Viinitilamajoitukset ja vuoristoreitit Italian Emilia Romagnassa

Viime kesänä ensimmäinen yhteinen loma ulkomailla koitti ensi kertaa kahteen ja puoleen vuoteen. Ihanaa odotuksen tunnetta, tutkimista ja suunnittelua. Olen aina halunnut varata matkan ajoissa, äkkilähtöjä on ollut harvemmin. Nautin matkojen suunnittelusta ja odotuksesta.

Halusimme viettää Bolognan, Firenzen ja Sienan jälkeen muutaman päivän myös maaseudulla ajellen. Ajatus oli tyssätä ensimetreillä kun googlailimme vuokra-autoja Toscanasta. Moni pienempi vuokraamo on mennyt konkurssiin viime vuosina ja loputkin ovat vähentäneet autojen määrää. Turismin virottua nopeasti kesällä 2022 kysyntä ja tarjonta eivät ihan kohdanneet ja autojen hinnat olivat hyvin kalliita. Halvin ja pienin autokin oli 160€/vuorokausi. Emme voineet olla vertaamatta avo-Audiin, jonka vuokrasimme Saksassa viisi vuotta sitten 37€/vuorokausi. Täytyy kuitenkin muistaa, että aika ja maakin oli toinen. Lopulta sain idean kurkata, mitä auton vuokraaminen maksaisi Emilia Romagnan puolella. Maakuntaa vaihtamalla hinnatkin laskivat. Bolognasta löysimme Ford Focuksen seitsemälläkympillä. Olimme myös lentämässä Bolognasta kotiin, joten auton palauttaminen sinne oli järkevää.

Maatilamajoitus eli agriturismo on loistava tapa päästä tutustumaan Italian maaseutuun ja elämänmenoon. Hain Emilia Romagnan maakunnasta majoituksia etsiessäni Google mapsista haulla "agriturismo" ja kuvien sekä arvostelujen perusteella löysin useampia mukavan oloisia viinitiloja, joissa oli myös majoitusmahdollisuus. Lentomme kotiin lähti siis Bolognasta ja olin tutkaillut myös Emilia Romagnan majoitusten olevan halvempia kuin enemmän turistien suosiossa olevan Toscanan. 

Ensimmäistä majoituspaikkaa kohden suuntasimme sata kilometriä Bolognasta autolla ensin koilliseen kohti rannikkoa, matkalla pysähdyimme keskiaikaisessa Dozzan taidekylässä, joka on tunnettu seinämuraaleistaan. Muraalien malaaminen alkoi vuonna 1960, ja se on vuosikymmenten aikana muokannut Dozzan imagoa tehden muinaisesta keskiaikaisesta kylästä innovatiivisen ja jatkuvasti kehittyvän taiteen keskuksen.

Olin varannut yhden yön majoituksen viinitila Villa Ventistä, joka oli saanut hyvät arviot Tripadvisorissa, Googlessa ja hotellivarauspalveluissa, muutaman kymmenen kilometrin päähän Riminiltä.

Villa Venti viininviljelijäperhee pienehkö tila, he uskovat omin käsin rakennettuun tulevaisuuteen ja yhteyteen ympäröivään luontoon sekä vuodenaikojen rytmiin. Tilalla viljellään viiniä ja alkuviljoja kahden huoneen majoituksen lisäksi.

Kiemurtelevien kukkuloiden ja Rubicon-joen välisillä alueilla on aina ollut kukoistavaa viininviljelyä. Villa Benton tilalle istutettiin alueelle tyypillisiä viiniköynnöksiä sekä ikivanhoja viljalajeja. Villa Ventissä kasvatetaan viiniä ja alkuviljoja luonnonmukaisia periaatteita noudattaen, rypäleinä on sangiovesea, famosoa ja centesiminoa.

