Insta oikuttelee, en pääse kirjautumaan sinne. Päivittelen Japanin -kuulumiset siis toistaiseksi vain blogiin.
Eilen aloitimme päivän ostamalla junaliput Kiotoon. Olimmekin aika viime tingassa, sunnuntain paluumatkalle oli päivän juniin enää muutamia paikkalippuja jäljellä, vaikka junia kulkee 10-15 minuutin välein. Uuden vuoden jälkeinen sunnuntai on vuoden kiireisin matkustuspäivä Japanissa.
Sitten jatkoimme jalkaisin Mingun shintolaistemppelille, jossa valmistauduttiin uuden vuoden juhlintaan.
Temppeliltä suuntasimme Roppongiin, jossa yleensä sunnuntaisin on paljon eri teemojen mukaan pukeutuneita teinejä. Nyt heitä ei paljoa näkynyt, muutamia (aikuisempia) turisteja lukuun ottamatta. Söimme täytetyt krepit, niitä myytiin kaikkialla ja kävimme Ehkä söpö-kaupassa, kaikkien suomalaisturistien vakiokohteessa. Roppongin ja Omotesandon suosituimmat ostoskadut olivat mustanaan väkeä, mutta sivukaduilla oli rauhallisempaa.
Shibuyaan asti ehdimme ennen pimeän tuloa. Jaoimme pienessä kulmakuppilassa jakitorikulhollisen. Sen jälkeen piti (aika monen muun turistin tavoin) kuvata toisiamme maailman vilkkaimmassa risteyksessä.
Illallista söimme korealaisessa ravintolassa hotellin lähistöllä, paiselimme ohuita lihasuikaleita pöydän keskellä olevalla keittolevyllä.. Luulimme menevämme japanilaiseen ravintolaan, mutta hyvältä se korealainenkin ruoka maistui.
Eilen aamulla menmimme Tsukijin kuululle kalatorille yhdeksäksi. Torihalleilla on tonnikalahuutokauppa aamuisin puoli viideltä, mutta sinne otetaan vain turistia, jonossa pitäisi siis olla jo ennen kolmea. Ilman huutokauppaakin torilla riitti nähtävää; kulunut interiööri (tori on muuttamassa moderneihin tiloihin pian), myyjät töissään ja tietysti erilaiset kalat ja merenelävät. Edestakaisin äänettömästi suhaavia trukkeja piti vain varoa.
Torikortteleiden kuppiloissa myytiin hyvän näköistä ramenia. mutta kun kerran kalatorilla oltiin, halusin sushia. Sushi olikin todella herkullista, mutta onnistuin kaatamaan kulhollisen misokeittoa syliini. Hetken mietin lähtisinkö hotellille toisella puolelle kaupunkia vaihtamaan vaatteita, mutta avulias henkilökunta toi pyyhkeitä, joilla sain hyvin pyyhittyä ja housut olivatkin pian kuivat.
Läheisellä Ginzan alueella kiertelimme jonkin aikaa luksusliikkeitä ja jatkoimme ma eteenpäin. Mikimoton maailmankuulujen helmien sijaan ostin Asakusabashin puolijalokiviä myyvistä liikkeistä pari rimpsua irtohelmiä, joista pyydän Mariaa sitomaan kaulakorun.
Ilta alkoi jo hämärtymään, kun tulimme Kappabashin keittiötarvikekaduille. Osa liikkeistä oli sulkenut uudeksi vuodeksi, mutta saimme ostettua komean keittiöveitsen. Muutama pikku kulho jäi kaihertaman, eli tänne täytyy mennä vielä uudestaan.
Illan pimetessä kävelimme vielä Asakusaan, temppelin sijaan suuntasimme ramenkuppilaan. Temppelissä käynti kuuluu japanilaisten uuden vuoden ohjelmaan, palaamme temppelille aattoaamuna.
Illallisen jälkeen olimme aika loppu, metrolla pääsimme onneksi helposti hotellille. Metron ja junien käyttö on tähän asti mielestäni ollut helppoa sekavasta metrokartasta ja isoista asemista ohulimatta. Ostimme ladattavat Suica-kortit ja vuokrasin tasku-wifin, jolla pääsee muutaman euron päivämaksulla nettiin missä vain. Reitit ja juna/metroaikataulut ovat löytyneet kätevästi googlesta matkan varrella.
Sorry, no translation this time, don't have enough time now to update in English. Tokyo is fantastic, feel free to ask and use google translate to get some idea.
