Marraskuu on vienyt värit maisemasta. Ajelin eilen lenkin maalla, kesällä niin idylliset ja vehreät maisemat ja lokakuun värikäs ruskakin oli vaihtunut marraskuiseen harmauteen. Läheisen järven vastarannalla sentään näkyi kaistale vihreää.
Talviaikaan siirtyminen on minulle aina vaikeaa. Kaamos ja aikaisin pimenevät illat saavat harkitsemaan talviunille vetäytymistä. Tasan vuosi sitten olin pitkän viikonlopun Malagassa, aurinkoiset päivät antoivat energiaa marŕaskuulle. Nyt reissuja aurinkoon ei ole suunnitteilla.
Maalla olen ulkoillut Tarmon kanssa. Voi sitä riemua, kun kenkiä aletaan vetää jalkaan; lauma on lähdössä ulos seikķailemaan! Vaikka keli on harmaa, retki Tarmon kanssa piristää aina ainakin vähäksi aikaa.
Maalla minulla on aina kulmakarvarituaali. Kulmarvani kasvavat vauhdikkaasti ja nypin hajakarvoja useamman kerran viikossa. Maalla kylpyhuoneen valossa jokainen kulmakarva erottuu kuitenkin paljon paremmin kuin kotona. Nypin täällä ollessa aina kulmakarvat tarkasti. En siis ohueksi, pidän kulmieni luonnollisesta muodosta. Joskus kävin värjäyttämässä kulmat, ja kosmetologi olisi samaĺla väkisin halunnut muotoilla kulmat pyöreämmiksi. Sitä en sallinut, kulmakarvojeni luonnollinen kulma antaa minulle sen luonnollisen "oman ilmeen". Silti niitä miltei otsalle tai luomien puoliväliin ilmaantuvia, itsepäisesti kasvavia harotuksia en voi sietää. Välillä jossain muuallakin huomaan vessan valossa kulmakarvojeni rehottavan kuin Neanderthal-naisella. Pitäisi olla aina pinsetit käsilaukussa jotta voisin äkkiä nyppäistä harottavat hajakarvat saman tien.
Siellä täällä pilkahtelee vielä väriäkin. En ole syyskukkia hankkinut pienelle avoparvekkeelleemme, johon syksyn merituulet puhalteltevat. Parvekkeella on vielä muutama vihreälehtinen kesäkasvi, kukat toki ovat aikoja sitten kukkineet. Annan niiden olla siellä sen aikaa kun kestävät ja tyydyn ihailemaan syysistutusten loistoa kaupungilla kunnes ne väistyvät talven tieltä.
Sesonki taitaa olla lopuillaan, mutta vielä viikunoita on ollut lähikaupassa tarjouksessa. Niitä on syöty halloumin kanssa, salaatin joukossa, aamupuuron kanssa ja leivän päälläkin. Leivälle laitoin viikunan seuraksi homejuustoa ja hunajaa.
Miten talviaika ja kaamos vaikuttavat sinuun? Onko joku joskus halunut muokata jotain yksityiskohtaa sinussa?
Oli kiva nähdä Tuuli <3
VastaaPoistaKaamos vaikuttaa energiatason laskuna ja haluttomuutena mm. lähteä mihinkään ja koti kutsuu entistä kovemmin.
Juu on monikin blogin puolen ano halunnut muokata meikäläistä ja paljonkin.
Ihanaa sunnuntaita. <3
Odotin niin kovasti kuulasta ja aurinkoista sunnuntaita, mutta harmaaksi taitaa kääntyä! Onneksi ehdittiin käydä ulkoilemassa ennen sadetta. Kyllä täytyy keksiä iloista viihdykettä ja menoa, jotta selviää tästä pitkästä kuukaudesta! Olen nyt fiilistellyt viime torstain Insomniaa, musat ovat soineet kovalla kotonakin ja tanssimuuveja tehty olohuoneen lattialla : )
VastaaPoistaTänään ei ole tarvinnut paljon maisemia ihailla kun päälle puolenpäivän oli niin mahdottoman sumuista, että hyvä kun parkkipaikan toiseen päähän näki. Aika ankeaa aikaa on nyt sään puolesta ollut. Upea kuvai sinusta Tuuli <3 Kulmakarvoja on yritetty minultakin muokata, mutta en antanut, tykkään näistä omistani :) Pahin muokkausyritys oli kuitenkin ehdotus silikonirinnoista...ei minulle niitäkään kiitos :D
VastaaPoistaKivaa alkavaa viikkoa sinulle <3
Tämä marraskuu on minulle niitä vaikeimpia, kun on lähes taukoamatta pimeää ja harmata, toivoisin jo edes pientä lumipeitettä maahan.
VastaaPoistaSinun kulmasi on kauniit juuri noin, hyvä ette antanut kosmetologin nyppiä yhtään pyöreämmäksi niitä, ne on parhaat just noin.
Mukavaa sunnuntai-iltaa!