Tilan kahdessa majoitushuoneessa ei ole televisiota eikä tupakointi ole sallittua. Terassilta on laakson ja viljelmien yli Rocca di Longianon keskiaikaiseen kylään, jossa kävimme syömässä. Villa Ventissä ei ole illallisruokailua. Sattumoisin samana iltana kylässä järjestettiin myös ilotulitus jonkin pyhimyksen kunniaksi, se näkyi hyvin terassillemme. Tilan emäntä Manuela puhui englantia välttävästi, mutta hänenkin kanssaan pääsimme juttuun. Hänen tyttärensä osasi kieltä hyvin ja juttelimmekin pitkään.

Aamiaisella on tarjolla joko Manuelan leipää tai parhaasta paikallisesta leipomosta hankittua leipää,  lähialueen juustoja ja leikkeleitä sekä omista hedelmistä valmistettuja marmeladeja. Söimme myös uskomattoman meheviä lähirinteillä kasvaneita persikoita.

Villa Ventistä ajoimme vuoristojen yli takaisin länteen päin. Kahdeksi viimeiseksi yöksi olimme thneet varauksen lähemmäksi Bolognaa Corte d'Aibon viinitilalle. Matkalla oli siltatyömaita, joita Google Maps ei tunnistanut, onnistuimmekin kerran ajamaan ympyrän ja päätymään umpikujaan sekä moottoritien tietullille, josta olisi päässyt läpi vain Telepassilla. Sieltäkin onnistuimme pääsemään pois ja takaisin pienemmille paikallisteille. Reitti oli tosin sen verran mutkainen ja vuoristoinen, että parinsadan kilometrin ajomatkaan meni koko päivä pysähdyksineen, mutta kiirehän ei ollut ja halusimme ihailla upeita vuoristomaisemia. Lounaan söimme pikkukaupungissa, jossa pesimme ja kuivasimme lounaan aikana myös vaatteemme läheisessä itsepalvelupesulassa, välillä pysähdeltiin valokuvaamaan ja syömään jäätelöä.

Noin kolmenkymmenen kilometrin päässä Bolognasta sijaitsevassa Corte d'Aibossa on kaksitoista huonetta. Alueella on "biojärvi", makean veden luonnonvesiallas, jossa mekin uimme. Tälläkin tilalla tuotannon perustana on luonnonmukainen ja biodynaaminen maanviljely. Tilalla on myös ravintola, mutta harmiksemme se olikin kiinni, vaikka nettisivujen ja Facebookin tietojen mukaan ravintolan olisi pitänyt olla auki. Ajoimmekin läheiseen pikkukaupunkiin syömään. Huomasimme useammassa paikassa, etteivät aukioloajat välttämättä pitäneet paikkaansa. Mm. yhden balsamicotilan suljetulla portilla kävimme kääntymässä. Kannattaa ottaa yhteyttä etukäteen ja varmistaa aukioloajat.

Molemmilta tiloilta ostimme viinejä mukaan. Niitä on ollut mukava maistella syksyn ja talven aikana ja muistella kuumaa, kesäistä Italiaa. Emilia Romagnassa tulikin maisteltua nimenomaan paikallisista rypäleistä tehtyjä viinejä. Italiassa onkin paljon enemmän rypälelajikkeita kuin esim. Ranskassa ja paikalliset lajikkeet ovat maakuntien ylpeydenaiheita.

Ennen matkaa etsiskelin myös viinitiloja matkan varrelta ja törmäsin Alessandro Fedrizzin pieneen tilaan. Matka taittui yöpymispaikan viereisen Abbazia di Monteveglion luonnonpuiston vuorten yli. Meidän olisi kai pitänyt sopia tällekin viinitilalle käynti, mutta meidät otettiin lämpimästi vastaan; istutettiin varjoon rinteeseen köynnösrivistöjen yläpuolelle ja eteemme kannettiin sekä talon viinejä ja vähän syötävääkin.

Food & drink magazine valitsi 28-vuotiaan Alessandron kolme vuotta sitten 50 maailman parhaan viinintekijän joukkoon ja Slow Wine Guide Italian parhaaksi nuoreksi viinintekijäksi.

