Viisi viikon varrelta

Pitkästä aikaa Viisi viikon varrelta - katsaus! Kesä meni melko lailla olosuhteissa, joista ei katsauksia paljon syntynyt, mutta elokuun arjesta on taas tullut tehtyä huomioitakin. 

Ystävien pihalla kukkii vielä komea unikkoniitty ja ihania kärhöjä. Nyt kannattaa nauttia kukista, kun niitä vielä on. 

Kämp gallerian alakerta on pitkään ollut tyhjillään, mutta nyt sinne on tullut loistava pikku museo. Suomen valokuvataiteen museo on laajentanut toimintaansa Kämp Galleriaan Helsingin ydinkeskustaan K1-museolla

Avajaisnäyttelynä on Douglas Kirklandin Coco & Marilyn. Kuvasarjat tuovat esiin kaksi hyvin erilaista ikonista naista, jotka ymmärsivät visuaalisuuden voiman mielikuvien rakentamisessa. Legendaarisen Ilta Marilynin kanssa -kuvassession jälkeen Marilyn Monroe silppusi ne negatiivit, jotka eivät läpäisseet hänen tiukkaa seulaansa. Näyttelijä toteutti vahvaa visiotaan siitä, mitkä kuvat toimisivat parhaiten hänen luomansa Marilyn-hahmon rakentamisessa. Jo kypsään ikään ehtinyt Coco Chanel ei taasen päästänyt Kirklandia seuraamaan elämäänsä Pariisin muotiviikolla, ennen kuin nuori kuvaaja oli todistanut hänelle taitonsa muotikuvaajana. 

Avajaisnäyttely jatkuu 20.12. asti, iltakahdeksaan auki olevassa näyttelyssä on helppo piipahtaa vaikka töiden jälkeen - ehdottomasti haluan katsoa kuvat vielä uudestaankin.

Pellava- ja terassijääkahvikausi taitaa jo olla auttamattomasti olla ohi. Viikko sitten Löylyn terassilla oli jo vähän vilpoisaa,  vedinkin tarjolla olleen peiton päälleni jäälattea siemaillessani ja kirjaa lukiessani. Löyly meren rannalla on ollut jo useamman kesän terassisuosikkini. Vaikka ravintola täynnä, kassalla jonot ovat lyhyet eikä tungosta ole ja ulkona pääsee rauhassa istumaan hyvän välimatkan päähän toisista. Leveät tuolit ovat olleet mukavia kirjan kanssa vetäytymiseen.

Voi mikä hakea fiilis oli viikolla pakkailla pellavavaatteita vinttiin talveksi. Keväällä taas nähdään, siihen on ihan liian pitkä aika! 

Kotimainen maissi - aah. Välillä olen illalliseksi vain kiehauttanut yhden maissintähkä, sivellyt ohuesti voilla ja syönyt kurkkua ja tomaattia sen seuraksi.

Harmaan sävyinen lautanen on mummini maalaama, hän oli taitava posliinimaalari.

Viikolla olin syksyn ensimmäisessä pressitilaisuudessa. Hieman mietitytti osallistuminen, mutta syksyn pressitilaisuuksissa osallistuminen on porrastettu, vain vähän osallistujia kerrallaan. Muutenkin korostuvat turvallisuus, turvavälit ja hyvä hygienia. Pienet tilaisuudet ovat mukavia kun järjestäjät ehtivät jutella kaikkien kanssa ja kysymyksiä on helppo esittää. Osa pressitilaisuuksista järjestetään tänä syksynä myös etänä.

Gantin syksyn kodintekstiilikokoelma esiteltiin aamiaistilaisuudessa, jossa oli vain muutama osallistuja sitten kerrallaan. Väreinä on mm. fuksiaa ja sinistä, vihreää ja poltettua oranssia. Vanha G-logogin on tehnyt paluun.

Castillo de Molinan viinejä (viinit saatu) maisteltiin etänä kaikille avoimessa Facebook - afterworkissa Sami Kurosen ja Castillo de Molinan viinintekijän Matías Cruzatin johdolla. Erilaiset etätapahtumat tulevat varmasti pysyvästikin osaksi arkeamme. Suurin oman alani messukin peruttiin, nyt on luvassa virtuaaliset etämessut Pariisista käsin, mielenkiintoista nähdä millainen messukokemuksen hyvin käsinkosketeltavalla ja visuaalisella alalla voidaan tarjota.

Viikonlopun ohjelmassa monella oli varmaan ylioppilasjuhlia. Ystäväperheen tyttären lakkiaisetkin olivat tänä viikonloppuna, osa osallistujista oli perunut ja loputkin tulivat porrastetusti. Kuvasin nuorta ylioppilasta jo keväälläkin, mutta eilen kuvattiin vielä vähän lisääkin. Aamulla heräsin vasta vähän ennen yhtätoista, huonosti nukutun viikon univajetta tuli vähän paikattua, mutta vähän kiire tuli aamulla. Hiusten pesun ja laittautumisen jälkeen kävin kiireellä vielä äidinkin luona toimittamassa luvatusti vähän asioita kotiasu päällä. Äiti kyseli olenko menossa verkkareissa juhliin, kun olin jo meikannut, hiukset föönattuna ja kerroin voivani olla kiireessä vain hetken kun on kiire ylppäreihin. Ei sentään, kotiin piti ehtiä vielä vaatteiden vaihtoon. Onneksi vaatteet oli ovat silitettynä ja mokkakengät harjattuna. Kotiin palattuani tajusinkin, ettei ollutkaan kiirettä, olin katsonut kutsusta ajan aivan väärin. Lähtöön olikin vielä puolitoista tuntia.

Olipa kiva kuvata päivänsankaria ja, ihana nähdä ystäviä, joita olin tavannut viimeksi uutena vuonna.

Miten sinun viikkosi on sujunut, oliko viikonlopun ohjelmassa venetsilaisia, muita kesäkauden päättäjäisiä tai ylioppilasjuhlia? Millä fiiliksellä syyskuuhun ja syksyyn?