Parvekkeeni; ranskalainen potager vai englantilainen puutarha?

Oletteko koskaan kuulleet käytettävän sanaa potager kuvaamaan puutarhaa? En minäkään, kunnes joskus viime kesänä törmäsin tuohon sanaan. Potager on  ranskalaistyylinen keittiöpuutarha, jossa kasvatetaan sekä syötäviä kasveja että kukkia. Potagerissa hyöty ja estetiikka ovat yhtä tärkeitä.

Meillähän ei omaa puutarhaa ole, 50-luvun kerrostalojen muodostaman taloyhtiön puistomaiset pihat saavat ajaa asian, mutta pikkuinen parvekkeemme on jollain tapaa potager.

Olen aina kasvattanut sekä jotain syötävää sekä myös koristekukkia. Syötävät ovat enimmäkseen olleet yrttejä, mutta ainakin chilejä, kesäkurpitsaa, paprikoita ja muutaman tomaatinkin olen kasvattanut parvekkeella aiempina kesinä. Tosin avoparvekkeen tomaattisato ei ehdi yleensä kypsyä ennen syksyn saapumista. Tänä kesänä en tomaatintaimia tai muita hedelmiä tekeviä kasveja ostanutkaan.

Muhkeat parvekehortensiat löysin Citymarketista äitienpäivän alla kympillä kappale, ne kestävät yleensä pitkälle syksyyn. Parikymmentä vuotta vanhat betoniamforat alkavat hiljalleen murtua kappaleiksi, ne ovat parvekkeen nurkissa vuoden ympäri ja nyt aika alkaa tehdä tehtävänsä. Täytyy myöhemmin käydä puutarhamyymälöiden alennusmyynneistä katsomassa josko löytyisi jotain korvaavaa tilalle.

Laventelin tai pari ostan joka kesä parvekkeelle. Myös minttu kuuluu parvekkeen kesään. Laventelin ja mintun tuoksussa on jotain huumaavan kesäistä. Salviaa ja rakuunaakin parvekelaatikossa kasvaa.

Vesikrassi on jotain kesäkukkien ja yrttien väliltä; se kukkii runsaana, mutta pippurisen makuiset kukat ja lehdet ovat myös syötäviä, niitä käytänkin paljon salaatteihin ja ruoan koristeeksi. Krassit kiipeilevät Söstrene Greenestä viime kesänä ostamaani tukikehikkoa pitkin.

Joinain vuosina kirvat ovat yhtäkkiä vallanneet kasveja, raparperivesi on kuitenkin tehokas luonnollinen kirvantorjuntakeino. Usein yksi suihkutus on riittänyt koko kesäksi.

Parvekelaatikossa on myös orvokkeja, joiden syötävillä kukilla voi koristella annoksia. Parvekelaatikoissa olevat kyltit on kaivettu joka kevät esiin jo toistakymmentä vuotta.

Ilta-aurinko on viime kesät paistanut entistäkin myöhempään parvekkeelle kun talon nurkalla seissyt iso kuusi kaadettiin turvallisuussyistä. Naapuripihoilla kallioisella maaperällä kasvavia isoja, vanhoja kuusia oli jo kaatunut syysmyrskyissä useasti. Iso ja mielestäni vähän rumakin kuusi osui juuri niiden viimeisten, talojen välistä pilkottavien auringonsäteiden tielle, sen kaataminen avarsi ja kaunisti pihaa ja sai parvekkeen sekä kodinkin illalla valoisammaksi.

Parvekkeelle mahtuu juuri ja juuri kahden hengen pöytä tuoleineen, pöydän ääressä syödään kauniina kesäiltoina. Talot ovat etäällä toisistaan, isot jalopuut ja parvekkeen kasvit antavat vielä lisää näkösuojaa parvekkeelle.

Ruusut ostan yleensä äitienpäivä jälkeen tarjouksesta parilla eurolla. Kun kukat ovat kesäkuun lopulla kuihtuneet, vien ruusut anoppilaan. Siellä ne saavat uuden elämän ja kukkivat vielä monta vuotta.

Viime kesänä  parvekkeelle hankittiin valosarja, lintujen juoma- ja  peseytymisaltaana toimiva teekuppi on ollut parvekkeen nurkassa kesäisin jo vuosien ajan. Parina vuonna vuorotellen sini- ja talitiaiset ovat tehneet pesän ja kasvattaneet poikueen pienessä tiilten välissä olevassa kolossa olohuoneemme ikkunapellin alla. Tänä vuonna kolo löytyi vähän ylempää seinältä. Vaikka pesä onkin nyt muutaman metrin kauempana, pesualtaassa käydään juomassa ja peseytymässä päivittäin.

