Olen pyöritellyt jo pitkään päässäni omaa puheenvuoroani keski-ikäisten bloggaamisesta ja ajatuksistani omasta blogistani. Aihettahan on käsitelty lehdissä ja muissa blogeissa laajalti viime aikoina. Luettuani Lady of the messin hyvän kirjoituksen hitaasta bloggaamisesta sain vihdoin kirjoitettua itsekin bloggaamisestani ja myös paineista, joita bloggaaminen näyttää herättävän.
Olen viime aikoina erilaisissa yhteyksissä kuunnellut puheenvuoroja bloggaamisesta; kahden kesken, bloggaajatapaamisissa ja facebookryhmissä. Olenpa käynyt ammattibloggausta käsitelleellä luennollakin.
Vaikka postaan ahkerasti, haluan edetä omilla ehdoillani ja omaksi ilokseni. Oma elämä edellä, blogi sen mukana kulkien pikemminkin kuin blogin ehdoilla eläen. Olen toki iloinen kun uusia lukijoita löytää blogiin ja vanhatkin palaavat uudestaan, ihan pelkästään itselleni en ehkä jaksaisi blogata.
Sisältöä tuntuu syntyvät suurimmaksi osaksi ensin aika päämäärättömästi kuvaten ja kuvia katsellessa mielessäni syntyy niiden inspiroima postaus. Alun perin aloinkin bloggaamaan innostuttuani kuvaamisesta. Ammoisena au pair-vuotenani dokumentoin elämääni paljon ihan paperikuviin, sittemmin kuvaaminen taas vähän jäi. Myöhemmin hieman tiedostamattakin etsin jotain itseilmaisun muotoa, digikuvaamisen myötä tunsin vähitellen löytäneeni sen. Ruokaharrastus ja muukin elämä yhdistettynä kuvaamiseen jalostui blogiksi, ensin varsinaisena raakileena, vuosien varrella kehittyen. Saatan sommitella ruokakuvia omaksi ilokseni sunnuntaiaamuisin, opetella kuvakulmia ja kuvien rakentamista. Välillä nämä harjoittelukuvat päätyvät blogiinkin. Kameran takan oleminen onkin luontevampaa kuin sen edessä törmäily.
Sisältöä tuntuu syntyvät suurimmaksi osaksi ensin aika päämäärättömästi kuvaten ja kuvia katsellessa mielessäni syntyy niiden inspiroima postaus. Alun perin aloinkin bloggaamaan innostuttuani kuvaamisesta. Ammoisena au pair-vuotenani dokumentoin elämääni paljon ihan paperikuviin, sittemmin kuvaaminen taas vähän jäi. Myöhemmin hieman tiedostamattakin etsin jotain itseilmaisun muotoa, digikuvaamisen myötä tunsin vähitellen löytäneeni sen. Ruokaharrastus ja muukin elämä yhdistettynä kuvaamiseen jalostui blogiksi, ensin varsinaisena raakileena, vuosien varrella kehittyen. Saatan sommitella ruokakuvia omaksi ilokseni sunnuntaiaamuisin, opetella kuvakulmia ja kuvien rakentamista. Välillä nämä harjoittelukuvat päätyvät blogiinkin. Kameran takan oleminen onkin luontevampaa kuin sen edessä törmäily.
Kun markkinoinnin asiantuntijat ja blogikouluttajat (sellaisiakin on nykyisin) kirjoittavat bloggaamisesta, he painottavat tavoitteellisuutta, myös harrastelijablogeille. Eräässäkin artikkelissa kasakoneen kilinä oli bloggaamisen päämäärissä asetettu ykkössijalle, itsensä kehittäminen tuli häntäpäässä. Oma tavoitteellisuuteni liittyy lähinnä kuvaamisessa kehittymiseen.
.
Joillain bloggaajilla ryhmäpainekin tuntuu olevan häkellyttävän kova. Olen kuullut, että jos et bloggaa tietyllä tahdilla, pysyttele rajatuissa aiheissa tai kommentoi muiden blogeja sovitusti saatat vaikkapa lentää ulos jostain bloggareiden keskusteluryhmistä! Tällaisesta kepeän sekalaista "ruokapainotteista lifestyleblogia" kirjoittavasta muiden bloggaajien aiheuttamat bloggausrajoitukset ja -paineet tuntuisivat aika "me ei leikitä sun kaa, jollet tee niin kuin me tahdotaan"-menolta. Onhan kyseessä kuitenkin harrastus. Onneksi 40+ -bloggaajat ovat rentoja ja kannustavia!
