Näin talven pimeimpään aikaan on ihana haaveilla kesälomasta. Viime vuonna haaveilimme Portugalin autolomasta ja heinä-elokuun vaihteessa toteutimme matkaunelman.
Olemme reissanneet ympäri maailman ja asuneetkin tahoillamma aikoinaan toisilla mantereilla, mutta Portugalissa kimpikaan meistä ei ollut käynyt. Portugali valikoituikin matkakohteeksi tänä kesänä ja heti alusta asti suunnitelmissa oli ajoreitti Lissabonin ja Porton välille. Meidät molemmat Portugali yllätti positiivisesti. Näimme hyvin erilaisia maisemia eri puolilla maata, ihmiset olivat mukavia, ruoka ja viini hyvää ja lämpötilakin oli heinä-elokuun vaihteessa suurimmaksi osaksi leppoisaa olematta liian kuumaa. Toki sisämaassa oli välillä kuumempaakin ja Lissabonissa matkan lopuksi lämpötila alkoi nousta korkeisiin lukemiin.
Haimme heti Lissaboniin laskeuduttuamme auton vuokraamosta ja ajoimme Sintraan Lissabonin länsipuolelle. Sintran keskustassa pysäköinti on rajoitettua, joten jätimme auton n. kilometrin päähän ilmaiselle parkkipaikalle Portela de Sintran aseman luo. Vaikka Sintra on vain parinkymmenen kilometrin päässä Lissabonista, on sää siellä huomattavasti leudompi kesäaikaan kuin Lissabonissa, päivällä mittarissa oli vain reilut parikymmentä astetta. Sintrassa olimme kaksi yötä, mutta saavuimme maanantaina illansuussa kaupunkiin, ja lähdimme keskiviikkoaamuna jatkamaan matkaa, joten käytännössä meille jäi Sintralle yksi päivä. Sinta on linnoistaan tunnettu UNESCOn maailmanperintökohde.
Sintrassa pääkohteemme oli Palacio da Penan "satulinna". Upea, värikäs linna olikin näkemisen arvoinen. Linna sijaitsee kukkulan huipulla vuoristossa Sintran kaupungin yläpuolella, ja kirkkaana päivänä se on helposti nähtävissä Lissabonista. Vuonna 1854 valmistuneen linnan arkkitehtuurissa yhdistyvät arabialaiset minareetit, goottilaiset tornit ja renessanssin kupolit. Kuningatar Maria II:n taiteilijapuoliso, prinssi Ferdinand II rakennutti 1088-luvulla linnan ja teetti kukkulalla vuosikymmeniä ränsistyneeseen luostariin täydellisen restauroinnin.
Palacio de Penan linnaan kannattaa varata ehdottomasti liput etukäteen heti aamuksi, portilla liput voivat olla ko. päivälle jo loppu. Linnaan pääsee vain tetty määrä vierailijoita kerrallaan ja jo linnasta lähtiessämme jonot olivat huomattavasti pidempiä kuin heti aamusta. Linnalle ei myöskään kannata kavuta vaan ottaa joko bussi kaupungista tai matkata taksilla tai Uberilla. Uber oli hotellimme respan mukaan hieman epäluotettava Sintrassa, joten hän tilasi meille taksin, joka maksoi n. 12€ Sintran keskustasta Palacio de Penan portille (seuraavana aamuna tosin saimme ongelmitta muutamassa minuutissa Uberin kun parkkipaikalle ajaaksemme). Portin lipuntarkatuksesta on vielä hyvä varata n. 30 min matkaan linnalle, jossa jonotetaan uudestaan. Varasin lippujen yhteydessä myös bussikuljetuksen portilta linnalle. Me kävelimme linnalta alas kaupunkiin, mutta olisi ollut viisaampaa mennä alaspäin bussilla, Uberilla tai linnalta lähteneiltä "vanhanaikaisilla" sightseeingautoilla, sillä kapeaa, mutkittelevaa ja jyrkkää mukulakivitietä oli välillä kuumottavaa kulkea jalkaisin alaspäin kun bussit ja muut autot välillä viistivät kylkeä.
Sintrassa on useita muitakin upeita linnoja ja palatseja, mutta päätimme käydä vain Palacio de Penassa ja kierrellä kaupungilla iltapäivän.
Illalla söimme ravintola Incomumissa, joka edusti Sintrassa maukasta fine diningia, olematta kuitenkaan erityisen kallis. Ravintolalla on myös vieressä mukava viinibaari/kauppa.
Seuraavana aamuna haimme auton parkista ja lähdimme ajamaan pohjoisen suuntaan.
