Viisi viikon varrelta

Oih mikä viikko! Normi, täysi työviikko pyhien jälkeen, mutta myös cocktailkoulua ja samppanjaa, aamu-uinteja ja ihan uusi menopelikin on hankittu.

Viikon ihanin aamu oli Clarion-hotellissa, jonne kirjauduin edellisenä iltana osallistuessani Bols-liköörien  järjestämään cocktail-masterclassiin (PR-tapahtuma). Hauskan illan jälkeen oli ihana pulahtaa 16. kerroksen infinity-altaaseen aamuseitsemältä  ja kävellä töihin maukkaan aamiaisen jälkeen. Masterclassiin kuului mahtava haaste, pian kuulettekin mitä jännittävää 16. kerroksen Sky Roomissa tapahtuu tänä kesänä.

Kävimme cocktailkurssilaisten kanssa myös syömässä masterclassin jälkeen Boulevard Socialissa, jossa en ollutkaan koskaan syönyt vaikka olen senkin ohi kävellyt lukemattomat kerrat. Todella monen ravintolan listalta löytyvä tartar pitää edelleen pintansa, samoin lohipastrami pysyy klassikkona. Boulevard Socialissa ne tarjottiin moderneina, kauniisti aseteltuina annoksina. Täälläkin jaetaan annokset suosittuun tapaan.

Kaukana ovat ajat, jolloin blogeissa esiteltiin jatkuvalla syötöllä kilvan viimeisimpiä ostoksia. Nykyisin (ainakin seuraamissani blogeissa) linja on maltillisempi ja ostokset ovat selvästi harkitumpia. Oma viikon ostokseni on todella harkittu; olen ajatellut uuden pyörän ostamista jo vuosia. Vakiopyöräkorjaajani vihjaili jo vuosia sitten vahvasti, että voisin jo ostaa uuden pyörän silloin yli 15 v. vnahan menopelin tilalle. Viime vuonna pyörästä hajosivat vaihteet, päälle menivät vain ykkönen ja kakkonen, sitten kumi puhkesi. Kun jätin pyörän lukittuna telineeseen kotipihaan, joku todella pyörän tarpeessa ollut varasti sen. Viime syksyn ajelin kaupunkipyörällä, mutta nyt hankin uuden; 7-vaihteisen ja ihanasti retron mummomallin koreineen. Parina päivänä olenkin jo ajanut keskustaan töihin uudella ajopelilläni.

Ja kun katson kuvaa - onpa onni päästä huomenna kampaajalle!

Torstaista lauantaihin Vanhalla oli käynnissä vuosittainen Grand Champagne-tapahtuma, jossa olin Jeeper Champagnen vieraana. Jatkoimme vielä uuden Hello Stranger-ravintolan terassille, jossa Les Domaines Jeeper-samppanjatalon edustaja Samuel Ferjou kertoi Lignell&Piispasen Suomessa edustamasta samppanjatalosta  lisää sekä sen valmistamasta Jeeper -samppanjasta. Terassilla samppanjaa tarjoiltiin rennosti talon omista, tavallisesta poikkeavista samppanjalaseista.

Goutorben perhe on tuottanut viinejä 1700-luvulta lähtien Dameryn kylässä Marne-laakson sydämessä. Toisen maailmansodan aikana Ranskan armeijan tiedustelupalvelussa toiminut, vastapuolen vangiksi otettu, sodassa loukkaantunutnuori viininviljelijä Armand Goutorbe pysyi vahvana, eikä paljastanut sotilaallisia salaisuuksia. Tämä pelasti amerikkalaisia ​​ja muita liittoutuneita sotilaita varmalta kuolemalta.

Kotiin samppajaa valmistamaan palannut Armand sai Yhdysvaltain armeijalta Willy's Jeepin, jotta hän pystyisi sodassa loukkaannuttuaan työskentelemään ja saisi viinitilansa sodan jälkeen taas jaloilleen. Armand saikin pian paikallisilta lempinimen "Jeeper Man" ja nimesi viinitalonsakin Jeeperiksi erottuakseen muista alueen Goutorbesista ja Armand nimesi samppanjansa ”Jeeperiksi” vuonna 1949. Nykyisin Jeeper tunnetaan erinomaisista samppanjoistaan.  Oma suosikkini maistamistani samppanjoista oli erittäin kuiva, elegantti Jeeper Brut Grand Rose.

Ette tälläkään kertaa selviä ilman hanamispämmäystä, vielä on kukkinut. Viime viikonloppina kirsikoiden kukinta olikin monessa puistossa parhaimmillaan. Seuraavaksi odotankin kotikadun 140 koristeomenapuun kukintaa.

Mukavaa äitienpäivää, me haemme äitini ja suuntaamme anoppilaan päiväksi.




Valviran ohjeiden mukaan alkoholia koskevat kommentit joudun poistamaan, muut kommentit ovat tavalliseen tapaan tervetulleita.

Kurkku-avokadokeitto

Kurkku-avokadokeitto on näppärä, kauniinvärinen tarjottava kevään juhliin ja miksei arkeenkin.

Kylmänä tarjottavan keiton voi tehdä termokseen valmiiksi muutamia tunteja ennen tarjoilua jos jääkaappi pullistelee muista tarjottavista. Termarista keitto on helppo kaataa tarjolle ja koristella juuri ennen tarjoilua. Keiton voi tarjota myös shotteina.

