Elämän pikku sattumuksia | Clouds on my silver lining

Tein alun alkaen 7½ vuotta sitten blogin aloittaessani päätöksen, että tämä on hyvän mielen blogi, jossa käyttäydytään hyvin, ei kritisoida muita haukkumisesta puhumattakaan, tuodaan lähinnä ilonaiheita esiin, ei pahemmin valiteta eikä kitistä. Käsittääkseni aika hyvin olen onnistunutkin tässä. Blogini ei tällä periaatteella ole se kärkkäin ja terävimmin reagoiva, mutta eipä se ole tavoitteenikaan.

lumikello, kevätkukka

Kun kuitenkin elää keskiluokkaisen keski-ikäisen elämää, elämään kuuluu vääjäämättä muutakin kuin kaunista ja kivaa, vaikka niitä varjopuolia ei tänne tule pahemmin kirjattuakaan. Kun valtaosa vastoinkäymisistä on kuitenkin satunnaisia ja pikkuruisia, koetan parhaani mukaan lähestyä niitä positiivisesti -tai ainakin turhia harmittelematta.


Kukka, kimppu


Tällä viikolla olen työskennellyt erittäin pitkiä päiviä koettaen ajatella jossain vaiheessa häämöttävää vielä pitämätöntä talvilomaa. Täytyy vain sovitella työnantajan menojen kanssa, etteivät työni ole ihan ilman tekijää viikon ajan ja uutta lomaa ala kaipaamaan heti edelliseltä palattuaan. Olen ollut aika väsynyt, luultavasti juuri noiden työpäivien takia. Tänään ei täysi lepo onnistu, mutta en voi siitäkään tosiaan valittaa; on itse aikataulutettua, mieluisaa ja rentoa parisuhdeaikaa Siipan kanssa brunssin ja leffan merkeissä. Huomisen pyhitän levolle ja kotiasussa haahuilemiselle.


tuorepuuro, latteOlen sotkenut itseni samana aamuna kahdesti aamupuurolla. Siitä selvisi pyyhkimällä, ei tarvinnut edes kiireessä vaihtaa vaatteita.

Kaupassa käydessäni unohdan vähän väliä ostaa puolet tarvittavasta, niin tälläkin viikolla. Improvisoimalla kuitenkin pärjää, eikä se lähikauppakaan ole todellakaan kaukana jos jotain akuutisti tarvitaan.



voileipä



Yksi lempilautasistani hajosi, kun astiakaapista singahti lasi sen päälle -särkyen myöskin. En kuitenkaan edes pahemmin jäänyt harmittelemaan, kyseessä oli kuitenkin 0,20€ lautanen, jonka olin ostanut romanttisten ruokakuvien kuvausrekvisiitaksi kirpparilta - ja jo monta kuvaa sen kanssa ottanutkin. Sellaista sattuu ja tämä oli taas yksi varma merkki konmarittamisen akuutista tarpeesta. Ja pari päivää sitten sain yllättävältä taholta kuulla mahdollisuudesta kuvausrekvisiittaan - kylläkin ihan toisenlaiseen -joten ei tavara taida päästä vähenemään vaikka astiakaapista muutama astia puuttuisikin.