Kaupallisuus liittyy tuohon tavoitteellisuuteen monilla olennaisesti. Seuraan itse muutamia suomalaisten ammattibloggaajien blogeja, eikä kaupallisuus niissä minua häiritse. Niissä ammattimaisesti tehdyissä blogeissa joita luen, paistaa kuitenkin bloggaajan oma persoona ja omilla ehdoilla meneminen riveiltä läpi, vaikka ammatikseen bloggaamisessa täytyy olla ansaintilogiikkakin mukana. Taitava bloggaaja saa myös yhteistyöpostaukset kiinnostaviksi eikä tykitä kaupallisuutta joka postauksessa. Sekin on ihan ok, jos yhteistyökuviot on toteutettu paitsi bloggaajalle ja yhteistyökumpanille,myös ennen kaikkea lukijalle mielekkäästi.
Vaikken markkinoikaan itseäni ja blogiani ahkerasti, ovat monet yrityksetkin lähestyneet minua ja joskus mieluisia yhteistyötarjouksia on tullut ihan yllättävissä paikoissakin. Suhtaudun kyselyihin ja kutsuihin kyllä ihan myönteisesti, jos ne kiinnostavat minua, on aikaa ja niiden tuoma info on sopinut blogini sisältöön eikä blogi mene tukkoon vain yhteistyöpostauksista. Blogitapahtumat näen ensisijaisesti kivana tapana tavata "lajikumppaneita" mukavan asian ympärillä, saanhan suurimman osan kutsuista ruokaan liittyen. Ymmärrän toki tilaisuuden järjestäjän tavoitteetkin, mutta tilaisuuksista kuin muistakin yhteistyön muodoista kirjoitan omin sanoin, omilla ehdoillani.
Moni suosittukin bloggaaja on lopettanut viime aikoina, osa juuri tuon tavoitteellisuuden, bloggaustahdin ja sisällön viilaamisen ahdistuksen ja paineet tunnustaen. Minulla bloggaaminen ei ole muuttunut ahdistavaksi kuuden vuoden jälkeenkään. Olen jaksanut jatkaa, ehkä siksi kun en ole niin tavoitteellinen enkä tunne yleisön paineita (paitsi äidin, joka kyselee seuraavan postauksen perään, jos edellisestä on kulunut pari päivää). Omat blogipäämääräni liittyvät eniten kuvaamisessa kehittymiseen, kirjoittamiseen ja visuaalisuuteen. Blogi kasvaa ja kehittyy siinä sivussa "orgaanisesti".
Kun olen monta vuotta blogannut, haluan vähemmän tavoitteellisenakin toki kehittyä siihen liittyvissä asioissa ja pysyä ajassa mukana vaikkapa kuuntelemalla seuraamaani ammattibloggaajan ajatuksia bloggauksesta. Olen aina kiinnostunut oppimaan uutta, joten kun olen saanut oppia vaikkapa hakukoneoptimoinnista, olen toki sitä koettanut hyödyntää blogissani. Netin syövereistä olen hakenut oppia blogin ulkonäköön liittyvistä seikoista ja sydän syrjälläni, peläten tuhoavani tai poistavani jotain oleellista blogista, muokannut asetuksia pyrkien kohti selkeytetympää ulkoasua. Seuraanhan itsekin mieluiten blogeja, joissa on hyvien kuvien ja sujuvan tekstin lisäksi selkeä ulkoasu.
