Firenzen tunnelmia ja vinkkejä

Firenze on minulle tuttu kaupunki parinkymmenen vuoden takaisilta messumatkoilta. Sen koommin en Firenzessä ole ollutkaan kunnes palasin kaupunkiin heinäkuun Italian-matkalla. 

Bolognasta pääsee reilun noin sadan kilometrin matkan Firenzeen kätevästi pikajunalla  37 minuutissa, Milanosta junamatka kestää alle kaksi tuntia. Vuokrasimme matkan lopussa auton kolmeksi päiväksi, mutta Toscanassa vuokraus oli kalliimpaa kuin Emilia Romagnassa ja kaupunkien välillä matkaaminen oli helppoa junilla ilman parkkihuolia. Tosin seuraavan kohteemme Sienan ja Firenzen välissä junarata oli ilmeisesti niin huonossa kunnossa, että mennessä kerran tunnissa kulkeva junavuoro oli peruttu myöhästymisen takia ja tullessa juna pysähteli niin, että olimme Firenzessä 45 minuuttia myöhässä. Kovin tiukoilla aikatauluilla ei siis kannata olla liikkeellä.

B&b Relais de Luce, lyhyen kävelymatkan päässä juna-asemalta, aivan Firenzen nähtävyyksien vieressä. Olen tainnut aikoinaan asua samalla kadulla jossain toisessakin pienessä hotellissa. 

Yksi syy Relais de Lucen valintaan oli hotellin terassin näköalat San Lorenzon basilikalle ja Giotton kellotornille. Aamut oli ihana aloittaa aamiaisella näköalaa ihaillen. Muutama vuosi sitten avatussa hotellissa on vain muutamia, Firenzen nähtävyyksien mukaan nimettyjä huoneita, sisustus on tyylikkään moderni.

Aivan keskustan kupeessa olevalle Fortezza da Basson messualueelle kävelimme aina messuilla käydessä Mercato Centrale-kauppahallia ympäröivien San Lorenzon markkinakatujen kautta aamuisin. Vieläkin kaapista löytyy markkinoilta 2000-luvun alussa ostettu nahkainen käsilaukku. Tällä kertaa en ostanut laukkua, vaan kotiin lähtivät 40 asteen helteessä sovittamani karvavuoriset mokkahanskat, niitä  talven kylminä päivinä käytettäessä on kiva muistella Firenzen helteistä kesää.

Mercato Centralen hallissa voi syödä ja ostaa ruokatuliaisia kotiin, me ostimme tryffelitahnoja ja mausteita.

Suosituimpiin museoihin olisi pitänyt ostaa liput hyvissä ajoin netin kautta, mutta tämä jäi tekemättä. Uffizi jäi siis tällä kertaa näkemättä, samoin tuomiokirkko, johon oli parisataa metriä pitkä, hitaan näköisesti etenevä jono neljänkymmenen asteen auringon paahteessa. Olen molemmissa kuitenkin käynyt aiemmin. Kävimme kuitenkin Palazzo Bargellossa, jossa on goottilaista ja renesanssitaidetta, etenkin veistoksia. Lisäksi kävimme pienessä Leonardo da Vinci-museossa, jossa oli kopioita erilaisista Da Vincin keksimistä laitteista.

Päädyimme Bolognassa kivassa viinibaarissa juttusille paikallisen kanssa, joka antoi ravintolavinkin Firenzeen; "Trattoria Sostanzassa on kaupungin paras Fiorentina". Varaus kuulemma must eikä sitä pystynyt netin kautta tekemään), mutta kävelimme kuitenkin heti ravintolan avautuessa Trattoria Sostanza Il Troiaan kysymään olisiko samalle tai seuraavalle illalle pöytää. Varauskirja oli aivan täyteen raapusteltu, mutta kuinka ollakaan, oli tullut yksi peruutus ja saisimme pöydän jos suoriutuisimme ulos tunnissa ja kahdessakymmenessä minuutissa. Yli 150 vuotta vanha Sostanza oli perinteinen ja koruton no nonsense-paikka, jossa ruokaa tuli vauhdilla pöytään. Söimme crostinit, melonia, bifsteca Fiorentinan, tomaattisalaatin ja jaetun marenkikakkupalan vadelmien kanssa reilussa tunnissa. Kaikki tämä, kattausmaksu, vesipullo ja varttilitra chiantia 69€. Ehdimme vielä rupatella kokin kanssakin. Ravintolassa on yksi kaupungin harvoista jäljellä olevista avotulista sadan vuoden takaa. Jos keittiötä joudutaan korjaamaan, ei saa enää avotulta laittaa. Trattoria Sostanzassa käy vain käteinen.

Seuraavana iltana olimme sen verran kuumuuden uuvuttamia, että halusimme syödä hotellin lähellä. Söimme aivan kauppahallin lähellä ravintola La Falteronassa, ravintolan terassilla oli paljon turisteja ja vähän pelkäsin tarjotaanko meille keskinkertaista heikompaa "turistiruokaa". Annokset olivat kuitenkin maittavia ja hintakin kohtuullinen. Viinimmekin, tarjoilijan suosittelema parinkymmenen euron pullollinen Carpineto Montepulcianoa oli oikein hyvää.

Viimeiseksi Firenzen-illaksi olin varannut pöydän, lauantaina kun kaupungissa voi olla vaikea saada pöytää ilman varausta. Nettiä tutkittuani varasin pöydän joen eteläpuolelta, kauempaa vilkaista kaduista ja turistinähtävyyksistä, nuoren keittiöpäällikkö  Leonardo Laninin hyvät arviot saaneesta 35-paikkaisesta Le Volte -ravintolasta. Matkalla halusin kerran syödä tryffeliä ja Le Voltessa sitä olikin raastettu runsaasti alkupalaan. Viinisuositukseksi meille tarjottiin ensin sadan euron pulloa, mutta kun totesimme ajatelleemme jotain hieman edullisempaa, nautimme lopulta ruoan kanssa n. 35 eurolla erittäin hyvää Fontodi Chianti Classicoa, pullo 2014 vuosikertaa maksaa Alkossa saman verran. Tämä illallinen taisi olla matkan kallein; 130€ kahdelta sis. alkuruoat, välipastat ja ja yhden pääruoan, viinipullon ja veden sekä "kattausmaksun", joka on useimmissa ravintoloissa muutaman euron/hlö.

Jos haluat ruokatuliaisten ja nahkatuotteiden lisäksi ostaa jotain peri-firenzeläistä, Santa Maria Novella on tehnyt firenzeläisistä hyväntuoksuisia jo 1200-luvulta lähtien. Edelleen upeassa liikkeessä on myynnissä huumaavan tuoksuisia, ylellisiä tuoksuja, saippuoita, shampoita ja voiteita.

Ponte Vecchion sillalla kannattaa käydä ainakin katsomassa hulppeita arvokoruja näyteikkunoissa. Useista liikkeistä löytyi myös rajoitetumman budjetin omaavan matkailijan lompakolle sopivia hopeakoruja.

Firenzestä jatkoimme junalla Sienaan, siitä lisää myöhemmin.

Lue lisää myös Bolognasta