Pariisi on täynnä ravintoloita, löytyy niin vaatimatonta kulmabistroa kuin maailman parhaiden joukkoon rankattuja.
Syön työmatkoilla usein enemmän niissä vaatimattomissa. Aikoinaan liikekumppanit veivät silloin tällöin syömään kalliisiinkin paikkoihin, mutta nyt omalla rahalla syödessä ja etenkin yksin ruokaillessa vaatimattomammatkin paikat ovat tulleet tutuiksi.
Syön työmatkoilla usein enemmän niissä vaatimattomissa. Aikoinaan liikekumppanit veivät silloin tällöin syömään kalliisiinkin paikkoihin, mutta nyt omalla rahalla syödessä ja etenkin yksin ruokaillessa vaatimattomammatkin paikat ovat tulleet tutuiksi.
Perinteiset bistrot ja brasseriet pitävät edelleen pintansa.
Paris is full of restaurants, there are modest corner bistros as well as world class restaurants.
I mostly eat in the modest ones. Long time ago business partners invited me to nice high end restaurants once in a while during the fairs, but now with eating with my own money and especially when eating alone have modestly places become familiar.
Traditional bistros and brasseries are still holding up in the Parisian restaurnt scene.
Silmiini sattui yllättävän paljon "amerikkalaisia" ravintoloita. Burgerit, street food, diner-typpiset ravintolat, hifistely-kahvipaikat ja ranskalaisille kauhistus -siitä on mielestäni joku lakikin, kuinka paljon englannin kieltä saa nimissä ja markkinoinnissa käyttää- englannin kieli näyttävät olevan nousussa.
I noted surprising many "American" restaurants. Burgers, street food, diner type restaurants, specialist coffee places and English language seem to be on the rise.
Maraisin perinteisessä juutalaiskaupunginosassa perinteiset juutalaiset delit ja leipomot ovat saaneet väistyä trendikkäiden muotiputiikkien tieltä, mutta vieläkin sieltä löytyy perinneherkkuja.
Etenkin sunnuntaisin, jolloin myös monet kaupat ovat alueella auki, falafelpaikkoihin on pitkät jonot niin sisään ravintolaan kuin take away-luukuilla. Maanantaina ennen seitsemää ei tarvitse jonottaa, joten olen usein ensimmäisen, vähän lyhyemmän messupäivän jälkeen suunnannut Maraisiin. Oma suosikkini on L'as du fallafel, joka mainostaa itseään maailman parhaana falafelmestana, olen joskus ostanut sieltä myös ravintolassa tehtyä harissa-kastiketta, johon olen hullaantunut. Samalla kadulla (Rue de Rosiers) on toinen paikka, joka kehuu olevansa kadun paras. Onko "kadun paras" parempi kuin saman kadun "maailman paras"? Kävimme vertailevaa keskustelua asiasta asiakkaani kanssa, joka puolestaan suosii kadun parasta. Varmuutta asiaan ei saatu.
The traditional Jewish delis and bakeries in Marais have given way to trendy fashion boutiques , but still there can be found in many serving traditional cuisine.
Especially on Sundays, when many of the shops in the area are open, falafel joints have long queues. On Monday, before seven pm patrons do not have to wait in line, so I often head to Marais on Monday evening during my trips. My personal favorite is L'as du fallafel, which advertises itself as the world's best falafel restaurant. At the same time on the same street (Rue de Rosiers) there is another place that boasts to be the best of the street. Is the "best of the street" better than the same street's "world's best"?
Eating alone is not as nice as share the meal in good company. So I do not want to spend large sums on dining on my own, but less than twenty euros buys a reasonable three-course dinner. I ate on Rue Mouffetard and Rue de la Harpella, meals cost 15 € and 25 cl carafe of house red cost € 6. Bacon salad, lamb chops and chocolate mousse & duck liver, duck thighs and creme brule. Not the best of what Paris has to offer, but at a reasonable price bought a nice meal and a front row seat to watch people passig by.
Oi, kuinka ihania tunnelmia. Pariisikuume senkun kasvaa..
VastaaPoista