Lounaalla Brondassa | Lunch at restaurant Bronda, Helsinki

 

Olin jo keväällä saanut lahjaksi lounaslahjakortin ravintola Brondaan ja yht'äkkiä pari viikkoa sitten tajusin viimeisen voimassaolopäivän olevan saman viikon perjantaina. Aikataulut Siipan kanssa eivät olleet mennä yksiin, joten otin ravintolan myyntipalveluun yhteyttä ja kysyin mahdollisuutta pidentää lahjakortin voimassaoloa viikolla. Myynnistä luvattiin ystävällisesti jatkaa kahdella viikolla, mutta pääsimme kuin pääsimmekin lopulta perjantaina lounastamaan. Muutaman muunkin kerran olen joutunut kysymään lahjakorttien jatkoaikaa. Ainakin monet pienehköt yritykset jatkavat niitä ongelmitta yleensä viikolla, jopa kuukaudella, kunhan kysyy jatkoaikaa ennen kortin voimassa olon päättymistä.

I had got restaurant Bronda's lunch voucher as gift aready in the spring and used it only few weeks ago.

 

 

Vaikka olen aivan ydinkeskustassa töissä, käyn todella harvoin ulkona lounaalla vaan normaalisti syön toimistolla omia eväitä. Poikkeustilanteessa tilasimme 12 cl viiniäkin perjantain kunniaksi, vaikka palasin vielä töihin iltapäiväksi.

 

 

Even though I work in the city center, I rarely go out for lunch. I usually take lunch from home and eat it in the office. This rare time when I ate lunch out, I went wild and ordered 12 cl wine, even though I was heading back to the office afterwards.

 

 

Lounas oli kaiken kaikkiaan hyvä, etenkin ruokien osalta.

Palvelu oli hieman hapuilevaa, vaikka henkilökuntaa oli myöhäiseen lounasaikaan runsaasti. Tyhjiä pöytiä oli paljon, mutta meidät haluttiin istuttaa toisen seurueen viereen lähekkäin asetettuihin pöytiin. Hoville kyllä kävi jättää yksi pöytä väliin, kun sitä pyysin. Halusin antaa naapureiden lounaspalaverille rauhaa ja mekin mieluummin juttelimme omassa rauhassamme.

 

Monen ravintolan helmasynti on pöytien siistiminen tai pikemminkin siistimättä jättäminen asiakkaiden lähdettyä. Täälläkin vieressämme oli yksi pöytä puolisen tuntia korjaamatta ruokailijoiden jäljiltä, vaikka tarjoilijoita kulki jatkuvasti pöydän ohi ja he palaveerasivat suoraan pöytään katsoen. Itse noudatan töissä ja kotona "vie mennessäsi, tuo tullessasi"-metodia.

 

Saimme myös toisena alkuruoka-annoksena väärän ruoan ja jouduimme odottelemaan uuden valmistumista. Koska konseptin mukaisesti jaoimme annokset, en kuitenkaan joutunut tyhjin suin odottelemaan Siipan syödessä. Annoksen myöhästymien huomioitiin tarjoamalla haluamamme kahvit. Tosin tarjoilija hieman huvittavasti korosti kolmeen kertaan, että he huomioivat väärän annoksen tällä tavalla.

Tomi B. on varmaan kiireinen Australiaan muuton kanssa, eikä lueskele ja kommentoi kaikenkarvaisten bloggareiden arvioita samalla intensiteetillä kuin taannoin Hesarin arvostelua. Ja jos luetkin, niin noihin pikkujuttuihin kannattaisi kiinnittää huomiota. Ensimmäisen maailman ongelmia, tiedän... Asiakkailla on kuitenkin tämän tason ravintolaan mennessä odotukset korkeammalla kuin kulmakuppilassa. "Devil's in the details", kuten englanniksi sanotaan.

Ruoka kuitenkin oli maukasta. Otimme molemmat 29€ lounasmenun. Päätimme nopeasti mitä syömme, mutta tilatessamme meille selostettiin vielä aika perusteellisesti ravintolan linjan mukaisen sosiaalisen ruokailun konseptia = annoksia suositellaan jaettavaksi. Meillä on tapana hieman maistella toistemme annoksista muutenkin.

