24.4.2015

Kuumat paikat keittiössä * Great balls of fire

 
 


Ostin joitain viikkoja sitten Lidlistä ankankoipia, jotka valmistin paketin ohjeen mukaan toissa viikonloppuna.

Ankankoivet ruskistettiin ja tämän jälkeen liekitettiin konjakilla joka vaihdoimme armanjakiksi, sitä kun oli kotona jo muinoin avattu pullo. Liekittämisestä meillä on hieman huonoja kokemuksiakin... pari vuotta sitten koetin liekittää pitkästä aikaa, mutta liekki ei vain syttynyt. Siippa kaatoi enemmän ja enemmän alkoholia ja kurkkasi pataan tulitikku kädessä... Johan syttyi ja voimallisesti! Hänen päänsä katosi tulipallon sisään; parta ja kulmakarvat kärähtivät kevyesti.

Nyt olimme varautuneet paremmin. Siipalla oli ekstrapitkä takkatikku, minulla oli silikonihanskalla verhotussa kädessä padan kansi, nojasimme molemmat varmuuden vuoksi takakenoon. Tuuletinkin oli oikeaoppisesti laitettu pois päältä. Humahtava tulipallo oli nytkin näyttävä, mutta sain korkeana lyövät liekit kannella hyvin kuriin, eikä kummankaan pää jäänyt tulipallon sisään. Silti, jännää hommaa tuo liekittäminen!
 
Kuvamateriaalia liekittämisestä ei luonnollisestikaan ole, olihan meillä liekkien sytyttämisen ja sammuttamisen kanssa kädet täynnä työtä.

Liekittämisen jälkeen koivet saivat hautua omassa rasvassaan tunnin verran.

Sillä aika tein bataattipyreen; paahdoin 175 C uunissa öljyllä siveltyjä, rosmariininneulasilla ja suolalla ripoteltuja bataatinpuolikkaita n .40 min. Kaavin bataatin sisuksen ja muussasin sen vuohenjuustonokareen ja maitotilkan kanssa.
 
Lisänä oli vesimelonia ja vadelmia sekä yrttivoilla täytettyjä, ankankoipien kanssa haudutettuja punasipuleita.

Ankankoipien kanssa maistui tuliaisiksi saamamme täyteläisen hedelmäinen portugalilainen Tyto Alba 2011, joka on perinteisesti jaloin poljettu koneellisen murskaamisen sijaan. Karvasta makua viiniin antavat siemenet eivät poljettaessa mene niin helposti rikki.
 
 
I bought a few weeks ago duck legs and cooked them according to recipe in the wrapping.Duck legs were first browned and then flamed with Armagnac.
 
 We have tried flambeing before, with less favorable results....... a couple of years ago I wanted to flambé for the first time in years. We tried a few times, but couldn't get the alcohol in flames. Husband poured more and more alcohol and dipped his head closer to the pan with a flaming match in hand ... Just then the flame shot as a big ball! His head disappeared in a ball of fire; beard and eyebrows were browned lightly.Now we were prepared better. Husband had an extra long fireplace match, I had silicone pan holder glove and lid ready in my hand, and we were standing as far away as possibly, leaning back.  The fireball was quite impressive also this time, but I got the flames well under control, and neither of the us disappeared in the ball of fire. Yet, flambeing is quite exciting every time!
After flambeing, the legs simmered in its own fat for an hour.For the time being I prepared sweet potatoes; roasted halved, oil coated and rosemary & salt sprinkled sweet potato halves in 175 C oven fo about 40 min. Then I scraper the sweet potato skins and mashed the flesh with a good follop of soft goat cheese and drop of milk.In addition we had watermelon and raspberries, as well as roasted red onions filled with herb butter,

10 kommenttia :

  1. Hui, en aio yrittääkään itse liekittämistä, jos siinä noinkin suuret leiskat voi humahtaa! Kiva annos siitä kuitenkin näytti tulevan, tuota voisi kokeilla vieraille joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa siinä vähän varovainen olla, mutta hyvin varustautuneena ei ole ihan niin pelottavaa miltä kuulostaa.

      Poista
  2. Näyttää hyvältä, ja kuulostaa todella jännittävältä! Mä voisin ulkotiloissa yrittää tuota liekitystä, mutta hmmm. en tiedä, kuulostaa aika vaaralliselta touhulta, vaikka kaikkeen aina ryhdynkin pelkäämättä.

    VastaaPoista
  3. En ole koskaan kokeillut liekittämistä, mutta mieli on tehnyt. Nyt en varmaan enää tämän luettuani uskallakaan.;) Ihanan näköinen annos.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niksi lienee alkoholin kuumuus, ei niinkään sen määrä, sen olemme oppineet kantapään (tai itseasiassa otsan) kautta.

      Poista
  4. Nam! Tätä postausta olinkin jo instan perusteella odottanut - vesi kielellä ;DD

    Happy Friday!

    VastaaPoista
  5. Huh huh - onneksi liekitys pysyi hallinnassa tällä kertaa! Ensi kerralla kun liekitätte voin olla vapaaehtoinen kuvaaja.... Makoisan näköinen annos kaiken kaikkiaan MUMS!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy pyytää sut joskus meille kuvaamaan ja syömään liekitettyä ruokaa.

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa kovasti. Your comment makes me happy.