään ajattelin mennä vain samoilemaan eilen ja poimia mahdolliset matkan varrelle osuvat suppikset talteen. Jo ensi metreillä tajusin mukaan ottamani pikku korin olevan aivan liian pieni. Metsässä oli valtavasti suppiksia paitsi vakipaikoista myös niiden väliltä, lisäksi löysin isoja kanttarelleja, mustia torvisieniä, pari valtavaa tattia ja lampaankääpiä. Ja tukipa koettua sekin, että lokakuun puolivälissä olin sienimetsässä pitkähihaisessa t-paidassa ja ilman takkia. Eikä ollut todellakaan yhtään kylmä.

Viikon paras asia on, että viimein pääsin varaamaan lentoliput Malagaan. Siippa on siis Aurinkorannikolla töissä tämän syksyn. Hänen aikataulunsa ovat hieman vaihdelleet, viimein tällä viikolla lyötiin lukkoon työvuorot niin, että sain varattua matkan. Reilun kahden viikon päästä lähden Malagaan pitkäksi viikonlopuksi. Koska aikaa ei ole kuin joitain päiviä, pysyttelemme varmaan koko ajan Malagassa, kierrämme vähän kaupungin nähtävyyksiä ja syömme hyvin. Ravintolavinkkejä ja muitakin vinkkejä Malagaan otan mielelläni vastaan.

 Monet aiemmin alustavasti katsomani hotellit olivat täynnä näin lähellä matkapäiviä, kun matkan ajaksi sattuu myös Pyhäinpäivä 1.11., jolloin moni espanjalainen ja keski-eurooppalainen viettää pitkää viikonloppua. Satuin kuitenkin bongaamaan kehutun neljän tähden hotellin vanhankaupungin reunalta rannan läheltä ja vielä oikein hyvään hintaan.

Olemme yleensä niin paljon yhdessä, että on ollut outoa olla ilman häntä. Emme ole yli kuudentoista vuoden aikana koskaan olleet näin pitkään erillään. Nyt on kuitenkin mitä odottaa ja matkani jälkeen hän tuleekin jo parin viikon päästä kotiin.

Kesäisin ihoni voi hyvin ja syksyn kosteat ilmatkin ovat olleet lempeitä iholle. Mutta kun talvi lempeän syksyn jälkeen väistämättä saapuu, iho joutuu koville. Ihoni kuivuu pakkasilla, sääretkin saattavat kuivahtaa aivan suomuille. Tänä vuonna halusin varautua jo etukäteen ja otin käyttöön testiin saamani suomalaisen Atopik-sarjan tuotteita*. Atopik on suomalaista apteekkien kautta myytävää sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, joka on kehitetty kaikista herkimmällekin iholle.

Olen nyt suihkutellut etenkin säärille Atopikin kosteuttavaa ja ravitsevaa vartaloöljyä*, joka sisältää skvalaania ja kauraöljyä. Samaisia ainesosia on myös Atokpikin suojavassa balmissa*, jota voi kättää kuivile ja ärsyyntyneille ihoalueille ja huulille. Piti oikein googlata mitä on skvalaani. Se on tulehduksia ehkäisevä ainesosa, joka pehmentää ja kosteuttaa. Luonnonkosmetiikan skvalaani saadaan oliiveista tai sokeriruosta.

Atopik Hoitobalmi on muuten maailman ensimmäinen kosmetiikkatuote, joka on pakattu Sulapacin biohajoavaan ja muovittomaan rasiaan. Suomalainen pakkausinnovaatio valmistetaan puusta ja luonnonperäisistä sidosaineista. Tästä plussaa, muvipakkauksen määrä joskus ahdistaa, niitä tuntuu kertyvän vaikka haluaisi tehdä hyviä valintoja hakkimalla mahdollisimman vähän muoviin pakattuja tuotteita.

*PR-näyte

Tällä viikolla juhlistettiin uudistuneen Original Sokos Hotel Presidentin avajaisia*. Hotellia on uudistettu pitkään suunnittelija Paola Suhosen elämyskonseptin pohjalta ja olen ehtinyt jo yöpyäkin hotellin Juhannus-huoneessa tämän jättihyttysen vieressä. Teemoina löytyvät myös Talvimyrsky-, Sisu-, Satumetsä ja Hiljaisuus-huoneet.

*PR-tilaisuus

Olettehan jo hankkineet tämän vuoden Roosan nauhan? Niitä myydään mm. kauppojen kassoilla 3€ hintaan rintasyöpätutkimuksen hyväksi. Olen menettänyt kaksi ystävää rintasyövälle, joten tämä keräys on minulle hyvin läheinen. Käytän usein myös kälyni Mariian minulle ystäväni muistoksi tekemää ruusukvartsiriipusta. Tässä teemakuussa se on erityisen ajankohtainen. Koska riipus ei ole virallinen Roosa nauha-tuote, lahjoitin samalla myös Roosa Nauha -keräykseen.

Säät ovat olleet aika vaihtelevia viime viikkoina pakkasöistä näihin miltei kesäisen lämpimiin päiviin ja auringonpaisteesta sateeseen. Kuluneella viikolla ruska on ollut kauneimmillaan. Viiķko sitten ihasta sunnuntai-iltapäivästä oli kiva nauttia lähirantoja kiertäen. Ensimmäiset revontuletkin ovat näkyneet Helsingissä asti, minä tosin nukuin enkä tiennyt niistä mitään.

