Suuri viinimatka Moseljoelle

Kesällä toteutimme pitkään haaveissa olleen "Suuren viinimatkan", jossa ajoimme mm. Moseljoelle ja Champagneen. Lähdimme omalla autolla Suomesta ja matkaa kertyi kaikkiaan 5000 kilometria. Suurella viinimatkalla ei juotu ylettömästi viiniä, olimmehan autolla liikenteessä, mutta kävimme usealla viinintuottajalla matkan varrella.

Nyt viininkorjuun aikaan onkin hyvä palata postauksessa Mosel-joen viiniviljelmille.

Saavuimme Moselille Bremenistä, matkalla pysähdyimme viehättävässä, pienessä Monrealin kylässä, jossa ei ainakaan kesäkuun lopussa ollut paljoakaan turisteja. Joissain Mosel-joen varren kylissä oli vilkkaampaa. Kesäkuun lopussa liikkeellä näytti olevan paljon eläkeläisiä, mutta suurimmat turistimäärät ovat varmaan heinäkuun puolesta elokuun loppuun sekä sadonkorjuuaikaan.

Euroopan jyrkimmät pengerretyt viinitarhat nousevat jyrkästi mutkittelevalta Moseljoelta. Hämmästelimme jopa 65% kulmassa nousevia viiniviljelmiä, joista viini korjataan käsin. Meille kerottiin, että tasaisen maan viiniviljelmä vaatii vuoden aikana n. 200 tuntia työtä; tarpeettomien versojen karsintaa, maanmuokkausta, sairauksien ja tuholaisten torjuntaa, kastelua, viiniköynnösten tukemista, laadunvalvontaa jne. Jyrkimmät viinihehtaarit Moselilla vievät kuitenkin jopa 1200 tuntia vuodessa vaativien työskentelyolosuhteiden takia. Vaikka viiniviljely helposti kuulostaa romanttiselta ja luksukseltakin, se on kovaa työtä säiden ja muiden olosuhteiden armoilla.

Moselin varrella (saksaksi Mosel, ranskaksi Moselle, luxembourgilaiset kutsuvat myös d'Museliksi) on viljelty viiniä jo Rooman valtakunnan ajoilta asti. Moseljokea reunustava mineraalinen kalkkikivimaaperä sopii erityisen hyvin kepeän raikkaan ja hapokkaan Rieslingin viljelyyn. Alueen viinintuotannosta jopa 60% on Rieslingiä. Trierin vaaliruhtinas määräsi 1700-luvulla, että laadun parantamiseksi kaikki Moselin "huonot" viiniköynnökset oli korvattava Riesling-köynnöksillä seitsemän vuoden kuluessa. Tästä johtuen Moselin alue on tänä päivänä yksi maailman suurimmista Rieslingin viljelyalueista.

Müller-Thurgau eli Rivaner on toiseksi eniten Moselilla viljelty rypäle, sen osuus on 20%. Trieristä kaakkoon sijaitse­vien viinitilojen erikoisuus on Elbling, hapokas ja kevyt valko- tai kuohuviinirypäle.

Punaviinin tuotanto on viime vuosina lisääntynyt vauhdilla: vuonna 2002 punaisten lajikkeiden osuus viljelyalasta kasvoi yli 20 prosenttia. Yleisimmät lajikkeet ovat Spätburgunder ja Dornfelder.

Kävimme useammallakin viinitilalla ja Moselin kylien viinimyymälöissä ostoksilla, mm. kahdeksannen sukupolven viinitilalla, Markus Molitorilla sekä pienellä kiinnostavalla Clemens Buschilla, josta ostetut pullot saavat odottaa nauttimistaan vielä jonkun vuoden.