Parin vuoden sisään taloon on tulossa tiiliseinän uudelleensaumaus, silloin häviävät pesäkolot seinistä. Tiaisilla on pesiä pihapuissakin, joten eivät ne onneksi pihapiiristä häviä.

Klassisessa keittiöpuutarhassa yhdistellään perinteisiä keittiökasveja ja kukkia ottaen huomioon lehtien muoto, kasvutapa ja värit.

Oma tyylini on ehkä hieman- no, vapaampi. "Antaa kaikkien kukkien kukkia" voisi olla parvekemottoni.  Samoissa laatikoissa saattavat kasvaa yrtit ja koristekukat, vähän liiankin lähekkäin ja täyteen istutettuina. Hyvin ne silti joka kesä pärjäävät. Ehkäpä parvekkeemme onkin enemmän kuin englantilainen cottage garden-puutarha; värikkään runsaasti kukkiva ja kerroksellinen. 

Onko sinulla puutarha tai parveke, millainen tyyli siellä on?

Hitaat aamut, laiskat päivät, samettiset yöt

Tämä kesä on ollut ihana ja samalla raskas. On ollut hellepäivien hidastamaa elämää, hitaita aamuja, laiskoja päiviä, samettisen trooppisia öitä, mutta myös stressiä, huolta ja loputtomalta tuntuvaa uurastamista.

Siippa lähti kolmisen viikkoa sitten usecamman viikon työmatkalle pohjoisemmaksi ja minulla on ollut jo kesän alussa hiljalleen aloitettu ja nyt heinäkuussa  täydellä voimalla uurastettu melkoisen valtaisa urakka läheisen asunnon etsinnässä, muuton valmistelussa ja asunnon tyhjentämisessä sillä aikaa. Onneksi minulla onkin tänä kesänä pidempi vapaa kuin koskaan. Asunto on nyt melko pitkälle paketissa ja tavarat muuttovalmiina, mutta pistelinkin pari viikkoa 8-10 tuntia päivässä urakkaan, hoitelin asuntoasioita ja paljon muutakin. Moni ikätoveri on varmaan lähipiirissään jo kokenut samaa.

Nyt on pieni tauko pahimmassa puurtamisessa, ensi viikolla on tavaroiden kuljetusta, huonekalujen muutto ja vanhan asunnon siivous. Jos etsiskelette erilaisia Lundia-hyllyjä, niitäkin olisi myynnissä.

Olen inspiroitunut järjestelemään tällä viikolla myös kotona; yhtenä iltana siivosin ja järjestin keittiökaappeja puoli kolmeen saakka yöllä!

Lomajakson alun halusin ottaa rauhallisesti. Sovittuna ohjelmana olivat vain kuumat viikonloppupäivät ystävien uima-altaalla, ruokakassikeikat anoppilaan sekä päivän pressimatka Tallinnaan.


Keväällä napsahtaneien lomautusjakson viimeisten päivien ja talvella kertyneiden ylityövapaiden muodostaman kolmen viikon aikana, ennen varsinaisen virallisen loman alkua kerättiin voimia urakoihimme ja koottiin alkukesän ihania muistoja.

Hitaat loma-aamut alkavat rauhallisella aamiaisella; hedelmiä ja suomalaista mansikkaa tuorepuuron kanssa.

Maalla appivanhempien luona on käyty kerran viikossa viemässä ruokakassit. Nyt kun siippa on reissussa, olen ajanut maalle kälyni kanssa. Vaikka pikkupaikkakunnan kaupassa on aina tungoksetonta, olemme vieneet runsaamman valikoiman ruokaostoksia kaupungista kerran viikossa, lounastaneet yhdessä,  seurustelleet ja tietysti myös leikkineet Tarmon kanssa. Tarmo on jo seniori ja kuonostaan sekä kulmistaan jo vähän harmaantunut. Riemu saapuessamme on kuitenkin aina yhtä suuri kuin nuorempanakin.

Maalla käyntejä lukuunottamatta en olekaan poistunut pääkaupunkiseudulta koko kesänä. Minulla ei ole nyt paloa kulkea kauemmaksi. Taidamme  pysytellä melko lailla lähimaisemissa kun Siippa tulee puoleksitoista viikoksi kotiin ennen seuraavaa työrupeamaansa. Käymme toki maalla ja järjestelemme läheisen muuttoa ja keksimme jotain kivaa tekemistä kotikonnuilla.

