Finnjävel

Yksi talven ruokaelämyksiä on ollut illallinen ravintola Finnjävelissä, jonne olin saanut lahjaksi illlallislahjakortin.

Finnjävelissä tulkitaan modernisti suomalaisia juuria ja ruokakulttuuria. Jo avajaispäivänä ravintolan viimeinen aukiolopäivä oli tiedossa eli tarkoitus oli alusta asti pitää Finnjävel auki vain kaksi vuotta. Finnjävel sulkee ovensa kuun lopussa ja paikalle avataan uusi ravintola uudella, vielä salaisella konseptilla. Uuden ravntolan liikeideaa toki yritimme udella, mutta henkilökunnan vastaukset tulevaisuudesta pysyivät ympäripyöreinä. Äskettäin tosin luin, että uudessa konseptissa tarjolla olisi mm. sirkkoja.

Istuimme portaiden lähellä pienemmässä tilassa. Varsinaista ruokasalia on monessa arviossa moitittu hälyisäksi, omassa kulmassamme oli mukavan hillitty tunnelma.

Ravintolassa kuvaaminen on miltei aina haastavaa. Vaikka nykyisin "kaikki" kuvaavat annoksiaan -viereisen pöydän kiinalaisseurueesta jokainen kuvasi kaikki pöytään kannetut annokset kaikista kuvakulmista- koetan ottaa kuvat mahdollisimman huomaamattomasti, omaa ja muita seurueita häiritsemättä. Tunnelmallisen hämärä ravintolavalaistus tarkoittaa kuvissa yleensä pimeää. Käsivaralla nopeasti hämärässä kuvatuissa otoksissa tarkennukset tuppaavat olemaan mitä sattuvat, valkotasapaino vähän pielessä ja kuvat rakeisia. Mutta koetin pelastaa kuvankäsitelyllä  mitä pelastettavissa oli - mennään niillä mitä on, näitä söimme.

Tilasimme seitsemän ruokalajin illallisen ja viinipaketit.

Pöydän pinnassa oli ledvalo, jonka päällä oli aluksi pieni lasinen piru. Myöhemmin tilalle tuotiin koruton, mutta tyylikäs valokeppi, jonka valoa saattoi suunnata. 


Alkuun tarjottiin suolaisen makeana keittiön tervehdyksenä macaronseja.



Topinen keittiön tervehdys, muikun kanssa tarjottu liemi toi kesän mieleem.

Tästä annoksesta ei ole ihan tarkkaa mielikuvaa; kalaa (siikaa?) ja "sinappikaviaaria" sekä herkkusientä josta kuitenkin muistelen ajatelleeni, että sen olisi voinut korvata jollain metsäsienelläkin. Nämä ravintolajutuista minun kannattaisi ainakin annokset kirjoittaa itselleen ylös pian, kuukausi-pari jälkeenpäin on vaikea muistaa kaikkea.



Kanaviilokki ei todellakaan ollut samanlaista kuin koulussa.

Veriletutkin -annoksen nimenä- toivat kouluajat mieleen. Maussa oli paljon tuttua, mutta esillepano oli erilainen kuin koulussa.

Lämpimän rieskan ja omenavoin kanssa jaoimme suositellun oluen.

Lammaskaali oli yksi illan parhaita annoksia. Jouduimme odottamaan lammaskaaliamme jonkin aikaa, viinilasia käytiin anteeksipyynnön kera täyttämässä.

Mämmi oli saanut uuden muodon. Uppoaa ulkomaisiin vieraisiin tässä muodossa helpommin kuin ihan perinteisenä versiona.

Ateljè Sotamaan designia olevat tyylikkäät, Finnjävelille suunnitellut viinilasit, käsintehdyt veitset, dekantterit ja suuri osa sisustustakin olisi ostettavissa. Plussaa  suomalaisten kädentaitajien käyttämisestä toteutuksessa. Pitkät aterimet eivät tosin ole kovin käytännölliset mutta muotoilultaan kauniit.

Avokeittiö oli heti sisääntulon tuntumassa.

Kaikki annokset olivat viimeisteltyjä ja kauniita, tuo aiemmin mainittu herkusieni oli ainoa, jonka olisin muuttanut. Annokset olivat pieniä, kuten ne fine dining-ravintoloissa tapaavat olla, mutta illallinen täytti kuitenkin, annoksia oli sen verran useita.

Tällaiset illalliset ajattelen kokevani kokonaiselämyksenä, johon kuuluu paljon muutakin kuin ruoka; annoksien lisäksi palvelu, sisustus, kattaus muodostavat kokonaisuuden. Finnjävelissä elämys oli onnistunut. Tuleva sirkkaravintola ei suoraan sanottuna innosta ainakaan vielä, mutta olen iloinen, että pääsin kokemaan Finnjävelin ravintolan loppumetreillä.