16.11.2018

Ruis-rusinapikkuleivät

Rusinapikkuleivät ovat makeaa lohturuokaa. Ne ovat kotoisia, helppotekoisia ja maukkaita. Reseptikin antaa myöden, jollei kaikkia aineksia löydykään kotoa. Koska olen tällainen "lonkalta kokkaaja", en antanut raaka-aineiden puuttumisen pysäyttää leipomista (tai edes vaivautunut lähtemään parin korttelin päässä olevaan kauppaan); kaurahiutaleet vaihtuivat lennosta ruishiutaleiksi ja fariinisokeri kookossokeriksi. Hyvin toimi resepti näillä muutoksillakin!

pikkuleivät, leipominen

pikkuleivät, leipominen

pikkuleivät, leipominen


Ruis-rusinapikkuleivät

125 grammaa jauhoja
1/2 teelusikallista kanelia
1/2 teelusikallista leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
115 grammaa huoneenlämpöistä voita
100 grammaa ruskeaa sokeria
50 grammaa sokeria
1 iso muna
1 tl vaniljasokeria
150 grammaa ruishiutaleita
150 grammaa rusinoita


Sekoita suuressa kulhossa jauhot, kaneli, leivinjauhe ja suola. Aseta sivuun.

Vatkaa toisessa kulhossa voi ja sokerit 1-2 minuutin ajan. Lisää muna ja vatkaa kunnes taikina on sekottunut tasaisesti.

Hitaasti sekoita jauhot muna-voiseokseen, kunnes ainekset ovat sekoittuneet, lisää sitten ruishiutaleet sekä rusinat ja sekoita hyvin.

Kääri taikina tiukasti kelmuun ja anna jäähtyä jääkaapissa 30 minuuttia.
Tällä aikaa esilämmitä uuni 200 ° C asteeseen. Vuoraa kaksi uunipeltiä leivinpaperilla.

Kun taikina on jäähtynyt, ota se jääkaapista. Nostele leivinpaperille n. kahden ruokalulsikallisen kokoisia taikinapalloja.

Painele 1,5 - 2 ruokalusikallisen kokoisia taikinapalloja kevyesti kämmenellä litteäksi ja j ajätä pikkuleipien väliin, tilaa, ne leviävät paistuessaan.

Paista pikkuleivät kahdessa erässä 200 C asteessa 10-12 minuuttia. Ota pois uunista ja anna jäähtyä viisi minuuttia. Pikkukeivät ovat pehmeitä keskeltä, mutta reunat ovat rapeita.

Pikkuleivät säilyvät useamman päivän ilmatiiviissä rasiassa säilytettyinä -jollet ehdi syödä niitä jo aiemmin.


6 kommenttia :

  1. Mitä suloisuuksia! Itsekin olen sellainen ei-niin-ohjetta-orjallisesti noudattava, summittain ja ohjeita sopivasti soveltaen! Nuo kyllä hupenisivat hetkessä, niin hyvännäköisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahinta mitä voisi tapahtua on epäonnistuminen... Silti vain aniharvasta kokeilusta on tullut todella huonoa. Monta kokeilua tosin haluaa seuraavan kerran vielä vähän hioa, mutta aika monesta on tullut heti hyvää.

      Poista
  2. Hienosti sävelletty - ja voisin kuvitella että ruis ja kookos antavat ihan uudenlaisen makuelämyksen. Olet myös kuvannut niitä niin upeasti ihanissa purkeissa!
    Kivaa viikonloppua!
    PS Minäkin rupesin katsomaan kinkkuja sillä silmällä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurin osa kinkuista oli vähintään kahdeksankiloisia eikä sellainen olisi mahtunut matkalaukkuun. Yhdestä liikkeestä löytyi lopulta nelikiloisia pata negra-kinkkuja ihan hyvään hintaan ja kinkku sujahti kooltaan ja painoltaankin juuri sopivasti laukkuun. Tosin parhaimmillaan kahdeksankiloisen serranokinkun ja kuusi pulloa Vina Albalin pumnaviiniä olisi saanut alle seitsemälläkympillä!

      Poista
  3. Kyllähän tietty näitä keksejä tässä ihailen, mutta voi elämän kevät noita sun purkkeja! <3

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa kovasti. Your comment makes me happy.