Teimme myös kierroksen Moselilta haaroittuvalle Saar-joelle. Kävimme von Othegravenilla, jossa oli mahdollisuus nauttia viiniä kauniissa puutarhassa, viehättävän vanhan linnan mailla olevalla Maximin Grunehausin tilalla jossa omistajapariskunna vaimo maistatti meillä viinejä, sekä Van Volxemin modernilla tilalla. Luxemburgin puolella kävimme Suomessakin hyvin tunnetulla Bernard Massardilla, jossa pääsimme kellarikierrokselle toimitusjohtajan kanssa. Aukioloajat kannattaa tarkistaa ja olla tarvittaessa yhteydessä viinitilaan, jos haluaa vierailla jollain tietyllä, pienemmällä tilalla. Bernard Massardilla, Von Othegravenilla ja Van Volxemilla on säännöllisin ajoin auki olevat myymälät/maisteluhuoneet. Maximin Grunehausilla omistaja oli odottamassa ryhmää maistelulle ja maistatti meilläkin viinejä, kun ilmoitimme haluavamme ostaa. Joissain paikoissa maistatus maksaa tai sen kanssa saatetaan kuulemma olla hieman nihkeitä, mutta me ilmoitimme koko matkan ajan useilla tiloilla vieraillessamme aina heti aluksi haluavamme ostaa viiniä ja Van Volxemia lukuunottamatta pääsimme joka paikassa veloituksetta maistelemaan tilan tuotteista pikku maistiaiset ennen lopullista valintaa.

 Yövyimme kolme yötä Moselilla, ensin Moselin yläjuoksulla Zeltingen-Rachtigissa tilavassa ja viihtyisässä Zur Rotbuche-asunnossa. Zeltingen-Rachtig oli hyvin pieni kylä, jossa oli kaksi ravintolaa.

Näissä emme käyneet,vaan söimme lähikylissä päiväajeluilta tullessamme. Bernkastel alle kymmenen kilometrin päässä oli viehättävä pikku kaupunki, jossa pysähdyime parinakin päivänä. Siellä oli runsaasti ravintoloita sekä ruokakauppoja joista ostimme asunnolle aamiaistarpeet.

Viimeinen yöpyminen oli Nittelin kylässä Weingut Apelin viinitilalla eteläisellä Moselilla. Huoneet ovat modernit, majoituksen yhteydessä on kiva pieni ravintola ja viinitkin ovat suunmukaiset.

Nittelin pienessä kylässä Saksan puolella on muutama muukin kivan näköinen ravintola, viinitilojen kauppoja ja Luxemburgin puolelle pääsee siltaa pitkin viiden minuutin ajomatkan päästä. Yllätykseksemme Luxemburgissa oli koko reissun halvin bensa, olin luullut Luxemburgissa kaiken olevan kallista.

Paljon vain seurailimme jokea ilman karttaa. Välillä kuitenkin katsottiin reittiä Google Mapsista, johon olinkin ennen matkaa merkannut kauneimpia kyliä, näköalapaikkoja ja viinitaloja. Google Maps vei välillä ihan pienille hiekkateille rinteille viiniviljelmien keskellä, mutta niistäkin selvittiin ja löydettiin aina seuraavaan kohteeseen. Mosel-joen Saksan puolelta reittimme jatkui Luxemburgin kautta Champagneen. Näistä lisää myöhemmin. Oletko käynyt Mosel-joella tai vieraillut viinitiloilla jossain muualla?

Lissabonin hotelli- ja ravintolavinkit

Tässä hieman jatkoa Portugalin autoloman viimeiselle osalle eli neljään päivään Lissabonissa. Näin lomakauden alla ja uusien autolomaseikkailuiden odottaessa on kiva muistella viime kesän matkaa.

Luovutimme Portugalin automatkan jälkeen auton takaisin Lissabonin lentokentän liepeillä olevaaan vuokraamoon alkuiltapäivästä. Tilasin meille Uberin ja hieman ihmettelin kun kaksi kuljettajaa perui kyydin. Kolmas kirjoitti viestissään ettei voi paavin takia ajaa keskustaan, mutta luulin kyseessä olevan vain huono Googlen käännös. Neljäs kuski viimein nouti meidät vuokraamolta. Lähestyessämme keskustaa näimme enemmän ja enemmän nuorisojoukkoja, joilla oli samanlaisia lippuja, joukkoja vetämässä oli usein nunna, munkki tai pappi. Olimme nähneet näitä nuorisoseurueita muuallakin Portugalissa, mutta emme olleet kiinnittäneet heihin suuremmin huomiota. Googlasin äkkiä Pope Lissabon ja selvisi, että Lissabonissa oli alkamassa katolilaisten useamman päivän kestävä nuorten maailmankonferenssi, johon arvoitiin saapuvan n. 1,5 miljoonaa nuorta! Paavikin oli tulossa nuorten takia Lissaboniin. 