Kaupallisuus liittyy tuohon tavoitteellisuuteen monilla olennaisesti. Seuraan itse muutamia suomalaisten ammattibloggaajien blogeja, eikä kaupallisuus niissä minua häiritse. Niissä ammattimaisesti tehdyissä blogeissa joita luen, paistaa kuitenkin bloggaajan oma persoona ja omilla ehdoilla meneminen riveiltä läpi, vaikka ammatikseen bloggaamisessa täytyy olla ansaintilogiikkakin mukana. Taitava bloggaaja saa myös yhteistyöpostaukset kiinnostaviksi eikä tykitä kaupallisuutta joka postauksessa. Sekin on ihan ok, jos yhteistyökuviot on toteutettu paitsi bloggaajalle ja yhteistyökumpanille,
Vaikken markkinoikaan itseäni ja blogiani ahkerasti, ovat monet yrityksetkin lähestyneet minua ja joskus mieluisia yhteistyötarjouksia on tullut ihan yllättävissä paikoissakin. Suhtaudun kyselyihin ja kutsuihin kyllä ihan myönteisesti, jos ne kiinnostavat minua, on aikaa ja niiden tuoma info on sopinut blogini sisältöön eikä blogi mene tukkoon vain yhteistyöpostauksista. Blogitapahtumat näen ensisijaisesti kivana tapana tavata "lajikumppaneita" mukavan asian ympärillä, saanhan suurimman osan kutsuista ruokaan liittyen. Ymmärrän toki tilaisuuden järjestäjän tavoitteetkin, mutta tilaisuuksista kuin muistakin yhteistyön muodoista kirjoitan omin sanoin, omilla ehdoillani.
Moni suosittukin bloggaaja on lopettanut viime aikoina, osa juuri tuon tavoitteellisuuden, bloggaustahdin ja sisällön viilaamisen ahdistuksen ja paineet tunnustaen. Minulla bloggaaminen ei ole muuttunut ahdistavaksi kuuden vuoden jälkeenkään. Olen jaksanut jatkaa, ehkä siksi kun en ole niin tavoitteellinen enkä tunne yleisön paineita (paitsi äidin, joka kyselee seuraavan postauksen perään, jos edellisestä on kulunut pari päivää). Omat blogipäämääräni liittyvät eniten kuvaamisessa kehittymiseen, kirjoittamiseen ja visuaalisuuteen. Blogi kasvaa ja kehittyy siinä sivussa "orgaanisesti".
Kun olen monta vuotta blogannut, haluan vähemmän tavoitteellisenakin toki kehittyä siihen liittyvissä asioissa ja pysyä ajassa mukana vaikkapa kuuntelemalla seuraamaani ammattibloggaajan ajatuksia bloggauksesta. Olen aina kiinnostunut oppimaan uutta, joten kun olen saanut oppia vaikkapa hakukoneoptimoinnista, olen toki sitä koettanut hyödyntää blogissani. Netin syövereistä olen hakenut oppia blogin ulkonäköön liittyvistä seikoista ja sydän syrjälläni, peläten tuhoavani tai poistavani jotain oleellista blogista, muokannut asetuksia pyrkien kohti selkeytetympää ulkoasua. Seuraanhan itsekin mieluiten blogeja, joissa on hyvien kuvien ja sujuvan tekstin lisäksi selkeä ulkoasu.
Moni teistä lukijoista bloggaa itsekin; tunnetteko painetta blogata tiettyyn tahtiin ja tietyistä aiheista? Entä te bloggaamattomat lukijat, näettekö blogeista milloin niitä tehdään sydämellä ja intohimolla ennemmin kuin tavoitteilla?
p.s. siitä keski-ikäisten bloggaamisesta; mikseivät keski-ikäiset voisi blogata siinä kuin nuoremmatkin? Keski-ikäisilläon elettyä elämää, kokemuksia, varmistunutta omaa tyyliä ja vuosien varrella muodostuneita mielipiteitä enemmän kuin nuoremmilla. Siitähän on hyvä ammentaa, vaikka blogiin.
A long post about competition and targets in blogging. Many bloggers seem nowadays to compete with each other; who has most readers, collaborations and their place in the spotlight. There also groups of fellow bloggers that have tight rules on frequency of blogging and commenting on each other's blogs. I find this a bit weird for us who are mostly blogging for fun.
I am not against collaborations in blogs and have done several my self and have attended many blogger events, but they cannot be the main content in (my blog). My targets, if there are any, are to progress in photography, cooking and life. Life comes first and my blog follows my life, not vice versa.
p.s. siitä keski-ikäisten bloggaamisesta; mikseivät keski-ikäiset voisi blogata siinä kuin nuoremmatkin? Keski-ikäisilläon elettyä elämää, kokemuksia, varmistunutta omaa tyyliä ja vuosien varrella muodostuneita mielipiteitä enemmän kuin nuoremmilla. Siitähän on hyvä ammentaa, vaikka blogiin.
