Suuri viinimatka Moseljoelle

Kesällä toteutimme pitkään haaveissa olleen "Suuren viinimatkan", jossa ajoimme mm. Moseljoelle ja Champagneen. Lähdimme omalla autolla Suomesta ja matkaa kertyi kaikkiaan 5000 kilometria. Suurella viinimatkalla ei juotu ylettömästi viiniä, olimmehan autolla liikenteessä, mutta kävimme usealla viinintuottajalla matkan varrella.

Nyt viininkorjuun aikaan onkin hyvä palata postauksessa Mosel-joen viiniviljelmille.

Saavuimme Moselille Bremenistä, matkalla pysähdyimme viehättävässä, pienessä Monrealin kylässä, jossa ei ainakaan kesäkuun lopussa ollut paljoakaan turisteja. Joissain Mosel-joen varren kylissä oli vilkkaampaa. Kesäkuun lopussa liikkeellä näytti olevan paljon eläkeläisiä, mutta suurimmat turistimäärät ovat varmaan heinäkuun puolesta elokuun loppuun sekä sadonkorjuuaikaan.

Euroopan jyrkimmät pengerretyt viinitarhat nousevat jyrkästi mutkittelevalta Moseljoelta. Hämmästelimme jopa 65% kulmassa nousevia viiniviljelmiä, joista viini korjataan käsin. Meille kerottiin, että tasaisen maan viiniviljelmä vaatii vuoden aikana n. 200 tuntia työtä; tarpeettomien versojen karsintaa, maanmuokkausta, sairauksien ja tuholaisten torjuntaa, kastelua, viiniköynnösten tukemista, laadunvalvontaa jne. Jyrkimmät viinihehtaarit Moselilla vievät kuitenkin jopa 1200 tuntia vuodessa vaativien työskentelyolosuhteiden takia. Vaikka viiniviljely helposti kuulostaa romanttiselta ja luksukseltakin, se on kovaa työtä säiden ja muiden olosuhteiden armoilla.

Moselin varrella (saksaksi Mosel, ranskaksi Moselle, luxembourgilaiset kutsuvat myös d'Museliksi) on viljelty viiniä jo Rooman valtakunnan ajoilta asti. Moseljokea reunustava mineraalinen kalkkikivimaaperä sopii erityisen hyvin kepeän raikkaan ja hapokkaan Rieslingin viljelyyn. Alueen viinintuotannosta jopa 60% on Rieslingiä. Trierin vaaliruhtinas määräsi 1700-luvulla, että laadun parantamiseksi kaikki Moselin "huonot" viiniköynnökset oli korvattava Riesling-köynnöksillä seitsemän vuoden kuluessa. Tästä johtuen Moselin alue on tänä päivänä yksi maailman suurimmista Rieslingin viljelyalueista.

Müller-Thurgau eli Rivaner on toiseksi eniten Moselilla viljelty rypäle, sen osuus on 20%. Trieristä kaakkoon sijaitse­vien viinitilojen erikoisuus on Elbling, hapokas ja kevyt valko- tai kuohuviinirypäle.

Punaviinin tuotanto on viime vuosina lisääntynyt vauhdilla: vuonna 2002 punaisten lajikkeiden osuus viljelyalasta kasvoi yli 20 prosenttia. Yleisimmät lajikkeet ovat Spätburgunder ja Dornfelder.

Kävimme useammallakin viinitilalla ja Moselin kylien viinimyymälöissä ostoksilla, mm. kahdeksannen sukupolven viinitilalla, Markus Molitorilla sekä pienellä kiinnostavalla Clemens Buschilla, josta ostetut pullot saavat odottaa nauttimistaan vielä jonkun vuoden.

Teimme myös kierroksen Moselilta haaroittuvalle Saar-joelle. Kävimme von Othegravenilla, jossa oli mahdollisuus nauttia viiniä kauniissa puutarhassa, viehättävän vanhan linnan mailla olevalla Maximin Grunehausin tilalla jossa omistajapariskunna vaimo maistatti meillä viinejä, sekä Van Volxemin modernilla tilalla. Luxemburgin puolella kävimme Suomessakin hyvin tunnetulla Bernard Massardilla, jossa pääsimme kellarikierrokselle toimitusjohtajan kanssa. Aukioloajat kannattaa tarkistaa ja olla tarvittaessa yhteydessä viinitilaan, jos haluaa vierailla jollain tietyllä, pienemmällä tilalla. Bernard Massardilla, Von Othegravenilla ja Van Volxemilla on säännöllisin ajoin auki olevat myymälät/maisteluhuoneet. Maximin Grunehausilla omistaja oli odottamassa ryhmää maistelulle ja maistatti meilläkin viinejä, kun ilmoitimme haluavamme ostaa. Joissain paikoissa maistatus maksaa tai sen kanssa saatetaan kuulemma olla hieman nihkeitä, mutta me ilmoitimme koko matkan ajan useilla tiloilla vieraillessamme aina heti aluksi haluavamme ostaa viiniä ja Van Volxemia lukuunottamatta pääsimme joka paikassa veloituksetta maistelemaan tilan tuotteista pikku maistiaiset ennen lopullista valintaa.

 Yövyimme kolme yötä Moselilla, ensin Moselin yläjuoksulla Zeltingen-Rachtigissa tilavassa ja viihtyisässä Zur Rotbuche-asunnossa. Zeltingen-Rachtig oli hyvin pieni kylä, jossa oli kaksi ravintolaa.

Näissä emme käyneet,vaan söimme lähikylissä päiväajeluilta tullessamme. Bernkastel alle kymmenen kilometrin päässä oli viehättävä pikku kaupunki, jossa pysähdyime parinakin päivänä. Siellä oli runsaasti ravintoloita sekä ruokakauppoja joista ostimme asunnolle aamiaistarpeet.

Viimeinen yöpyminen oli Nittelin kylässä Weingut Apelin viinitilalla eteläisellä Moselilla. Huoneet ovat modernit, majoituksen yhteydessä on kiva pieni ravintola ja viinitkin ovat suunmukaiset.

Nittelin pienessä kylässä Saksan puolella on muutama muukin kivan näköinen ravintola, viinitilojen kauppoja ja Luxemburgin puolelle pääsee siltaa pitkin viiden minuutin ajomatkan päästä. Yllätykseksemme Luxemburgissa oli koko reissun halvin bensa, olin luullut Luxemburgissa kaiken olevan kallista.

Paljon vain seurailimme jokea ilman karttaa. Välillä kuitenkin katsottiin reittiä Google Mapsista, johon olinkin ennen matkaa merkannut kauneimpia kyliä, näköalapaikkoja ja viinitaloja. Google Maps vei välillä ihan pienille hiekkateille rinteille viiniviljelmien keskellä, mutta niistäkin selvittiin ja löydettiin aina seuraavaan kohteeseen. Mosel-joen Saksan puolelta reittimme jatkui Luxemburgin kautta Champagneen. Näistä lisää myöhemmin. Oletko käynyt Mosel-joella tai vieraillut viinitiloilla jossain muualla?