Ja nuoria katolilaisia, munkkeja, nunnia ja pappeja tosiaan oli joka puolella! Mahduimme kuitenkin kaduille, lauttoihin ja metroihin, vaikka nuorisojoukoilta ei voinut välttyä missään Lissabonissa. Mihinkään kirkkoon emme kuitenkaan edes yrittäneet änkeytyä nuorten joukkoon, vaikka yleensä joka kaupungissa muutamassa tulee yleensä käytyä lepuuttamassa jalkoja ja ihailemassa kirkkotaidetta.

Kaikki ravintoloitsijat eivät olleet kokouksesta riemuissaan, monet vakioasiakkaat olivat lähteneet kaupungista ja asioista etukäteen selvää ottaneet turistitkin olivat siirtäneet matkojaan suosiolla. Meillehän tämä tuli siis täytenä yllätyksenä. Yleistä hälinää ja huutoa nuorisoporukat harrastivat, mutta ainakin meidän silmissämme he olivat varsin hyvin käyttäytyviä.

Majoituimme Lissabonissa kahdessa paikassa, ensin keskeisellä paikalla sijaitsevassa Garret 48-asuntohotellissa, joka olikin varsin kiva, etenkin 2 metriä leveä, jämäkkä vuode oli ihana. Huoneistomme oli sisäpihalle päin, kadun hälinä ja kadun puolella kenkäkäkaupan ikkunassa soittava DJ:kään eivät kuuluneet lainkaan sisälle.

Finnair perui kuukautta ennen lähtöämme paluulentomme, joten siirsimme paluun aiottua seuraavalle päivälle. Garret 48:ssa ei ollut enää vapaita huoneita, joten viimeisen yön vietimme läheisessä Augusta Boutique Hotellissa, joka oli myös mukava. yllätyksekseni hinta sisälsi myös hyvän, kattoterassilla nautitun aamiaisen.

Vuonna 1956 avattu Cervejaria Ramiro Lissabonissa on ollut esillä edesmenneen Anthony Bourdainin No Reservations -ohjelmassa jo ennen parin vuoden takaista Somebody Feed Philin Lissabon-jaksoa, mutta alunperin matkaa suunnittellessamme muistelin Kaikki äitini reseptit kirjoittaneen joskus jostain mahtavasta ravintolasta Lissabonissa ja se oli juuri Cervejaria Ramiro. Siellä olivat meidän viime kesän "rapujuhlat" 

Alkupalat ovat yksinkertaisia; mm. Iberian kinkkua ja manchego-juustoa, mutta nämä jätimme suosiolla väliin. Pääruokina on erilaisia ​​simpukoita, rapuja ja hummereita, jotka on valmistettu tarkasti perinteisten portugalilaisten reseptien mukaan.

Tirisevän kuumat valkosipulikatkaravut, Gambas al ajillo sekä Ramiron klassikko, gamba tigre grelhada eli grillatut tiikeriravut sekä Ameijoas à bulhão pato, simpukat kuparikattilasta tarjoiltuna ovat suosituimpia annoksia. Näitä mekin tilasimme. Lisäksi söimme taskurapua.

Ramiron ehdotus jälkiruoaksi on on prego, lihalla, sinapilla ja valkosipulilla täytetty leipä, mutta pregoa emme tällä kertaa maistaneet.

Toisin kuin monessa nettiartikkelissa mainitaan, Cervejaria Ramiroon voi tehdä varauksen. Varatessa ravintola perii 25€/hlö varausmaksun, joka hyvitetään laskussa.

Ponto Final Almadan puolella osui silmiini jossain somen syövereissä ennen matkaa, mutta se oli myös Somebody feed Philin Philip Rosenthalin yksi kohde Lissabonissa. "Viimeisellä laiturilla" sijaitseva ravintola näytti houkuttelevalta, joten suuntasimme sinne lounaalle.

Time Out Marketin läheltä otimme lautan Almadaan ja kävelimme vanhojen, ränsistyneiden varastojen ohi rantaa pitkin n. 1,5 km ravintola Ponto Finaliin. Illalla en kulkisi valaisematonta rantaa yksin, mutta päivällä reitti oli aivan ok. Saapuessamme ei yhtään pöytää ollut vapaana, mutta ostimme juotavaa ja meidät ohjattiin ulos odottamaan. Pian pöytä laiturin reunalta vapautuikin. Oli mukava istua varjossa kuumalla ilmalla, siemailla viiniä ja syödä kalaa katsellen Tajo-joen toisella puolen kohoavaa Lissabonin profiilia. Luulimme tilanneemme lasit viiniä, mutta molemmat saivatkin puolikkaat pullot viiniä. No, viinit maistuivat myös kalan kanssa. 