A long post about competition and targets in blogging. Many bloggers seem nowadays to compete with each other; who has most readers, collaborations and their place in the spotlight. There also groups of fellow bloggers that have tight rules on frequency of blogging and commenting on each other's blogs. I find this a bit weird for us who are mostly blogging for fun.
I am not against collaborations in blogs and have done several my self and have attended many blogger events, but they cannot be the main content in (my blog). My targets, if there are any, are to progress in photography, cooking and life. Life comes first and my blog follows my life, not vice versa.
Olet ihana! <3 Tälläistä tarvitsin juuri tänään. Aamuyöllä tuli mietittyä murheita ja samalla siinä blogikin sivussa muuttui mielessä stressin aiheeksi. Välllä näin. Viisaita neuvoja täällä ja hyviä ajatuksia paljon <3
VastaaPoistaIhanaa päivää Lumo <3
Ihanaa päivää sinullekin Tiia!
PoistaAamuyön tunnit ovat pahoja, jos silloin herää. Suden hetkellä kaikki pienetkin murheet tuntuvat kasvavan rinnan päälle isoksi painavaksi kivenlohkareeksi. Stressiä tulee milloin mistäkin. Onneksi aamu usein kuitenkin kirkastaa mieltä.
Heippa :)
VastaaPoistaTodella hyvä kirjoitus ja olen kanssasi ihan samaa mieltä.
Vaikka itse bloggaan melkein päivittäin (elämäntilanne sallii sen tässä vaiheessa) niin
yritän kanssa pitää pääpainon juuri visuaalisuudessa. Yhteistyöpostauksissa pidän kanssa tiukkaa linjaa ja ihana kaikkeen en lähde mukaan.
Minullekin 40+ yhteisö on myös tärkeä, juuri sen takia, että siellä kannustetaan ja kaikkia kohdellaan tasapuolisesti. Teistä upeista naisista saan energiaa!!!
Kivaa päivää sinulle :)
pieni kommentti vielä; tämä aihe on niin mielenkiintoinen, että varmaan laitan myös oma lusikkani soppaan kanssa :)
PoistaJään mielenkiinnolla odottamaan! Eri bloggaajien näkemyksiä omasta blogista, periaatteistaan sen tuottamiseen, bloggaamisesta ylipäätään ja vähän niistä paineistakin on ollut todella kiinnostavaa lukea.
PoistaMinä tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että en ehdi kommentoida muiden blogeja. Lisäksi välillä tuntuu, että en keksi mitään kivaa kirjoitettavaa. Olen huomannut, että suosituimpia juttujani ovat tuunauspostaukset. Tämä tosiaan on aihe joka puhuttaa kovasti.
VastaaPoistaSinähän olet kuitenkin ihanan ahkera kommentoija!
PoistaTuunaus onkin mielenkiintoista ja helposti toteutetut, kivat itse tehdyt tuunaukset varmasti monia lukijoita innostava aihe blogissasi.
Välillä tuntuu, että aiheita ja/tai kuvia on niin paljon, että postauksia syntyisi kuinka paljon vain. Joskus tuntuu ettei ole mitään sanottavaa. Mutta ei oteta siitäkään huonoa omaatuntoa!
Tarvitseeko tuota keski-ikäisten ja sitäkin iäkkäämpien blogien kirjoittelua edes pohtia, alleviivata ja kyseenalaistaa? Ei tarvitse. En minä ainakaan jaksa parikymppisten ja nuorten äitien blogeja lukea, koska ei ole kosketuspintaa heidän elämäänsä. Aikansa kutakin ja eteenpäin mennään elämässä, eikö vaan.
VastaaPoistaKeski-ikäisten bloggaaminen on ollut viime aikoina tapetilla aika lailla, joten itsekin olen sitä pohtinut. Joitain vuosia sitten bloggaaminen miellettiin nuorten naisten harratukseksi, nykyisin bloggaajia on lapsista eläkeläisiin ja se on levittyään harrastuksena "hyväksytympi". Seurailen itse aika monen ikäisten blogeja, tosin nuorempien blogeissa usein keskityn enemmän kuviin, oman ikäluokan blogeissa tekstillä on suurempi painoarvo
PoistaMinua kismittää tällä hetkellä ruokablogin "tyhjyys", joka johtuu suureksi osaksi hajonneesta kamerasta. Kännykällä ruokakuvat vaan ovat ihan kamalia tähän vuodenaikaan. Vielä kun ehtisi sen uuden kameran jostain hankkia niin sitten taas...