Kurkku-avokadokeitto

2 kurkkua

2 avokadoa

1 sitruunan mehu (raasta kuori koristeeksi ennen puristamista)

½ puskaa tuoretta minttua

1 valkosipulinkynsi

(1 rl oliiviöljyä)

suolaa

pippuria

Kuori ja pilko kurkut korkeaan kapeaan kulhoon. Halkaise avokado ja poista siemenet, pilko ja nosta kulhoon – lisää sitruunamehu ja sekoita kevyesti. Kuori ja pilko valkosipulinkynsi ja lisää avokadojen sekaan. Lisää oliiviöljy. Sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi. Jos keitto on liian paksua, lisää tilkka vettä.

Koristele raastetulla sitruunankuorella, (kuivatuilla) syötävillä kukilla; mm. ruusu, orvokki sekä yrteillä (basilika, krassi, minttu, villiyrteistä vaikka litulaukan lehti).

Keiton kanssa maistuvat erilaiset bruchetta-leipäset.

Gunnar Eatery & Bar, Turku

Yhteistyö Solo Sokos Hotel Turun Seurahuone/Pieni Ideapuoti

Viime viikolla kerroin vierailusta Turun upeasti uusitulla Seurahuoneella. Illallinen nautittiin hotellin urbaanissa Gunnar Eatery & Barissa.

 Eteemme kannettiin niin upeita annoksia, että niistä halusin tehdä ihan erillisen postauksen.

Ravintolan nimi hymyilytti minua, olihan edesmennyt monivuotinen työnantajani Gunnar paitsi varsinainen persoona, myös vannoutunut kulinaristi. Hän kertoili aikoinaan värikkäästi 60-70-luvun työmatkoista Turkuun, jossa alan teollisuutta oli silloin paljon. Saattoipa hän asua Seuranhuoneella Turussa asioidessaan.

Gunnar Eatery & Barin tyyli on samanlainen kuin koko hotellin; elegantti, mutta rento. Täälläkin yksityiskohtiin on paneuduttu niinsisustuksessa, annoksissa kuin palvelussankin.

Ravintolan ideana tarjota mukavaa ja muistorikasta yhdessäoloa jaettujen annosten äärellä. Tilata voi toki myös jokaiselle ruokailijalle oma annoksensa; moni annoksista on tilattavissa kahdessa eri koossa.

Istuimme Chef ’s Tableen ja nautimme viiden ruokalajin yllätysmenun. Ravintola Gunnar Eatery & Bar on markkinointitoimisto Foody Allenin ja Aki Wahlmanin sekä ravintolan henkilökunnan yhteistyönä suunnittelema elämyskokonaisuus. Aki kertoili ruokailun aikana ravintolan ruokafilosofiasta istuessamme turkulaisesta vuorijalavasta käsityönä valmistetun pöydän ääressä.

Hotellin nimikkosamppanja on Ayala, erittäin kuiva, mutta intohimoinen, hedelmäinen ja raikas samppanja. Ayalan nykyinen kellarimestari, ja toinen naispuolinen kellarimestari koko Champagnessa, Caroline Latrive vaalii samppanjatalon perinteitä. Hänen luomansa samppanja sopii hyvin vahvoja naisia juhlistavalle hotellille.



Ravintolassa erilaisia pöytä- ja istuinryhmiä, joissa voi keskittyä sosiaaliseen syömiseen ja Turun lähialueiden pienruokatuottajien herkkuihin. Tarjolla on paljon korkealaatuisia paikallisia tuotteita mustan mehiläisen hunajasta Tammirauman tilalta ja lähialueen Sikka Talun tilan lampaasta paikallisen leipomon juureen tehtyyn artesaanileipään. Mm. M-bakeryn leipä tilataan 2,5 kg painavina  suurina leipinä, jotka eivät kuivu niin helposti kuin pienemmät leivät. Ylijäänyt leipä käytetään mm. krutonkeina kuten allaolevassa salaatissa ja murennettuna seuraavien päivien annoksiin.

Aluksi pöytään kannettiin lohipastramia, saaristolaisleipämurua, mummonkurkkua, kirjolohen mätiä ja parmesankreemiä, toscanalainen leipäsalaatti panzanella paahdetuilla kasviksilla sekä rotukarjan tartar, graavattua keltuaista, friteerattuja kapriksia ja parmesanmajoneesia.





Seuraavaksi nautimme paahdettua siiikaa, jääkasviksia ja hummerivaahtoa.




Siian kanssa tarjottiin suussasulavaa punajuuripuuroa.

Liharuokana oli lammasta Sikka Talun tilalta.

Aina on tilaa jälkiruoalle, vaikka niitä olisi kahtakin erilaista; ranskalainen todella suklainen suklaaruukku Pot de creme, lisänä limehunajajogurttia ja pähkinäcrumblea sekä Gunnarin porkkanakakkua, paahdettua valkosuklaata, makuhelmiä ja sitruunasormisuolaa. Annoksen makuhelmissä toistui Turun Seurahuoneen sisustuksessakin näkyvä helmiteema.

Gunnarissa tarjotaan myös pöytiin tarjoiltua lounasta arkisin sekä launtaisin ja sunnuntaisin brunssia.

Hotellin ravintolasta voi helposti tulla mieleen hieman mitäänsanomaton konsepti, jossa hotellivieraat ruokailevat kun eivät muualle ehdi tai jaksa lähteä. Gunnarissa tämä ennakko-oletus ei päde; viihtyisässä ravintolassa oli perjantai-iltana runsaasti turkulaisiakin seurueita; pariskuntia, perheitä, ystävä- ja työporukoita hyvän ruoan ääreen kokoontuneena. Gunnar on todella varteenotettava lisä Turun laadukkaaseen ravintolatarjontaan.