Matkustavan naisen paras kaveri / The best friend for a traveling woman

Olenkohan koskaan blogissa avautunut ahtaan paikan kammostani? Noin 12 v. sitten heräsin koneessa keskipaikalla matkalla Karibialta kotiin, matkaa oli vielä tuntikausia jäljellä. Edessä istuva oli kaatanut penkin syliini, koneessa oli hämärää, kaikki nukkuivat ja minä sain yllättäen h i r v e ä n ahdistumiskohtauksen, tuntui kuin olisin halunnut ulos nahoistani. Oli pakko nousta ja seistä koneen takaosassa toista tuntia, kun en voinut mennä siihen pieneen koloon takaisin istumaan.

Sen koommin olen saanut useamman kerran samanlaisen ahdistuskohtauksen koneessa. Se iskee vain pitkillä lennoilla,  kun tiedän, että lentoa on jäljellä vielä vaikkapa 8 h. Joskus jopa ajattelen, etten enää halua lentää pitkiä lentoja. Rakastan kuitenkin matkustamista ja kaukomatkat ovat olleet upeita kokemuksia. Lyhemmillä lennoilla en ahdistu. En pelkää lentämistä, eikä ahdistus koske lentokoneessa oloa vaan ahtaassa penkkivälissä istumista. Kirjaudunkin aina ensimmäisellä minuutilla lennolle netin kautta kun check in aukeaa ja varmistan käytäväpaikan, mieluiten hieman väljemmän exit-paikan, jossa heiluttelen jalkojani sitten ihan tyytyväisenä. Pari kertaa olen saanut mannerten välisillä lennoilla noston bisnekseen, josta en olisi halunnut nousta pois lainkaan... Tuhansia en kuitenkaan ole ollut valmis maksamaan bisnesluokan paikoista vaan sinnitellyt ja rauhoitellut itseäni. Tiedänhän, että kaikki on hyvin ja ahtaus loppuu aikanaan. Rauhoittavia ja unilääkkeitä en halua ottaa.

Haluan siis tehdä lennoistani mahdollisimman mukavia; luettavaa, niskatyyny,"no jet lag"-pillereitä (tästä muutaman vuoden takaisesta homeopaattisesta löydöstä voisin postata myöhemmin erikseen), pehmeän joustavat vaatteet  ja ehdottomasti iso huivi, johon voi kietoutua mukavasti. Huivi auttaa oman tilan luomisessa, rauhoittumisessa ja nukahtamisessa. Matkustavan naisen paras ystävä...

Ylellisen pehmeä, jo klassikoksi muodostunut Helsinki-huivi tulee ehdottomasti Japanin matkalle mukaan, johon onkin enää reilut kolme viikkoa! Huivi on ollut tosin niin ihana, etten rajaa sitä vain "matkahuiviksi", vaan se on päässyt kaulaan miltei päivittäin.

I don't know if I have ever told in the blog about my claustrophobia when flying. Twelve years ago I woke up in plane on the way home from St. Maarten. I was in the middle seat and the person in front of me had his seat leaning back so that it was basically on my lap. All of a sudden I was super anxious, almost crawling out of my skin. I had to get up and stand in the back of the plane for an hour to calm down.

Even since I have got this anxiety attacs on long haul flights. I don't get them on shorter flights and I am not afraid of flying. It's just when I know that I have to sit tight (literally) and the distance between seats is very narrow. Nowadays I check in immdly when the online check in opens, I try to secure aisle seat or even an exit seat. Then I am quite happy sitting there. Few times I have even been upgraded on intercontinental flights and been a very happy girl on business class. No anxiety there.

I try to get as comfortable as possible it the long flights, plenty of reading, comfortable clothes, neck pillow, homeopathic "no jet lag" pills and a big scarf. Finnish brand has a super soft, luxurious Helsinki cashmere scarf. It will be my comfort "cocoon" scarf on flights (but I have already used it almost daily, love it!). I will wrap myself comfortably in it in the upcoming flight to Japan. It's only abt three weeks from now!