VastaaPoistaBlogin pitää harrastajalle pysyä harrastuksena. Siksi ulkoiset paineet pitää joskus tietoisestikin poistaa mielestä häiritsemästä :-)
Harrastuksen tulee olla mielekästä, jos tulee liikaa paineita, täytyy miettiä onko harrastus enää antoisa.
PoistaEn ole koskaan oppinut ottamaan kunnon kuvia kännykällä. Blogissa ei ole tainnut olla yhtään kännykkäkuvaa ja muutenkin otan niitä todella harvakseltaan
Olen aika rento ja kotikutoinen bloggaaja. En ota stressiä postaustahdista, joskus jos on mennyt yli kolme päivää, mietin käykö blogissani enää ikinä kukaan. Mutta sehän on ihan turha pelko..
VastaaPoistaSitä olen kyllä miettinyt, että jos satsaisin vähän enemmän, niin voisiko blogistani olla johonkin, ja että saisiko sitä silloin yhteistyötarjouksia...
Sinulla onkin kiva blogi, kerrot vaihtelevasta elämästäsi mukavasti. Lukijoita varmasti riittää!
PoistaBlogisi on kyllä valtavan monipuolinen, vaikka tietty ruokapainotteisuus löytyykin! Aitoa tekstiä, pohdintaa ja aihe kuin aihe on sellainen että pakko käydä lukemassa. Eikä todellakaan kukaan unohda vaikkei moneen päivään kuuluisi mitään. Itseä ja omia tuntoja kannattaa kuunnella, silloin jos ahdistaa tai on bloggauspainetta ilmassa, on syytä vetää henkeä. Ihanan valoisaa loppuviikkoa & rentoa loppuvuotta : )
VastaaPoistaKiitos Heli. Joskus elämäntilanteet ovat olleet sellaisia, että olenkin vetänyt vähän henkeä. Toisaalta tunnen että blogi antaa paljon ja saa minut näkemään elämän valoisia puolia synkempinäkin aikoina.
PoistaPahimmillaan nykyisin (joulukuussa) kyllä, etenkin jos seuraa aika montaa (100?) blogia Blogvin'in kautta, tuntuu, että ovatko monet meistä huomaamattaan tai omasta halustaan muuttuneet lähes pakkotahtisiksi markkinoijiksi, pienellä palkkiolla tai jopa ilmaiseksi. Muita kuin yhteistyöpostauksia näkyy harvakseen ... Luin näitä slow blogging -juttuja jo aikaisemmin ja ajatuksissani on ollut kommentoida, mutta valitettavasti on töiden puolesta ollut vähemmän slow aika. Ehkä jonain päivänä ...
VastaaPoistaSiellä ammattibloggaajan luennolla, johon viittasin, todettiin että "orgaanista" materiaalia tulisi olla vähintään 50% blogin sisällöstä. Yhteistyöpostaustenkin sisällön tulisi olla lukijalle mielekästä. Niitäkin kun voidaan tehdä niin monella tavalla.
PoistaKaikenikäisiä lukijoita on, miksei sitten bloggaajiakin?! En minä saa kovinkaan paljon irti nippanappa kaksikymppisten blogeista, minun silmissäni he ovat vielä ihan vauvoja. Miten maailma voisi olla vain nuorten, hehän ovat vähemmistö;)
VastaaPoistaPidän oman tiensä löytäneistä ihmisistä, joitten persoona tulee esille selvästi blogissa, kuten täällä sinulla. Juuri persoonallisuus tekee hommasta mielenkiintoisen, kunkin omat kiinnostuksenkohteet ja tapa ilmaista itseään. Siksi on ikävä nähdä, kun moni uusi bloggaaja menee niin innolla mukaan maksettuihin juttuihin, niistä ei saa lukija aina niin paljon irti. Harvakseltaan se on ihan kivaa, kunhan välillä on tarpeeksi omaakin asiaa. Olisi myös bloggaajan ärsyttävää, jos joku kuumottaisi niskan takana tahtia lyöden- Sehän veisi innon koko hommalta!
Valokuvien laatu on ihan ykköskriteerejäni. Tämänkin postauksen otoksia olen ihaillut jo pari kertaa.