Jääkahvi on kesäherkkuni. Kotona aamukahvit vaihtuvat jääkahveihin heti kesän tullen. Eiranrannan Löylyssäkin tulee jääkahviteltua useamman kerran kesässä merta ihaillen. Lämmin kesäpäivä meren äärellä tuntuu aina suorastaan ylelliseltä, kesä ojn kuitenkin niin lyhyt.

Kotirannallakin olen käynyt välillä istuskelemassa. Toin mummin ja ukin vanhat, kultareunaiset coupelasit meille, samalla laitoin kiertoon sekalaisia laseja, jotta saatiin kaappiin näille tilaa. Yhden lasin, piccoloprosecon ja kirjan kanssa suuntasin rantaan nauttimaan lämpimästä, tyynestä illasta.

Valoisat illat saisivat jatkua pidempäänkin. Pitkät päivät ja meren läheisyys ovat minulle elämän luksusta. Parina iltana olimme kesäkuun lopulla olimme ulkona syömässä - nautinnollista taas päästä ravintolaan kevään jälkeen - ja metron tai taksin sijaan kävelimme takaisin valoisassa yössä rantoja pitkin.

On kesään kuulunut jopa pahimpina puurtamisen päivinä myös myös paljon hyvääkin. Kotipihan kirsikkapuiden marjat ja vadelmapensaiden sato ovat minulle arjen luksusta. On mahtavaa, että voin poimia aamiaismarjat kerrostalon pihalta.

Kuinka sinun kesäsi on kulunut? Onko kaikki mennyt suunnitelmien mukaan, onko ollut paljon ohjelmaa vai oletko saanut levätä?

Juhannusfiiliksissä

Taas on käsillä juhannus, keskikesän juhla.

Juhannusta vietetään perinteisin menoin anoppilassa ystäväperheen kanssa nauttimalla luonnosta, syömällä hyvin, lepäilemällä ja ottamalla muutenkin rennosti. Meillä ei keskiyön makkaroita juhannuksena grillata -silloin ollaan jo nukkumassa- sen sijaan iltapäivällä katetaan runsas lounas. Päiväunistakin nautitaan.

Vielä viikoksi töihin ja sitten viiden viikon lomalle. Joko sinä olet lomalla?

Ihanaa juhannusta kaikille, säästäkin on luvattu hyvää💚

Kaipuu kesän lämpöön

Yleensä talvi tuntuu vasta varsinaisesti alkavan kun vuodenvaihteen pyhistä on päästy, niin tänäkin vuonna. Minä kuitenkin alan kurkottaa kohti kevättä ja kesää heti tammikuulla - ainakin ajatuksissani. Ja etenkin nyt, kun lunta on tullut puolisen metriä parissa päivässä. Olisipa jo kevät...

Varsinkin loppukevät/alkukesä kukkivine puineen saa minut aina pakahtumaan onnesta. Harmaa maisema tuntuu roihahtavan pitkän talven jälkeen yht'äkkiä kasvuun, vihreää vehreyttä, kukkia ja kauneutta on joka puolella. Viime vuonna kesä alkoi jo ennen toukokuun puoliväliä; aurinko paistoi, ilma oli kesäisen lämmin, kaikki kevään ja alkukesän kukat ja puut kukkivat yhtäa aikaa. Puut suorastaan notkuivat kukkia.










x









Kotikaupunki Helsinki tarjoaa parastaan kesäisin niin maalla kuin merellä. Pieni suuri kaupunki meren rannalla on kauneimmillaan.























Kesällä syödään ulkona kun säät sallivat. Ikävöin myös kesän herkkuja; parvekkeella kasvavia yrttejä ja villiyrttejä, kivellisiä hedelmiä ja tuoreita marjoja.






Kesäksi saa myös potkaista sukat jalasta. Minulle ihan yksi parhaista asioista kesässä!

Toisaalta näiden kesäisten kuvien läpikäyminen on kuin vääntäisi veistä haavassa ikkunan toisella puolella lumen määrän vain kasvaessa, toisaalta kesän muisteleminen antaa toivoa; kyllä kevät vielä tulee. Ja joinain vuosina ensimmäisten lumikellojen kärjet ovat puskeneet hangen läpi jo helmikuun lopulla!

Odotatko jo kevättä vai nautitko talvesta täysillä?