Minä tilasin alkuun rapeaa polentaa viikunan, mascarponen ja balsamicon kera, Siippa savustettua valkotonnikalaa, oliivin, tomaatti-vinaigreten, korianterin ja parmesaanidressingin kanssa. Minlle tuotiin aluksi kuitenkin väärä annos ja sain hetken odotella polentaani. Söin siis alkuun Siipan tilamaa valkotonnikalaa, joka olikin pehmeää ja maukasta. Tutkin netistä; (kylläkin jälkeenpäin) valkotonnikala ei ole uhanalaisten lajien listalla. Polenta saapui myöhemmin pöytään. Se olikin mukavan rapsakkaa päältä ja pehmeää sisältä. Leipä olisi ollut moneen annokseen mukava lisä sillä kastiketta olisi tehnyt mieli kaapaista lautaselta. Leipä ei ilmeisesti kuitenkaan kuulu konseptiin, emmekä kysyneet sen saatavuutta.

Pääruokana söin pitkään haudutettua ankkaa, borloti-papuja,  pancettaa ja valkosipulileipäkrutonkeja. Ankankoipiannoksesta riittikoin mukavasti kahdelle. Maistelin lisäksi Siipan rapeanahkaista lohta joka tarjoiltiin Nizzan salaatin kera.

Service was a was  not 100% perfect. Maître d' wanted to seat use next to a party having a business meeting over lunch, even though the restaurant was half empty at late lunch hour. We also wanted to have our privacy, so I asked to be seated elsewhere. I was also a bit annoyed tha the table with dirty plates next to us was untouched for 30 min after the customers had left. Waiters passed the table numerous times, but none of them cared to clean it while they headed towards kitchen. And we also got a wrong dish for starter. It was changed and we also got coffees for free after lunch. I know these are first world problems, but still, customers have higher expectations when dining in  stylish, expensive places like this compared to the local joints. Devil's in the details as it's often said.

 

 

Food was delicious. Nothing to complain about that. I had crispy polenta with fig, mascarpone and balsamico. Husband ate smoked white tuna, olive, tomato vinaigrette, cilantro and parmesan dressing. Or these were what we ordered, bu we shared all dishes. I would have liked to get a piece of bread to scrape the delicisou dressings, but apparently they did not serve bread with lunch.

 

My main course was duck leg, borloti beans, panceta and garlic croutons. A big dish, plenty of ofod for both of us. I also tasted Husband's crispy skinned salmon served with salad Nicoise.

 

 







Alkuruokakömmähdys hyvitettiin siis kahveilla. Vaikka olikin jo iltapäivä, otin cappuccinon. Muistan ammoiselta ensimmäiseltä Italian messumatkalta, kuinka kokenut kollegani kelloa vilkaisten opetti, että maitopohjaiset kahvit ovat aamiaisjuomia, joita ei Italiassa sovi tilata klo 12 jälkeen. Silloin en kuitenkaan "häpäissyt" itseäni, kello oli vielä varttia vaille puolen päivän. Suomessa ei olla niin tarkkoja, joten maito kahvissa iltapäivällä ei aiheuttanut kulmakarvojen kohottelua...

 

Siippa tilasi lasitölkissä tarjolle tuotua uuniomenajäätelöä, omenakompottia, suolakaramellin ja mascarponecremen kanssa. Se oli hyvää, mutta oma kaunis mustaherukkajäätelö ja-mousseannokseni löi omenajälkkärin laudalta sekä ulkonäössä että maussa.

  

 

Ilman lahjakorttia lounaat ja lasilliset viiniä olisivat maksaneet 90 €, nyt selvisimme 60 eurolla. Ei siis kaupungin edullisin lounas, mutta rauhallisesta iltapäivähetkestä, visuaalisesta ympäristöstä ja  vähän ylellisemmästä lounaasta voi muutaman kerran vuodessa/vuosikymmenessä ehkä maksaakin vähän enemmän, sen kerran kun yleensä käy ulkona lounaalla.

The mix up with our starters was refunded with coffees.

Husband took ice cream made of oven baked apples, aple compot, salt carame andmascarpone creme. It was good, but my black currant ice cream and mousse was a winner; so beautiful and delicious!

 

Without the gift voucher our lunches and glasses of wine would have totaled 90 €m now we paid 60€. Not h echeapest luch in town, but maybe I can afford few times a year/decade a relaxed afternoon moment with stylish interior and luxurious lunch.

 

 

 

Tuo parin viikon takainen perjantai oli Roosa nauha-päivä, teeman mukaisesti päälläni lounaalla oli myös vaaleanpunaista.

 

That Friday few weeks ago was Pink ribbon day, so I wore my pink cashmere scarf to support the campaign.