Villi viiskakkos-munakas / A wild food 5:2 omelet

 

Kerroinkin joitain päiviä sitten hurahtaneeni "villiruokaan" eli villiyrttien ja luonnonkasvien käyttöön ruoanlaitossa.

Kävin viime viikolla "paastopäivän" munakkaaseen hakemassa kotiin tullessa horsmanversoja, jotka maistuvat parsamaiselle. Kaupunkilainen luontosamoaja kiipeili kallioilla työvaatteissa ja ballerinat jalassa kotitalon takana "metsästäessään luonnosta ruokaa", kuten Siippa kutsuu luonnonkasvien hakureissujani lähimetsässä.

 

Munakkaaseen tuli nokkospestoa, jota oli jääkaapissa valmiina, kinkkua ja huuhdeltuja, minuutin merisuolalla maustetussa vedessä kiehautettuja horsmanversoja.

 

(Käytä max. 20 cm pitkiä versoja, sitä pidemmät voivat olla jo sitkeitä ja puisevia.)

Huom! Kerääthän syötäväksi vain kasveja, jotka tunnistat! Kaikki kasvit eivät ole syötäväksi soveltuvia.

EDIT; Älä myöskään kerää ruokaa lautasellesi teiden läheisyydestä. Kaupungissakin voi villiyrttejä kerätä, mutta vähintään 60 m (100 m joidenkin lähteiden mukaan) päästä teistä. Ihan koirien ulkoilutusreittien vierestäkään ei ehkä kannata poimia.

 

 

I told a few days ago about my interest in "wild food", ie. wild herbs and plants that can be used for cooking.


I foraged willowherb shoots for Monday's "fast day" omelet. The urban hiker climbed nearby rocks in her ballerinas and office outfit, in few minutes I had picked a handful of shoots.

For our omelet I used nettle pesto, ham and willow nerbs cooked for a minute in salted water.

 

(Use max. 20 cm long shoots, the longer ones may already be hard).