Happy wedding anniversary

 

It's our fift wedding anniversary today. To celebrate, we will go for a dinner to restaurant Postres, famous especially for their desserts.

I love (besides Husband) my simple, heavy, hand made rings and their slightly worn out look. I told Husband (then Boyfriend) that if he ever proposes me, I want to choose my own rings. And finally he did. I was so overoyed that he said "Had I known how happy this makes you, I would have proposed earlier...". I had given him hints and signs, but he hadn't understood any of them.To speed things up, I booked church 36 hours after the proposal (and would have done it earlier, but I had to wait until Monday morning...). We had eight month engagement and it was long enough for wedding planning, even shorter  time would have been enough.

We know closedly a goldsmith, I did show him some pictures of very simple, plain rings and he made these. Normally he makes similar rings in few hours, but with these he spent a whole working day per ring.

Few days after our wedding we sat in Dottie's True Blue Coffee in San Francisco, our waiter found out that we wer on our honeymoon and wanted to see the rings. He looked really disappointed and seemed to take a pity on me when he saw these, no sparklers, just yellow and white gold...We found it hilarious.

Tänään on viides hääpäivämme. Juhlistamme päivää illallisella ravintola Postresissa, joka on etenkin jälkiruoistaan tunnettu.

Rakastan (Siipan lisääksi) yksinkertaisia, painavia, käsintehtyjä sormuksiani ja niiden jo hieman kolhiintunutta ulkoasua. Kerroin hyvissä ajoin Siipalle (silloiselle Poikaystävälle), että jos hän joskus kosii minua, haluan itse valita sormukseni. Ja vihdoin hän kosi. Olin niin riemuissani että hän totesi "Jos olisin tiennyt kuinka iloiseksi tulet, olisin kosinut jo aiemmin..." Hän ei ollut tajunnut yhtään viimeisen vuoden aikana vinkkejäni ja selviä merkkejäni, että kosinta olisi tervetullut... Kosinnan jälkeen pistin asioihin vauhtia ja varasin kirkon 36 h myöhemmin. Aiemminkin olisin varannut, mutta piti odottaa maanantaiaamuun... Kahdeksan kuukauden kihlaus enen avioitumista oli riittävän pitkä aika valmisteluihin, lyhyemmässäkin ajassa olisi selviytynyt.


Sormukset teetettiin tutulla kultasepällä, joka yleensä tekee tällaiset yksinkertaiset sormukset muutamassa tunnissa, mutta käytti näihin koko päivän, kun olen kuulemma niin tarkka...

Muutama päivä vihkimisen jälkeen istuimme San Franciscossa aamiaisella Dottie's True Blue Caféssa. 

Tarjoilijamme jututti meitä ja oli innoissaan kun kerroimme olevamme häämatkalla. Hän halusi nähdä sormukset ja oli silmin nähden pettynyt, kun ne olivat sileät ja yksinkertaiset ilman yhtäkään kiveä... Hänen mielestään olin varmaan tehnyt huonot naimakaupat... Meistä hänen reaktionsa oli huvittava.