Viisi viikon varrelta

Leppoisaa lumisunnuntaita! Nyt tuntuu, ettei nenäänsä tekisi mieli laittaa ulos tuuleen ja tuiskuun, mutta täytyy tässä varmaan pikku lenkki ainakin tehdä.

Aamulla teki mieli amerikkalaisia pannukakkuja, olen tainnut viimeksi kesällä tehdä niitä. Eihän niitä ole vaikea tehdä alusta saakkakaan, mutta nyt menin helpoimman kautta. Kaapissa oli pussi PR-näytteenä saatuja Hungry Chef-pannarijauhoja, joihin sekoitin maitoa ja marjoja. Aamiainen olikin tuossa tuokiossa valmis. Lisäksi vielä kiivi-lime-omena-banaani-pinaattismoothieta sekä iso lasillinen lattea.

Paulig kutsui viime viikolla PR-tilaisuuteen kokkaamaan ravintola Latvaan Santa Marian, Nyhtökaura- ja Risentan tuotteilla -tein tällaisen rennon voileipäkakun- ja maistelemaan kahvijuomia. Samalla kerrottiin Pauligin ikonisen Paula-tytön jäävän nyt historiaan. Haussa on nyt uusi Pauligin brändilähettiläs kahvin ilosanomaa levittämään, ikään tai sukupuoleen katsomatta. Hakea voi 16.2. asti.

Nikari ja useat muut Fiskarsin ruukin käsityöläiset ovat nyt tuotteineen Stockan* 4. kerroksen Tales of Craftmanship- pop up shopissa. Nikari on Fiskarsin ruukissa toimiva suomalainen kokopuisia huonekaluja valmistava designstudio ja huonekaluvalmistaja. Etenkin tämä Nikarin XL December-tuoli ihastutti minua.  

Mukaan on kutsuttu lisäksi Fiskarsin taiteilijoita, käsityöläisiä ja muotoilijoita, jotka yhdessä esittelevät niin kodin käyttöesineitä, grafiikkaa, muotoilua, huonekaluja kuin korkeatasoista taidettakin.

Perjantaina olin Tallinnassa työmatkalla. Päivä hujahti taas kokonaan asiakastapaamisissa, lopuksi ehdin laittaa auton pariksikymmeneksi minuutiksi vanhankaupungin kupeeseen parkkiin ja kiiruhtaa Viru-kadulle kukkia ostamaan.

Kukkakojujen valmiiksi sidotut kimput ovat enimmäkseen aika menneen maailman tyyliä tiukkoine sidontoineen, glitterihileineen ja kiharrettuine lastunauhoineen, mutta yksittäin myytävissä kukissa on yleensä ollut kaikenlaisia ihanuuksia edullisesti. Koleana, tuulisena päivänä kukkia ei kukaan ollut lainkaan kojujen edessä. Koetin kurkkia kojuihin, miltei kaikilla näytti olevan miltei ainoastaan ruusua, tulppaania ja gerberaa tarjolla enkä nimenomaan halunnut mitään niistä. Aika alkoi kuitenkin loppua kesken, joten loppujen lopuksi ostin kuitenkin viisi oksaa pensasruusua. Ei todellakaan sitä mitä hain, mutta ihan kivathan ne ovat coolerissa, jonka toimme Strasbourgista toissakesäiseltä viinitiereissulta.

Lupailin jokin aika sitten postauksen siitä kun uin Rio Granden yli Meksikoon. Postaus onkin tulossa, mutta ensin muutama kuva samalta reissulta.

Olin 90-luvulla vuoden au pairina Connecticutissa Yhdysvalloissa. Au pair-vuoden jälkeen tein vielä kolmen viikon autoreissun New Yorkista Los Angelesiin. Matkalla ryhmällämme oli kaikenlaisia aktiviteetteja.

West Virgniassa laskettiin koskea, joka oli kuusiasteisesesa asteikossa tasoa 5+. En ollut koskaan laskenut koskea (enkä sen jälkeenkään), mutta niin vain istuin etummaisena melomassa (huomaa innostuneen kauhistunut ilmeeni) ja johdin takana istuneen jokioppaan kanssa venekuntamme läpi koskien kaatamatta venettä tai tippumatta kyydistä.

Monument Valeyssa ratsastettiin Navajo-intiaanien kanssa länkkäreistä tutuissa maisemissa, Grand Canyinun yli lennettiin -minä pahoivoivana pienkoneessa hokemassa itselleni "Pidä simät auki, tämä maksoi paljon!"  ja lopuksi Disneylandissa tervehdittin tuttuja satuhahmoja. Paljon muutakin koettiin pesulaudan soittamisesta New Orleansin Bourbon Streetilla Coloradon kuumiin lähteisiin.

Kaivoin tekemäni kansion esiin eilen, kuvat toivat paljon hauskoja muistoja mieleen. Ja olenpa ollut nuori, huolettomasti hymyilevä ja todella ruskea pitkän au pair-lasten kanssa rannalla vietetyn kesän jälkeen! Permis, pyöreät aurinkolasit, isot printti-t-paidat ja tietenkin vyölaukkukin ovat ehtaa ysäriä!

Mukavuudenhalu ja ahtaanpaikan kammo ovat kasvaneet; enää en lähtisi kolmen viikon telttailureisulle ahtaalla vanilla vieraiden ihmisten kanssa, mutta nuorena jaksaa. Ja ikimuistoisen hauska sekä kokemusrikas matka oli.

Kuinka sinun viikkosi on sujunut?