Back on time

Olen aina ollut sitä mieltä, etten osaa elää ilman kelloa.
 

Toissa viikolla huomasin kellon sekuntiviisarin liikkuvan nykien, joka enteilee patterin loppumista. Vedin töissä välittömästi takin päälle ja kiiruhdin lähimmälle kellosepälle, joka löytyikin onneksi ihan nurkan takaa.

"Järkytyksekseni" hän suositteli erkaantumista kellostani viikoksi eli kellon lähettämistä huoltoon. Huoltoväli on 8-10 v. ja Raymond Weilin Tangoni on hankittu jo 12 v. sitten. Jätin lomamatkan väliin sinä kesänä ja investoin kelloon. Hyvä investointi se on ollutkin, pidän kellosta edelleenkin todella paljon ja käytän yksinomaan vain sitä. 

Yllätyksekseni olen pärjännyt ilman kelloa hyvin, vaikka huoltoaika venyi lopulta kahdeksi viikoksi. Toimistolla ilmeisesti vilkuilen tietokoneen kelloa huomaamattani, autossa on kello näkyvissä ja kotona otan muutenkin kellon ja korut pois välittömästi kotiin tultuani. Kotona kello on miltei koko ajan näkyvissä, joka huoneessa on jokin kello.

Olen kuitenkin iloinen saatuani kellon takaisin ranteeseen, vähän alastomalta on tuntunut ilman sitä.

 

Toinenkin ilonaihe on ja tärkeämpikin... Pari viikkoa sitten vasen silmäni oli tulehtunut, hakiessani silmätippareseptiä näytin lääkärille yön aikana kaulaani niskapuolelle noussutta ison oliivin kokoista pattia, joka näkyi peilistäkin ihan selvästi. En ollut kovin huolissani, kun se nousi niin nopeasti, hitaasti kasvava patti olisi varmaan huonompi juttu. Lääkäri ei ihan osannut sanoa mikä patti oli, mutta epäili lipoomaa tai tulehtunutta imusolmuketta. Sain lähetteen ultraan siltä varalta, että patti ei viikon sisään lähde laskemaan. Se onneksi alkoi kutistumaan ja saatoin huokaista helpotuksesta, silmätulehdukin parani muutamassa päivässä tipoilla. Terveys on kuitenkin tärkeämpi kuin yksi kello...

 

I have always thought that I cannot live without a watch on my wrist.

A while ago I noticed the pointer was moving unevenly, meaning the battery was almost dead so I rushed immdly to watch smith.

 

To my "shock" he recommended service which meant being without watch for a week (or actually two, as it turned out). Watch should be serviced every 8 to 10 years and my Raymond Weil Tango is already 12 years old. I skipped summer holidays trip 12 years ago and instead invested in the watch. It's been a good investment; I love my watch and use it daily.

I have been quite surprised that I don't have any problems being without the watch. When I am by my desk at work, I apparently glimpse the computer clock, I have a clock in my car dashboard and anyhow I take the watch and jewelry off when I get home. We have several clocks, so I can see a clock almost where ever I am at home.

Anyhow I am glad I have my watch back.

 

I also have another reason to be happy and even more important. Few weeks ago I had slight infection in my left eye. I went to see a doctor to get eye drop prescription and did show her also a lump on my neck. The lump was a size of a big olive, it wasn't tense at all and had raised overnight, so I wasn't very worried. A slowly growing lump would probably be worse. Doctor couldn't really say what it was, maybe an infected gland or lipoma. She however recommenended I should go to ultrasound if the lump didn't start go down in about week. Fortunately it started to shrink in few days and also the eye drops worked well, infection was gone in  two days. I'm happy, my health is more important than a watch...