Alessandro oli hieman ujon oloinen, joten hänestä en kuvaa ottanut. Hän kertoi aloittaneensa jo 13-vuotiaana viininteon kokeilun vaikkei suvussa ole viininviljelijöitä - ensimmäisestä erästä tosin tuli viinietikkaa. Alessandro jatkoi Bolognan maatalousoppilaitokseen ja perusti samaan aikaan oman viinitilan, 17- vuotiaana hän valmisti ensimmäiset viininsä, nyt viiniä valmistuu n.  40000 pulloa vuodessa ja rypäleitä myydään lisäksi muille viininviljelijöille n. 200000 pullolliseen vuodessa; Colli Bolognesi Pignoletto DOCG kuohuviini Refermented in Bottle, Colli Bolognesi DOCG Pignoletto, Colli Bolognesi Pignoletto , Classic Method Extra Brut, Colli Bolognesi Barbera DOC, Colli Bolognesi Barbera DOC. Viljelyssä ollaan siirtymässä luomuun, sertifikaatin tila saa n. parin vuoden päästä.

Pari pulloa ostimme kotiin täältäkin. Mitä maksoivat viininmaistelut kahdelta ja tuliaispullot? Yhteensä 40€. Täälläkin saimme tosin pikku alennuksen, kun olimme kiinnostuneita ja ystävällisiä.

Haluan ehdottomasti tulevaisuudessakin matkoilla asua maatilamajoituksissa, mieluiten viinitiloilla. Saksassa ja Ranskassa olemme jo aiemmin majoittuneet viinitilalla seuraavaksi voisi olla kiva nähdä portugalilainen viinitila tai jonkun toisen alueen viinitiloja Italiassa.

Oletko käynyt viinititoilla, asunut maatilamajoituksissa ulkomailla tai vieraillut Emilia Romagnan alueella?

Viisi viikon varrelta

Mukavaa syksyn ensimmäistä sunnuntaita. 

Sieltä se syksy tuli, tällä kertaa ihan selkeästi yhdessä hetkessä ja fyysisesti omin silmin nähden.

Istuin viikko sitten Eiranrannassa kahvilla helteisessä illansuussa, kun miltei pilvettömälle taivaalle vyöryi korkea tumma pilvi, joka peitti auringon. Totesin mielessäni "Jaaha, sieltä se syksy nyt vyöryi" ja niin olikin, ilma viileni illan aikana hellesäästä näihin syksyisiin lukemiin. Naapuripöydässä joku tokaisi "En halua lähteä kotiin, koska se tarkoittaa kesän olevan ohi!".

Syksyn saapuminen ja päivien lyheneminen on minulle aina haikeaa; rakastan kesän lämpöä ja valoisia öitä. Syksy tuli niin yhdessä rysäyksessä, että viime viikonlopun kuumat päivät tuntuvat tuntuvat jo kaukaisilta. Oliko se tosiaan viime viikonloppuna, kun täytyi tulla välillä sisälle vilvoittelemaan kuumasta auringosta?

Aamut tosiaan muuttuivat niin viimeksi, että kaulahuivi oli otettava käyttöön. Talvitakit saavat minulla vielä odottaa kaapissa, vaikka paksuja talvitakkeja on jo näkynyt kaupungilla ihan meidän suomalaistenkin päällä.

Fiskarsissa, entisen veitsivalmistamon tiloissa on avattu panimon, tislaamon, viinimön, baarin ja putiikin yhdistävä Veitsitehdas, johon pääsin eilen avajaisissa tutustumaan. Veitsitehtaalla on ennen valmistettu saksia ja veitsiä, nyt tiloissa tarjotaan Fiskarsin Panimon, Noita Wineryn sekä Ägräs Distilleryn vastuullisesti tuotettuja ja maukkaita elämyksiä. Kävijät pääsevät kurkistamaan kulisseihin ja kuulemaan, kuinka juomat valmistuvat.

