Poseeraamisen vaikeus | Hard to pose



Lähdimme viikonloppuna Siipan kanssa kävelylle ja tarkoitus oli samalla ottaa minusta pari kuvaa.

 Marraskuun ensimmäinen toikin jo aika syksyisen kelin, vaikka kovin kylmä ei vielä olekaan. Vetäisin kevytuntuvatakin ja kashmirkaulahuivin päälle ja jalkaan uudet Helly Hansenin saappaat*.Viime talven pärjäsin kahta kylmintä viikkoa lukuun ottamatta kevytuntsikalla, enkä sen kylmempää talvea toivo tänäkään vuonna. Näillä saappailla pärjään kyllä talven läpi, niissä on lämmin vuori kylmemmillekin pakkasille ja pitävä pohja erityisesti inhoamilleni liukkaille keleille.

Kohta kolmisenkymmentä vuotta sitten liukastuin pahasti; polvi leikattiin ja vietin kaksi kuukautta nilkasta nivuseen ulottuvassa kipsissä. Polvi saatiin kuntoon mutta muistoksi jäi turvonnut polvi ja 20 cm pitkä leikkausarpi. Onnettomuuden jälkeen olenkin ollut tarkka jalkineiden pitävyydestä talvikeleillä.

Päädyn itse aika harvoin kuviin, yleensä kukaan muu ei kanna kameraa mukanaan kun kaikki tietävät minulla kuitenkin olevan kamera aina mukana. Muistakin tykkään ottaa "salakuvia", tilannekuvia joissa kuvattavat ovat rentoja, kun eivät tiedä olevansa kuvauskohteena. Kuvien perusteella mieheni voisi luulla olevan sinkku, hänestä on paljon enemmän kuvia kuin minusta.

Sitten kun joku muu ottaa kuvia minusta, olen aina jotenkin vaivaantunut ja ilmeeni ovat outoja, jännittyneitä "poseerausilmeitä". Yksi lempikuvista itsestäni on kuva, jossa istun eräällä matkalla veneen pohjalla, hiukset sotkussa, ilman meikkiä ja huolettomasti nauraen. Kuva olikin otettu niin, etten tajunnut olevani kuvattavana. Blogissa olevat kuvat ovat lähinnä itse ottamiani kuvia peilin kautta tai itselaukaisimella. 

Nyt otettiin nelisenkymmentä kuvaa lähimetsässä. Jonkun ihan mukiinmenevän kelpuutinkin niistä, sellaisia, joissa ilmeet tai asennot eivät olleet liian outoja. Näistäkin mieleisin on tuo viimeinen, jossa näytän puuhailevan omiani, enkä katso suoraan kameraan. Vähän vakavalta kyllä näytän.

Osaatteko te olla rentona kuvissa?

*saappaat saatu blogin kautta

On first of  Novemberthere was more autumn in the air than in sunny October. I am hoping for mild winter, so I can go trough he winter in my light weight down coats. At least I now have warm winter boots with sturdy soles. I fell badly nearly thirty years ago, had my knee operated and had a long cast for two months. After that I have been very careful on slippery weathers and good sole is always one of the key factors when I choose winter boots.

On weekend I wanted Husband to take some photos of me. I rarely end in photos as I am the one photographing. And if someone photographs me, I have weird expressions on my face... This time Husband took about forty photos of me, in about handful I looked quite ok.

Do you like to be photographed?

*boots received trough blog