Almost hypothermic

Parikymmentä vuotta sitten olin onnettomuuden jälkeen sairaalassa, jossa aamulämpötilaani mitattiin kolmella mittarilla ja tulos oli aina sama 35,6 C... En ollut lämpötilaani paljoa kiinnittänyt huomiota ennen tuota, mutta myöhemmin olen huomannut, että aamulämpöni on aina noin alhainen. Olen siis alilämpöinen. Alilämpöisyys ei sinällään ole lääketieteellinen tila eikä se kuulu minkään sairauden oireisiin. Vaikka tavallista alhaisempi lämpötila olisi todettu moitteettomalla mittauksella, terveeksi itsensä tuntevan ihmisen ei pelkästään sen vuoksi tarvitse hakeutua lääkäriin

 

Hypotermian raja on 35 C, joten ihan hypotermiasta en kärsi, mutta parin nettisivuoston mukaan kun sisäelinten lämpötila laskee alle 36 C, alkaa ilmetä esim. seuravia oireita:

- nälkä
- huonovointisuus
- puhumattomuus
- väsymys
- huonotuulisuus
- sammalteleva puhe
- sekavuus

Tämä siis selittää, miksi en ole aamuihmisiä... Tosin ydinlämpö ei laske ihan niin alas kuin kainalolämpö.

Tällä viikolla ei ole ollut alilämpöä, vaan maanantaina alkanut kuume kipusi korkeimmillaan 39,2 C asteeseen. Korkein aamulämpötilakin oli 3,5 C korkeampi kuin normaalisti... Ei ihme, että veto oli aika lailla poissa. Kun keskiviikkona viimein raahauduin lääkäriin, jouduin kammoamaani verikokeeseen.

 

Olen pyörtynyt lukemattomia kertoja verikokeissa ihan pikkutytöstä lähtien. Kyse ei ole siitä, että verikoe sattuisi vaan jännitän pyörrynkö taas. Ei ollut kaukana keskiviikkonakaan... Pyörrytti ja oksetti ja mietin yritänkö keskittyä pysymään tajuissani vai osumaan kaarimaljaan... Huono olo meni onneksi aika nopeasti ohi eikä kaarimaljakaan päässyt käyttöön. Pääsin kuulemaan testien tulokset. Ärhäkkä influenssa, eli loppuviikko menee sängyssä vieläkin aivan voimattomana. Töissä olisi ollut yksi kevään tärkeimmistä tapahtumista, mutta minkäs teet...

No, sateen jälkeen tulee paiste, kuten viime kesän parvekekuvassa. (Olipa kehno aasinsilta, mutta nyt ei ole osuvampaakaan kuvaa).

 

Twenty years ago I was in the hospital after an accident. My morning temperature was measured with three thermometer and the result was always the same 35.6 C=96F. .. I hadn't paid much attention to my temperatures before that, but later I noticed that my morning temperature is that low regularly. Low temperature in itself is not a medical condition and isn't dangerous.

Hypothermia limit is 35 C, so I'm not hypothermic. If the temperature of internal organs drops under 36 C there will be the following symptoms

- hunger
- feeling sick
- speechlessness
- fatigue
- bad mood
- slurring
- confusion

So this explains why I am not a morning person ... Well, actualy the core temperature does not fall quite as low as temperateure measured from armpit.


This week I ave not had low body temperature; fever began on Monday and climbed to 39.2 C = 102,2 F degrees. The highest morning temperature was 3.5 C higher than normal ... It's no wonder that I feel exhausted. On Wednesday finally dragged myself to a doctor, and was ordered to have a blood test, I hate them!

It's not really about the blood test but I am nervous if I will faint again. I was not far from it on Wednesday either ... I was dizzy and nauseous. I tried to decide if I wanted to stay concious or aim to the kidney bowl... Fortunately I didn't need the bowl and kept concious and was able to hear the results of the tests. Feisty influenza, ie I need to rest at least until end of the week. Workwise we had one of the most important events of the spring, but what can you do ...

Well, after the rain comes sun, like at last summer's balcony in the picture. (Ok, I admit the photo has nothing to do with the subject, but couldn't find a better photo now)