Food Camp Finlandin luotsaamassa Veitsitehtaan gastrobaarissa tarjoillaan panimotuotteita, luomuviinejä ja käsityöläiscocktaileja, syyskuusta alkaen myös teemaillallisia.

Olen kesän leiponut sämpylöitä, mutta leipää en ole tainnut pitkään aikaan leipoa. Eilen nukuin myöhään enkä jaksanut lähteä katsomaan onko lähistön huippusuositussa uudessa leipomossa vielä leipää jäljellä -pikku leipomon kapasiteetti kun on rajallinen. Leivoinkin itse pitkästä aikaa pataleivän iltapäiväksi. Yksinkertaisuudessaan herkullista!

 

Kodin lähellä olevissa istutuksissa on tänä vuonna päävärinä ollut vaaleanpunainen. Etenkin valtavan kokoiset vaaleanpunaiset dahliat ovat viehättäneet ja olen usein pysähtynyt ihailemaan niitä ohikulkiessani.

Yhtenä vuonna kuljin aamulla istutusastioiden ohi kun ne oli tyhjennetty ja niitä oltiin nostamassa auton kyytiin. Kukat olivat pääosin vielä ihan täydessä terässä ja viherosaston työntekijä oli juuri leikannut niistä ison kimpun kun häntä kuulemma harmitti heittää kauniita kukkia pois. Hän tarjosi niitä minulle ja istuinkin metrossa valtava punaisten kukkien kimppu sylissäni. Ne toivat iloa maljakossa vielä miltei parin viikon ajan.

Kuinka sinun syyskuusi on lähtenyt käyntiin?

Viinitekijän illallinen Helsingin kattojen yllä

PR-tapahtuma Raflaamo/Ravintola 10. kerros

Original Sokos Hotel Vaakunan kattoterassilla, 10. Kerroksessa tutustuttiin tällä viikolla  espanjalaisen Bodegas Murviedron vastuullisiin viineihin ja viinitilan vuoteen sekä nautittiin viinintekijän illallisesta kesäisiä Helsinki-maisemia ihaillen Kymppikerroksen terassilta.

Iltaa isännöi Mihkel Soom Bodegas Murviedrolta. Espanjan Valencian maakunnassa sijaitsevan Bodegas Murviedon  valko-, puna-, kuohu- ja roseeviinit on valittu S-ravintoloiden asiakasomistajaviineiksi vuosiksi 2022-2023.

Murviedon EKO-viinit ovat ympäristöä kunnoltaan valmistettuja, vegaanisia luomuviinejä, ne on myös pakattu ympäristöystävällisiin pulloihin. Esim. kuohuviinipullosta on jätetty tästä syystä folio pois.

S-ryhmän viinien kilpailutus on Pohjoismaiden suurin, joten ekologisuuden painotuksella on merkitystä. Asiakasomistajaviinejä myydään puolisen miljoonaa pulloa vuodessa S-ryhmän ravintoloissa.

Uudet kanta-asiakasviinit ovat

Trooppisen raikas Murviedro EKO kuohuviini, Sauvignon Blanc (100%)

Kuiva Murviedro EKO valkoviini, Macabeo (50%), Chardonnay (25%) ja Sauvignon Blanc (25%). 

Hedelmäinen Murviedro EKO rosee, Bobal (100%

Keskitäyteläinen Murviedro EKO punaviini, Tempranillo (50%), Cabernet Sauvignon (25%) ja Merlot (25%) .

Viinien kanta-asiakashinta S-kortilla on maltillinen 24,90 euroa/pullo.

.

Viinien kanssa nautittiin makupaloja 10. Kerroksen kesälistalta; sokerisuolattua lohta, katkarapuskagenia ja pikkelöityjä kanttarelleja sekä häränlihatartaria.

Alkupalojen jälkeen nautittiin vielä grillattua kanaa, yrttiperunaa, broccoliinia ja timjamikastiketta sekä lopuksi ihanaa  raparperipaistosta.