Seuraan kyllä joitain nuorempienkin blogeja juuri niiden kuvien takia. Yhteistyöpostauksissa kannattaa kyllä pitää rajaa ja miettiä myös miten niitä toteuttaa. Joidenkin blogien seuraamisen olen lopettanut kokonaan, kun todellista mainostykitystä on ollut miltei koko sisältö.
PoistaTäällä bloggailaan just niin paljon tai vähän kuin itsestä tuntuu hyvältä. Blogini on pieni ja kotikutoinen, mutta sillä nyt mennään. Olen tyytyväinen, että aloitin bloggaamisen ja yhä sitä jatkan omalla tyylilläni. En ota paineita ulkoisista asioista. Perfektionistina välillä haluaisi tyylikkäämpiä kuvia, syvällisempää pohdintaa ja stylemmän ulkoasun blogille, mutta oppimispolku on ollut sekin, että vähän rosoisempaakin on kestettävä.
VastaaPoistaHyvää itsenäisyyspäivää!
Kukin omaan tahtiinsa! Bloggaaminen antaa paljon, siinäkin kukin saa vähän eri tavalla iloa harrastuksestaaan.
PoistaAmen! Hienosti sanoitit paljolti minunkin ajatuksiani. Sinun blogisi on monipuolinen - ja sen, että alunperin kuvaaminen sinut tähän touhuun innosti, näkee kyllä ja ei voi kuin ihailla. Itsehän innostuin alunperin koko touhusta kirjoittamisen halusta - ja kuvat ovat retuperällä.
VastaaPoistaJa hyvin sanottu tuokin, että vaikka bloggaa omaan tahtiinsa ja blogin päämäärä ei ole ansaita sillä, ei se tarkoita, ettei bloggaaminen voisi silti olla tavoitteellista - kyllä tässä touhussa haluaa kehittyä. Kukin omalla tavallaan.
Itselläni on haasteita juuri tuon kuvauspuolen kanssa - ja blogin ulkoasulle on haettu uutta ilmettä monesti - ja samoin kuin sinä, pelätty, mitähän tuli tehtyä;)
Jatketaan vain omalla tyylillämme jokainen - kuka milläkin tahdilla, kunhan vain ei pakosta.
Ja samaa mieltä olen 40+ -yhteisöstämme - hienoa kannustusta ja vertaistukea on sieltä tullut enemmän kuin osasin siihen liittyessäni odottaakaan!
Kiitos! Kuvauksen opetteleminen on kyllä ollut matka sinänsä. Vähitellen olen alkanut oppia mitä kuviltani hluan niin teknisesti kuin esteettisestikin.
PoistaUlkoasuhaastetta on ollut riittämiin tänään. Sain asennettua uuden blogipohjan ja mystisesti näköjään myös hävitettyä sen... Katsotaan saanko sen vielä takaisinkin.
Olen pahoillani, että reissulla ollessani, en ole ehtinyt lukea blogeja. Mutta nyt ollaan harmaassa Suomessa ja on aikaa lukemiseen.
VastaaPoistaMielenkiintoinen aihe. Ja hyvä sanonta tuo "oma elämä" - edellä. Sitä toteutan. Aloitin bloggaamsenkin ihan omaksi ilokseni, mutta nyt myönnän, kyllä lukijat ovat blogin suola ja sokeri.
Yhteistyösopimuksia ei tähän pikkublogiin ole paljoa tipahdellut. Yhden missasin, omaa tyhmyyttäni. Toinen odottaa tapaamista. Katsotaan sitten.
Blogit täällä 40+ ovat eri vaiheissaan - toiset melkein ammattilaisblogeja. Paineitten sijaan etsin niistä oppia. Olen saanut "blogimatkaani" todella hyviä vinkkejä.
Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta.
Hyvää viikonloppua!
Matkoilla on muutakin tekemistä kuin roikkua netissä/lukea blogeja!
PoistaPitkän bloggasin itsekin, ennen kuin kutsuja tai yhteistyöehdotuksia alkoi tulla. Ehkä niitä tulisi enemmänkin, jos olisin aloitteellisempi asian suhteen. Ne eivät kuitenkaan ole se ykkösasia minulle vaan se elämä edellä meneminen ja blogin kehittäminen muilla tavoin. Siitä sitten seuraa mitä seuraa.
Hyvää sunnuntai-iltaa.