Oletteko päässet nauttimaan ruskasta ja upeista syyssäistä? 

Värikäs bataatti-kvinoasalaatti

Viikonloppu on kohtsillään alkamassa, juhuu! Mitä ruoaksi viikonloppuna? Kokeile herkullista ja värikästä bataatti-kvinoasalaattia. Salaatin voi tehdä lisäkkeeksi tai syödä sen sellaisenaan. Bataatti-kvinoasalaatti on gluteeniton, laktoositon ja vegaaninen.

Kvinoaa en ole käyttänyt paljoakaan, mutta pari viikkoa sitten tajusin siihen syynkin. Olen hankkinut väärää brändiä josta ainakaan minä en saa irtonaista. Kotoa löytyi kahtakin kvinoaa, joita keittelein samalla viikolla, samalla ohjeella. Toisesta tuli puuromainen möykky, toisesta irtonaista. Kun kuitenkin haluatte tietää mikä oli se irtonaisen lopputuloksen takaava, se on Risella -ja sen olin ostanut itse- vinkkejä voi antaa muistakin irtonaiseksi kypsyvistä kvinoa-merkeistä. Ajattelin kyllä käyttää sen puuroutuvankin kvinoan jossain välissä leivän tekoon. Raportoin sitten myöhemmin onko kokeilu onnistunut vai ei.

Kvinoassa on paljon hyvä omega-3-rasvahappoja sekä proteiinia, rautaa ja kuituja. Kvinoa on myös gluteeniton.

Taannoisella Hampton Bayn illallisella (jonne siis kutsu tuli blogin kautta) maistoin ihanaa kvinoasalaattia, jossa oli granaattiomenaa, manteleita ja omenakuutioita. Jotain samantapaista halusin tehdä kotonakin. Omenaa ei salaattiin tullut, mutta laitoin oliiveja. Tuli niin hyvää, että olen tehnyt jo parikin kertaa.

Värikäs bataatti-kvinoasalaatti (kahdelle)

1½ dl kvinoaa

1 pieni bataatti

½ rl oliiviöljyä

½ dl manteleita

½ granaattiomenan siemenet

½ ruukkua lehtisalaattia

20 kivetöntä kalamata-oliivia

kastike kvinoalle

1 appelsiini mehu ja hienoksi raastettu kuori

1 rl punaviinietikkaa

1 rl oliiviöljyä

suolaa

pippuria

Keitä kvinoa paketin ohjeen mukaan, anna jäähtyä. Leikkaa bataatti isohkoiksi kuutioiksi, pyörittele ruokalusikallisessa öljyä. Paahda battaattikuutioita 200 C uunissa n. ½ h. Paahda mantelit 200 C uunissa 5-8 min, vahdi etteivät ne pala. Anna manteleiden jäähtyä ja rouhi ne karkeasti veitsellä.

Silppua lehtisalaatti, leikkaa oliivit kolmeen osaan.

Tee kastike; sekoita appelsiinin mehu ja raastettu kuori, punaviinietikka ja oliiviöljy. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kastike kypsennetyn kvinoan joukkoon.

Sekoita kvinoa, silputtu lehtipersilja, granaattiomenan siemenet, oliivit ja mantelit.

Voit lisätä bataatikuutiot salaattiin lämpimänä tai huoneenlämpöisenä.

Halutessasi voit tarjota lisäkkeenä jugurttia, johon on sekoitettu harissaa.

Vallila, Helsingin salattu helmi

Välillä on seikkailtu Pariisissakin, mutta Helsingistäkin löytyy aluieta, joilla ei tule niin paljon pyörittyä, Vallila on yksi tällaisista Helsingin alueista. Ei ehkä ihan salaisuus, mutta yllättävän harva tuntee muuta kuin Vallilan pääkadut. Mäkelänkatua olen ajanut paljon, mutta Vallilasta löytyy muutakin kuin vilkkaita läpiajokatuja.

Vallilan puutaloalue rakennettiin 1910-luvulla vähävaraisten "terveelliseksi ja turvalliseksi asuinalueeksi". Alue oli pitkään purku-uhan alla, mutta nyt useimmat näyttävät hyväkuntoisilta uudehkoine kattoineen ja tuoreine maaleineen.

Syyskuun puolivälissä pihoilla oli vehreää, hedelmäpuut notkuivat ja kukatkin vielä kukkivat.

Valllilasta löytyy myös "Apinalinna", jonka vehreän pihan sanotaan olevan Pohjoismaiden suurin sisäpiha. Tunnelma oli kuin Berliinistä tai Kööpenhaminasta.

Vallilassa näimme myös ikkunasta ohikulkijoita kurkistelevan suloisen koiran, joka nautti samalla emännän harjauksesta.

Vallilaan on viime vuosina tullut useampia kiinnostavia ravintloita, niihin täytyy tutustua tarkemmin toisella kotiseuturetkellä.

Onko sinulla jotain suosikkialuetta Helsingissä?