Parvekkeeni; ranskalainen potager vai englantilainen puutarha?

Oletteko koskaan kuulleet käytettävän sanaa potager kuvaamaan puutarhaa? En minäkään, kunnes joskus viime kesänä törmäsin tuohon sanaan. Potager on  ranskalaistyylinen keittiöpuutarha, jossa kasvatetaan sekä syötäviä kasveja että kukkia. Potagerissa hyöty ja estetiikka ovat yhtä tärkeitä.

Meillähän ei omaa puutarhaa ole, 50-luvun kerrostalojen muodostaman taloyhtiön puistomaiset pihat saavat ajaa asian, mutta pikkuinen parvekkeemme on jollain tapaa potager.

Olen aina kasvattanut sekä jotain syötävää sekä myös koristekukkia. Syötävät ovat enimmäkseen olleet yrttejä, mutta ainakin chilejä, kesäkurpitsaa, paprikoita ja muutaman tomaatinkin olen kasvattanut parvekkeella aiempina kesinä. Tosin avoparvekkeen tomaattisato ei ehdi yleensä kypsyä ennen syksyn saapumista. Tänä kesänä en tomaatintaimia tai muita hedelmiä tekeviä kasveja ostanutkaan.

Muhkeat parvekehortensiat löysin Citymarketista äitienpäivän alla kympillä kappale, ne kestävät yleensä pitkälle syksyyn. Parikymmentä vuotta vanhat betoniamforat alkavat hiljalleen murtua kappaleiksi, ne ovat parvekkeen nurkissa vuoden ympäri ja nyt aika alkaa tehdä tehtävänsä. Täytyy myöhemmin käydä puutarhamyymälöiden alennusmyynneistä katsomassa josko löytyisi jotain korvaavaa tilalle.

Laventelin tai pari ostan joka kesä parvekkeelle. Myös minttu kuuluu parvekkeen kesään. Laventelin ja mintun tuoksussa on jotain huumaavan kesäistä. Salviaa ja rakuunaakin parvekelaatikossa kasvaa.

Vesikrassi on jotain kesäkukkien ja yrttien väliltä; se kukkii runsaana, mutta pippurisen makuiset kukat ja lehdet ovat myös syötäviä, niitä käytänkin paljon salaatteihin ja ruoan koristeeksi. Krassit kiipeilevät Söstrene Greenestä viime kesänä ostamaani tukikehikkoa pitkin.

Joinain vuosina kirvat ovat yhtäkkiä vallanneet kasveja, raparperivesi on kuitenkin tehokas luonnollinen kirvantorjuntakeino. Usein yksi suihkutus on riittänyt koko kesäksi.

Parvekelaatikossa on myös orvokkeja, joiden syötävillä kukilla voi koristella annoksia. Parvekelaatikoissa olevat kyltit on kaivettu joka kevät esiin jo toistakymmentä vuotta.

Ilta-aurinko on viime kesät paistanut entistäkin myöhempään parvekkeelle kun talon nurkalla seissyt iso kuusi kaadettiin turvallisuussyistä. Naapuripihoilla kallioisella maaperällä kasvavia isoja, vanhoja kuusia oli jo kaatunut syysmyrskyissä useasti. Iso ja mielestäni vähän rumakin kuusi osui juuri niiden viimeisten, talojen välistä pilkottavien auringonsäteiden tielle, sen kaataminen avarsi ja kaunisti pihaa ja sai parvekkeen sekä kodinkin illalla valoisammaksi.

Parvekkeelle mahtuu juuri ja juuri kahden hengen pöytä tuoleineen, pöydän ääressä syödään kauniina kesäiltoina. Talot ovat etäällä toisistaan, isot jalopuut ja parvekkeen kasvit antavat vielä lisää näkösuojaa parvekkeelle.

Ruusut ostan yleensä äitienpäivä jälkeen tarjouksesta parilla eurolla. Kun kukat ovat kesäkuun lopulla kuihtuneet, vien ruusut anoppilaan. Siellä ne saavat uuden elämän ja kukkivat vielä monta vuotta.

Viime kesänä  parvekkeelle hankittiin valosarja, lintujen juoma- ja  peseytymisaltaana toimiva teekuppi on ollut parvekkeen nurkassa kesäisin jo vuosien ajan. Parina vuonna vuorotellen sini- ja talitiaiset ovat tehneet pesän ja kasvattaneet poikueen pienessä tiilten välissä olevassa kolossa olohuoneemme ikkunapellin alla. Tänä vuonna kolo löytyi vähän ylempää seinältä. Vaikka pesä onkin nyt muutaman metrin kauempana, pesualtaassa käydään juomassa ja peseytymässä päivittäin.

Parin vuoden sisään taloon on tulossa tiiliseinän uudelleensaumaus, silloin häviävät pesäkolot seinistä. Tiaisilla on pesiä pihapuissakin, joten eivät ne onneksi pihapiiristä häviä.

Klassisessa keittiöpuutarhassa yhdistellään perinteisiä keittiökasveja ja kukkia ottaen huomioon lehtien muoto, kasvutapa ja värit.

Oma tyylini on ehkä hieman- no, vapaampi. "Antaa kaikkien kukkien kukkia" voisi olla parvekemottoni.  Samoissa laatikoissa saattavat kasvaa yrtit ja koristekukat, vähän liiankin lähekkäin ja täyteen istutettuina. Hyvin ne silti joka kesä pärjäävät. Ehkäpä parvekkeemme onkin enemmän kuin englantilainen cottage garden-puutarha; värikkään runsaasti kukkiva ja kerroksellinen. 

Onko sinulla puutarha tai parveke, millainen tyyli siellä on?