lehdetön puu, tammisaari


Pari viikkoa sitten onnistuin käräyttämään korvalehteni ruvelle ylikuumenneella kihartimella. Tällä viikolla vanha krooninen korvavaivani, joka uusiutuu silloin tällöin, palasi kivuliaammin kuin aikoihin. Joitain vuosia sitten laukkasin eri yleislääkäreillä, joiden mielestä korvassa ei ollut mitään vikaa, kunnes korva äityi viikonloppumatkalla niin pahaksi, että kotiin palattuani menin lopulta oikealle korvalääkärille. Korvalääkärikin hätkähti korvan roisia ja rupista ulkomuotoa. Hän totesi korvassa olevan sinänsä vaaraton, mutta helposti uusiutuva ihottuma. Ahtaassa korvakäytävässä pienikin turvotus ja ärtynyt iho vain tuntuvat monin kerroin pahemmalta kuin muualla iholla. Saamani salva helpottaa yleensä nopeasti, mutta sitä pitäisi laittaa heti kun alkaa vähän kutitella, eikä odottaa kunnes korva on muurautunut umpeen... Lukkiutunut korva, yöllä herättävä vihlonta ja turvonnut poski ovat taas siis ihan omaa syytäni kun en aloittanut hoitoa ajoissa. Koetan ajatella, että voiteella, lääkärin suosittelemalla Koskenkorvan kaatamisella tipottelemisella korvaan (ihan totta, lääkärin mukaan Kossu kuulemma kuivaa ja desinfioi korvaa ihan samalla tavalla kuin 10 mm pulloissa myytävä märkää korvaa kuivaava korvatippa. Eipä sitä siis turhaan sanota Koskisen korvatipaksi!) ja muutamalla Buranalla tämäkin kuitenkin kohta helpottaa. Ei siis rutista tästäkään.


Kun arkiset vastoinkäymiset ovat näitä ensimmäisen maailman pikku ongelmia, ei oikein kehtaa valittaa. Sain hyvän opetuksen parikymppisenä ollessani Töölön sairaalan plastiikkakirurgisella osastolla. Käsivarteen oli nidottu takaisin (jep, ihan nitojalla...) kämmenen kokoinen pala hevosen irti puremaa ihoa. Mutta kuinka olisin voinut itkeä kohtaloani? Käsi toimi, ei sattunut lainkaan, sain parasta hoitoa ja vertailukohtana samalla osastolla oli pari todella pahasti palanutta poikaa sekä tyttö, jonka vasen jalka oli murskaantunut puoli vuotta aiemmin, heillä kaikilla oli takana ja vielä edessäkin monen monta leikkausta. Oma vamma tuntui aika vähäpätöiseltä ja laittoi asioita oikeisiin mittasuhteisiin.

Kun on terveyttä, toimeentuloa ja rakkautta, asiat ovat hyvin.

Kun yleensä kyselen mitä kivaa teille on tapahtunut viime aikoina, nyt kysäisenkin mitä pikku vastoinkäymisiä olette kohdanneet lähiaikoina ja kuinka suhtauduitte niihin?


Just telling how everything isnt's just marvellous all the time. But I can be really grateful that the downsides of my life are mainly just minor hickups I can pass by not worrying about them. Breaking a plate, spilling food on my sweater, infection in my ear... they are nothing. I have health, I have means to support myself, I have love. I have everything.

14 kommenttia :

  1. Ihana ja väsyneelle sattuu, mutta uskon että toisille sattuu enemmän, kuin hih toisille. <3 Olen muuten joskus nukahtanut oman kasvosolariumin alle, jota pidin käsin kasvojeni yläpuolella. Palovamma silmäkulmaan ja siihen loppui solariumelämä. Harmi tuo kaunis lautanen, mutta onneksi on kuvat muistona. <3

    Mukavaa leffailua ja löhöpäivää huomenna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, se varmasti sattui! Aina sattuu ja tapahtuu, mutta kun sattumukset ovata tätä luokkaa, se ei ole niin vakavaa.

      Poista
  2. Tiistaina junassa avasin Novellepullon, joka oli repussani.
    Korkki auki ja shhh - liian myöhäistä - juomaa suihkusi lattialle, junanpenkille, farkuilleni, puserolleni, takille. Katsahtaessani sivulle että näkikö kukaan, käytävän toisella puolella istuva nuorehko mies osoitti sormellaan ja kuiskasi että vessa on tuolla päin. Sieltä hain paperia ja kuivailin juomaa sen minkä kerkesin.
    Hyvinhän siinä loppujen lopuksi kävi ja vaatteet olivat junamatkan loputtua jo kuivuneet. Mielessäni kävi että tämähän voisi olla vappujuomaa...

    Annikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttu tunne. Hankin uuden juomapullon töihin ja olen onnistunut sulkemaam kannen huonosti jo useamman kerran. Vesi on roiskahtanut syliini, pari kertaa juuri vähän ennen kuin asiakkaita on tulossa...

      Mukavaa viikkoa Annikki

      Poista
  3. Jos puhutaan ihan viime päivistä, niin aika lailla ärsytystä ja suuttumusta on aiheuttanut täällä lomamatkalla asunnonvälittäjien ylimielisyys, arroganttius, vedätys - siis meille asiakkaille... En viitsi kirjoitella niistä sen enempää :/ vaan nyt nautin tästä auringosta, lämmöstä ja lomasta. Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pääset yli suuttumuksen ja asiat kääntyvät parhain päin. Nauti lomasta ja lämmöstä, Maarit

      Poista
  4. Omaa kevättäni varjostaa näön heikkeneminen, eikä kyseessä ole lähi- tai kaukonäköongelma vaan harvinaisempi harmi. Molemmat silmät on jo leikattu kerran aiemmin. Kiitänkin riittävän suuresta fontista, sinun blogiasi on helppo lukea. Nautitaan kevään tulosta ja pienistä iloista, joita jokapäiväinen elämä meille tarjoaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näön heikkeneminen oei olekaan mikää pikku juttu, toivottavasti apua löytyy. Mukavaa kevättä ja arjen iloista nauttimista sinulle.

      Poista
  5. Näinhän se on. Minä olen onnellinen aina silloin, kun esinevahingoilla selvitään. Joskus pitää kyllä itseään siitäkin asiasta muistuttaa.

    Itse aloitin blogini myös sillä mielellä, että pidän iloisen pohjavireen ja puhun mukavista asiosita. Mutta huoliakin on: nyt päällimmäisenä lasten koulutus. Juuri laskeskelin, että 300 000 dollaria tarvitaan, jotta kaikki saavat neljä vuotta yliopisto-opintoja kasaan. Sitten vielä ehkä lisäopinnot. Hmmm.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kauan sitten ajanut pahan kolarin, josta kuitenkin selvittin kuin ihmeen kaupalla vai peltivaurioilla. Silloin tajusin mitä tarkoitti onni onnettomuudessa.

      Tuo kiulutukswn hinta on siellä päin kyllä hurja!

      Poista
  6. Tykkään hyvän fiiliksen positiivissävytteisistä blogeista, se linjavalinta ei tarkoita sitä, että jotenkin ummistaisi silmiä vaikeuksilta tai epäkohdilta. Niistäkin saa puhua, mutta ilman riitoja tai turhia vastakkainasetteluita.

    Kuulostaa tutulta nuo sotkut ja hajoamiset. Meilläkin hajoaa nykyään melkein astia per pvä ja viimeksi meni kallis Riedelin lasi, olisi pitänyt käsin pestä, mutta laiskana laitoin koneeseen. Eniten surua viime viikkoina on aiheuttanut ystäväpariskunnan ero, josta en meinaa millään toipua. Joskus elämä vaan näyttää se nurjan puolen...Nyyh. Kaikesta huolimatta löhöilevän hyggeilevää sunnuntaita! Täälläkin oloasuillaan koko sunnuntai : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosien varrella minuakin muutama sellaisen parin ero on järkyttänyt joiden oli luullut olevan onnellisia.

      Poista
  7. Elämä on silloin hyvin kun pitää miettiä, missä mättää;)
    Minua harmittaa tällä hetkellä se, että heti flunssan jälkeen - no, eihän tämä vielä kokonaan ohi ole - alkaa siitepölykausi. Ei tule niiskutuksesta ja yskinnästä vähään aikaan loppua.
    Mutta niin paljon se ei harmita, ettenkö antaisi kevään tulla;)
    Leppoisaa sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En onneksi ole allerginen, mutta tänään tuulenpyörteiden nostattamat katupölypilvet saivat aivastelemaan. Muuten oli kyllä ihana kevätpäivä.

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa kovasti. Your comment makes me happy.