Matkalla Coimbraan pysähdyimme lounaalla Tomarissa, keskiaikaisessa mukulakivikatuisessa linnoituskaupungissa. Onneksi täällä tilasin Piri piri-kanaa, sitä ei ollutkaan niin laajalti saatavilla kuin olin olettanut. Ruokalajin mukaan nimetyn Piri Piri-ravintolan mausteinen, mm. chilillä, valkosipulilla ja paprikalla maustettu kana olikin hyvää.
Sympaattinen, osittain vähän rähjäinenkin Coimbra Mondegon vuoren juurella ihastutti mutkittelevine katuineen ja aukioineen. Coimbran keskusta on täynnä kapeita kujia, mukulakivikatuja ja värikkäitä taloja. Kaupunki on tunnettu yhdestä Euroopan vanhimmasta yliopistosta ja rikkaasta kulttuuriperinnöstään.
Coimbran vanhassa yliopistokaupungissa yövyimme melkoisen persoonallisessa Hotel Solar Antigo Luxuryssa, jonka huoneet olivat useammassa rakennuksessa saman kadun varressa. Meillä oli "kuningattaren huone". Huone oli kolmessa tasossa ja enemmänkin erikoinen kuin ylellinen.
Portugalissa monissa mäkisissä kaupungeissa on usein köysirata tai hissi, alaspäin voi kulkea jalkaisin mutkittelevia katuja ja ainakin näissä helteissä nousta hissillä ylös kukkuloille. Coimbrassa miltei hotellimme vieressä olikin yleinen hissi, jolla pääsee kauppahallilta yläkaupunkiin sujuvasti. Me kuitenkin kävelimme jyrkkiä katuja alas ja takaisin ylös.
Kävelimme hotellilta aamulla Coimbran yli 700 vuotta vanhalle yliopistolle, jossa teimme kierroksen barokkikirjastossa, Sao Miguelin kappelissa, Paço das Escolas -palatsissa ja muualla kampuksella ennen matkan jatkamista.
Coimbrasta jatkoimme edelleen pohjoiseen. Lounasta söimme Aguedan pikkukaupungissa, joka on tunnettu värikkäistä sateenvarjoinstallatioistaan. Erillisenä kohteena Agueda ei mielestäni ole kovinkaan kummoinen, mutta kun navigaattori joka tapauksessa ohjasi ajamaan sen läpi, sain samalla muutaman "instagrammable"-kuvan.
Matka jatkui viiniviljelmien läpi Douro- ja Tamega-jokien maisemiin.
Tamega-joen lähellä pääsin myös kokeilemaan pari yötä elämää kartanonrouvana. Heinäkuun lopun päivien majoitukset Douro-joen varrella alkoivat olla majoituksia etsiessämme aika kalliita, etenkin kun speksinä oli uima-allas ja toiveissa vielä paikka, jossa olisi vähän jotain extraa. Onneksi ymmärsin katsella yöpymispaikkoja vähän laajemmalta alueelta ja löysin Outeiro Tuiasin kartanon muutaman kymmenen kilometrin päästä, Dourolta pohjoiseen haarautuvan Tamega-joen varrelta. 11. sukupolven hallussa olevassa 1600-luvun kartanossa on viisi mukavaa majoitushuonetta, kappeli, antiikkia, upeita yksityiskohtia, ulkouima-allas jne. Kyllä kelpasi majoittua kartanossa pari yötä ystävällisen isäntäväen vieraana. Yö sesonkiaikaan kahden hengen huoneessa aamiaisineen heinäkuun lopussa maksoi satasen. Isäntämme esitteli meille kartanoa, kertoi rakennuksen ja suvun historiasta ja esitteli kartanossa olevan kappelin. Kysellessämme häneltä alueen viineistä hän toi meille pullon alueelle tyypillistä Vinho Verdeä, olimmehan Vinho Verden viljelyalueen eteläreunalla. Tilalla oli ollut omaa viininviljelyä, mutta viinitarhat on nyt vuokrattu perheen ystävälle. Yöpymisen hintaan kuului myös herkullinen emännän valmistama aamiainen.
Outeiro Tuiasista lähdimme ajelemaan Douro-joelle ja pysähdyimme useammalla viinitilalla ja viiniliikkeissä. Useimmille tiloille ei pääse vierailemaan ainakaan ilman ennakkovarausta, eikä useimmissa ole viinin ulosmyyntiäkään tilalta kuluttajille. Etsiskelimmekin katseella "Wine shop"- tai "Visitor center"-kylttejä ja lopulta vierailijoita vastaanottava tiloja löytyi useampiakin.
