Firenze on minulle tuttu kaupunki parinkymmenen vuoden takaisilta messumatkoilta. Sen koommin en Firenzessä ole ollutkaan kunnes palasin kaupunkiin heinäkuun Italian-matkalla.
B&b Relais de Luce, lyhyen kävelymatkan päässä juna-asemalta, aivan Firenzen nähtävyyksien vieressä. Olen tainnut aikoinaan asua samalla kadulla jossain toisessakin pienessä hotellissa.
Yksi syy Relais de Lucen valintaan oli hotellin terassin näköalat San Lorenzon basilikalle ja Giotton kellotornille. Aamut oli ihana aloittaa aamiaisella näköalaa ihaillen. Muutama vuosi sitten avatussa hotellissa on vain muutamia, Firenzen nähtävyyksien mukaan nimettyjä huoneita, sisustus on tyylikkään moderni.
Aivan keskustan kupeessa olevalle Fortezza da Basson messualueelle kävelimme aina messuilla käydessä Mercato Centrale-kauppahallia ympäröivien San Lorenzon markkinakatujen kautta aamuisin. Vieläkin kaapista löytyy markkinoilta 2000-luvun alussa ostettu nahkainen käsilaukku. Tällä kertaa en ostanut laukkua, vaan kotiin lähtivät 40 asteen helteessä sovittamani karvavuoriset mokkahanskat, niitä talven kylminä päivinä käytettäessä on kiva muistella Firenzen helteistä kesää.
Suosituimpiin museoihin olisi pitänyt ostaa liput hyvissä ajoin netin kautta, mutta tämä jäi tekemättä. Uffizi jäi siis tällä kertaa näkemättä, samoin tuomiokirkko, johon oli parisataa metriä pitkä, hitaan näköisesti etenevä jono neljänkymmenen asteen auringon paahteessa. Olen molemmissa kuitenkin käynyt aiemmin. Kävimme kuitenkin Palazzo Bargellossa, jossa on goottilaista ja renesanssitaidetta, etenkin veistoksia. Lisäksi kävimme pienessä Leonardo da Vinci-museossa, jossa oli kopioita erilaisista Da Vincin keksimistä laitteista.
Päädyimme Bolognassa kivassa viinibaarissa juttusille paikallisen kanssa, joka antoi ravintolavinkin Firenzeen; "Trattoria Sostanzassa on kaupungin paras Fiorentina". Varaus kuulemma must eikä sitä pystynyt netin kautta tekemään), mutta kävelimme kuitenkin heti ravintolan avautuessa Trattoria Sostanza Il Troiaan kysymään olisiko samalle tai seuraavalle illalle pöytää. Varauskirja oli aivan täyteen raapusteltu, mutta kuinka ollakaan, oli tullut yksi peruutus ja saisimme pöydän jos suoriutuisimme ulos tunnissa ja kahdessakymmenessä minuutissa. Yli 150 vuotta vanha Sostanza oli perinteinen ja koruton no nonsense-paikka, jossa ruokaa tuli vauhdilla pöytään. Söimme crostinit, melonia, bifsteca Fiorentinan, tomaattisalaatin ja jaetun marenkikakkupalan vadelmien kanssa reilussa tunnissa. Kaikki tämä, kattausmaksu, vesipullo ja varttilitra chiantia 69€. Ehdimme vielä rupatella kokin kanssakin. Ravintolassa on yksi kaupungin harvoista jäljellä olevista avotulista sadan vuoden takaa. Jos keittiötä joudutaan korjaamaan, ei saa enää avotulta laittaa. Trattoria Sostanzassa käy vain käteinen.
Ponte Vecchion sillalla kannattaa käydä ainakin katsomassa hulppeita arvokoruja näyteikkunoissa. Useista liikkeistä löytyi myös rajoitetumman budjetin omaavan matkailijan lompakolle sopivia hopeakoruja.
Firenzestä jatkoimme junalla Sienaan, siitä lisää myöhemmin.
Onpa kiva lukea näitä teidän matkakuulumisia. Ihania ruokia siellä. Seuraavaa osaa odotellessa <3
VastaaPoistaRuoat olivat herkullisia, kuumimpaan aikaan lounaalla maistuivat raikkaat tomaattibruschetat, illan hieman viilennyttyä sitten muutakin.
PoistaMä en kestä mitä herkkuja....kuola vaan täällä valuu! Tuli vielä mieleen, että söittekö ollenkaan pizzaa? Iloa viikkoon!
VastaaPoistaPizzaa ei syöty Firenzessä. Sienassa eteen kannettiin niin isot pizzat, etten omaani jaksanut loppuun asti 😀
Poista