Olipa herkulliset ruoat ja maittavat viinit, oma viinisuosikkini oli kesäisen raikas rosee.

Viisi viikon varrelta

Postaus sisältää saatuja tuotteita*

Kevät on vaihtunut kesään, vaikka sää ei ihan kunnon kesää ole vielä antanut meille.

Vaikka sää ei ole aivan kesäistä ollutkaan, meneillään on kuitenkin yksi suosikkiaikojani vuodesta kun puut kukkivat. Etenkin kotikadun sanan 410 koristeomenapuun kukkiminen saa aina sydämen sykähtämään ja pian syreenitkin ovat täydessä kukassa.

 Parvekekin on kukkia täynnä, kuten joka kesä. Olen taas hankkinut hieman enemmän kukkia kun oikeasti tarvittaisiinkaan. Tämän kesän parvekkeesta voisin tehdä vaikka ihan oman postauksen.

Jokohan sää alkaisi pian muistuttaa kesää? Aurinkotuotteet kuitenkin ovat viileämpinäkin päivinä tarpeen. 

Luonkoksen hohteleva, vegaaninen Celebrate-vartaloöljykakku* tekee ihosta kevyesti kultaisena kimaltelevan. Kakkua voi käyttää vartalolle ja käyttää myös kevyenä highligterina kasvoille. Vartaloöljy myös kosteuttaa ja rauhoittaa ihoa sekä viilentää sitä auringonoton jälkeen. Celebrate sisältää aitoja eteerisiä öljyjä, tyrniöljyä sekä aloe veraa, se viilentää myös ihoa auringonoton jälkeen. Vegaaninen kakku ei sisällä vettä, säilöntäaineita eikä mikromuoveja.

Kakkua lämmitetään käsien välissä kunnes öljy alkaa sulamaan kakun pinnasta, öljyä levitetään käsin iholle. Tämä kätevästi matkassa kulkeva kakkunen lähtee mukaan Italian-matkalle heinäkuussa.

Olen vaaleaihoinen, aurinkosuoja todellakin on ihan must korvista alkaen. Käytän myös aurinkosuojallista huulirasvaa, jota levittelen huulten rajojen ylikin, muuten ylähuulen rajaan tulee likaläikiltä näyttäviä pisamia. The Body Shopin aurinkosuojahuulirasvassa* on SPF 50, joka estää noiden ärsyttävän pilkkusten ilmestymistä ylähuulen.

Guinotin Age Sun-sarja* on suunniteltu erityisesti ikääntyvän ihon auringolta suojaamiseen. Tuotteet suojaavat UV - ja UVA- /säteilyn haittavaikutuksilta sekä sinivalolta. Aurinkovoiteita on niin kasvoille kuin vartalolle. Sarjan aurinkokapselit valmistelevat ihoa aurinkoon, ne aion ottaa käyttöön ennen heinäkuista Italian-matkaa, siellä auringossa tulee oltua varmasti selvästi normaalia enemmän.

Tällä viikolla pääsin PR-illallisella maistelemaan espanjalaisen Vilarnaun palkittuja luomucavoja talon pääviinintekijä Eva Plazas Tornén johdolla ja nauttimaan ravintola Tocan Vilarnaun luomucavojen pariksi suunnitteleman maukkaan illallisen. Cava seco sopii niin jälkiruokien pariksi kuin vaikkapa pitkään hauldutetun possunposken seuraan.

Eilen vietettiin valmistujaisia ja lakkiaisia ympäri maan. Lähdin perhetuttujen tyttären lakkiaisiin anoppini kanssa, mies kun on kuukauden työkeikalla Etelä-Euroopassa. Puin teetyn dupionsilkkisen takkimekon, kaulakorun lainasin anopilta kun olin omani unohtanut kotiin. Tarjoilut olivat ylenpalttiset ja saimme vielä doggy bagit kotiinviemisiksikin.

Mitä viikkoosi on kuulunut, olitko lakkiaisissa tai valmistujaisissa?