Sandemanin Quinta Seixon tilalla on vierailukeskus, Sandemanin logosta tuttu mieshahmo näkyy kauas rinteeltä. Tilalla on mahdollisuus maksulliseen portkellarikierrokseen, tilalla on myös kauppa ja ravintola.
Pienehkön Quinta do Tedon vierailukeskuksessa nautin kolme portviinin maistelusetin, ostimme tilalta myös kolme portviiniä kotiinviemisiksi. Quinta do Tedossa rypäleet poljetaan edelleen perinteisesti jaloin ja osaa portviineistä tehdään vain 2000 pulloa, kun suurimmilla tiloilla määrät ovat kymmeniä miljoonia pulloja vuodessa. Quinta do Tedossa on myös mahdollisuus yöpymiseen.
Pinhaon kaupunkia oli markkinoitu viehättävänä, mutta itse kaupunki ei meitä vakuuttanut kauneudellaan. Löysimme sieltä kuitenkin kivan pienen viinibaarin, jossa söimme leivät lounaaksi. Pinhaon siltaa vastapäätä kävimme Quinta das Carvalhasin tilalla, jossa oli Carvalhasin portien lisäksi myös muita Real Compahni Vilha-ryhmän tilojen viinejä myynnissä tyylikkäässä vierailukeskuksessa. Kyselimme liikkeissä ja tiloilla henkilökunnan henkilökohtaisia suosikkeja ja suosituksia 20-30 euron viineistä, koska valinnanvaraa oli paljon ja halusimme ostaa viinejä, joita Alkossa ei ole myynnissä. Yllättävän monta pulloa laukkuihimme mahtuikin!
Autoloma Portugalissa jatkuu myöhemmin blogissa, seuraa Instagramista tai Facebookista linkkejä postauksiin.
Oletko ollut Portugalissa, mikä jäi parhaiten mieleen?
Olen usean kerran käynyt ja helmikuussa 2024 seuraavan kerran. Nyt matka koilliseen maan korkeimman vuoren rinteille. Tiestön hyvä kunto yllättää suomalaisen jokapuolella.
VastaaPoistaOllaan käyty muutaman kerran Lissabon-Albufeira -akselilla ja tykättiin kovasti. Ruoka oli erinomaista kaikkialla ja erityisesti jäi mieleen jättiravut korianteri-valkosipuliöljyssä, nam. Olemme myös miettineet marraskuun viettämistä siellä, mutta Atlantti saattaa viilentää ilmaa siellä sen verran, että se menee liian koleaksi - itse asiassa mehän oltiinkin siellä v 2015 marraskuussa ja oli todella kylmä ja hirmuiset tuulet. Heti kun päästiin Välimeren puolelle ja Espanjan rannikolle, lämpötila nousi muutamilla asteilla.
VastaaPoistaSiellä on kyllä kauniita kaupunkeja ja kyliä, maaseudulle tekisi mieli.
Ihana postaus Portugalista ♥ Värikylläisiä ja vehreitä kesäkuvia, jotka juuri nyt piristävät ihan kummasti tätä matelevaa marraskuuta. Olen käynyt Portugalissa parikin kertaa ja monia paikkoja tunnistin tästä sinun postauksesta. Cascais Portugalin Rivieralla Atlantin rannikolla oli kiva paikka ja sieltä pystyi hyvin sukkuloimaan muuallekin autolla. Atlannin puolella toki tuuli ja merenkäynti oli yleensä paljon hurjempaa kuin Välimeren rannikolla. Sintra on todella upea paikka Penan palatseineen ja sinne tekisi mieli mennä uudelleen. Lissabon on jännä seitsemälle kukkulalle rakennettu pääkaupunki, jossa kapea kadut raitiovaunuineen ovat hurmaavia. Alfamalle menetin sydämeni ja siellä oli ihana kävellä vain ihastellen ympäristöä. Lissabonin katedraali oli minunlaiselle arkkitehtuurin ystävälle nappivalinta ja siellä oli myös kuumana kesäpäivänä ihanan viileää. Cristo Rein patsas Almadan puolella oli myös vaikuttava ja ajo sinne Huhtikuun 25. päivän riippusiltaa (Ponte 25 de Abril) Tajo-joen yli on jäänyt myös mieleen. Sillalla oli vaatimattomasti kuusi autokaistaa ja kahdet rautatiekiskot. Ehkä pitäisi alkaa suunnitella uutta Portugalin reissua!
VastaaPoista