Viimeisen illan illallisen söimme Corrupion baaritiskillä lähellä Time Out Marketia. Ravintola tarjoilee moderneja versioita portugalilaisista ruoista.

Lissabonissa on paljon trendikkäitä kahviloita, joissa viimeistä aamua lukuunottamatta söimme aamiaista.

Dear Breakfastilla on neljä suosittua aamiaiskahvilaa Lissabonissa,mutta pääsimme aamiaiselle kuitenkin jonottamatta.

Rua de Pogos de Negrsilla on moonta kahvilaa, Lou's cafen aamiainen oli oiken hyvä.

Time Out Market on vanha kauppahalli, jossa nyt on keskitytty pääosin ruoka-annoksiin. Kojuista löytyy ruokaa joka makuun. Pysähdyimme hallissa ennen lauttamatkaa Almadan puolelle ja ostimme vaniljaiset pastel de nata-leivokset, joita jokaisen Portugalin kävijän täytyy maistaa. Viimeisenä päivänä haimme myös juustoja hallin herkkutiskiltä kotiinviemisiksi. 

Postugalin matkasta voi lukea lisää klikkaamalla osa 1 ja osa 2.

Oletko käynyt Lissabonissa? Jäikö joku ravintola tai kahvila erityisesti mieleesi tai onko hyviä majoitussuosituksia?

Viisi viikon varrelta

Talvi ei tunnu taittuvan lainkaan, mikä tavallaan sopii kun olen viettänyt talvilomaviikkoa. Toisaalta kuitenkaan ei, olen odottanut kevättä kiihkeästi ja se tuntuu lipuvan jäisenä sormien läpi. 

19. hääpäivä. Jo ennen avioliittoa puhuimme hyvästä arjesta ja sitä arvostamme edelleen 22 yhteisen ja 19 aviovuoden jälkeen. Hyvää arkea on vaikkapa yhdessä nautittu aamiainen.

Vaikka arki on tärkeää, pienet juhlahetketkin tuovat siihen nostetta ja vaihtelua. Hääpäivänä lähdettiinkin Tukholman-risteilylle. Laivalla nautittiin merenelävistä, maissa ehdittiin kävellään 12000 askelta, vaikka laivalta/laivalle kuljettiin Uberilla. Lounaalla käytiin Hemmassa Vasastanissa, fikaamassa eli kahvilla Stora bagerietissa Östermalmilla ja ensimmäiset kukkivat kirsikkapuutkin nähtiin Kungsträdgårdetissa.

Pionit, tämä tuskin selitystä kaipaa. Näitä väriä vaihtavat pioneita en voi vastustaa.

Parsakausi ja ravintoloiden parsaviikot ovat jälleen alkaneet.

Kappelissa kuoritaan parsaa sesongin aikana jälleen n. 100 kg viikossa.

Kappelin klassisessa parsamenussa, jonka pääsin nauttimaan PR-illallisella, on herkullisen hienostuneita sesongin makuja;

Kuohuviinillä maustettua kuohkeaa parsakeittoa, marinoitua parsaa (L, G)

Paistettua nieriää ja vihreää parsaa, Hollandaisekastiketta ja sitrusperunaa

Raparperisorbettia ja sitruuna-mansikkakakkua (L, VE)

Parsan kanssa sopii Alsacen vähäsokerinen riesling sekä klassinen ranskalainen Sancerre sekä tietysti samppanja.

Viimein päästiin tekemään varaukset laiva- ja lauttamatkoista yöpymisiin kesän Euroopan autotourneelle a.k.a. Suurelle Viinimatkalla mm. Moselille ja Champagneen. Varattuna mm. yö linnassa ja tämä kiva huoneisto Champagnen maakunnassa. Suunnittelen matkoja aina etukäteen ja etsin mielenkiintoisia paikkoja ja nähtävää koosta valita matkan varrella fiiliksen mukaan. Vaikka matkoille ei lyödä lukkoon mitään tiukkoja aikatauluja, haluan tehdä ainakin yöpymisvaraukset etukäteen jotta matkalla voi olla huoleti seuraavista yöpymisestä ja matkabudjetista sekä keskittyä reissussa matkaan eikä hotellisivustojen vertailuun.

Millainen matkailija sinä olet; etukäteissuunnittelija vai matkallasi vasta majoitukset etsivä hetkessä eläjä? Odotatko jo kevään lämpöä?