Autoloma Portugalissa osa 2

Porto, Portugalin toiseksi suurin kaupunki  Douro-joen suistossa tarjosi mm. jyrkkiä mäkiä, värikästä arkkitehtuuria ja rappioromantiikkaa, historiaa, port-viinejä ja ruokakokemuksia. 

Portugalin matkamme jatkui Dourojoen viinitiloilta Porton kaupunkiin.

Portugalin autolomamme alkoi siis Sintrasta, jonne ajoimme heti Lissabonin kentältä vuokraamallamme autolla. Sintrasta jatkoimme Coimbraan ja Douro-joen viinitiloille. Ensimmäisen osan Portugalin-matkastamme voit lukea täältä.

Koska Portossa parkkipaikan löytäminen vaikutti etukäteen katsottuna aika vaikealta, eikä kovin lähelle hotellia olisi edes päässyt autolla, päädyimme ajamaan auton edulliseen,  vartioituun autohalliin vähän kauemmaksi keskustasta ja ajamaan loppumatkan Uberilla hotellille.

Yövyimme Descobertas Boutique-hotellissa aivan Douro-joen rannan tuntumassa. Hotellilta oli kätevä suunnistaa eri puolille kaupunkia.

Yli satavuotias Majestic Cafe Rua de Santa Catarina-ostoskadulla on mukava pysähtymispaikka. Kalliimpi kuin moni muu Porton kahviloista, hinnassa on myös "historia ja atmosfääri-lisää".

Mercado do Bolhãon kauppahallissa Portossa voi tehdä ruokaostoksia sekä hakea eri tiskeitä juotavaa ja viinikauppiailta ruokaan sopivan lasillisen viiniä. Raikas Vinho Verde sopi hyvin ostereiden ja sashimin kaveriksi.

Douro-joen toisella puolella Gaian alueella sijaitsee lukuisia port-talojen kypsytyskellareita, joista monissa pääsee maksua vastaan myös kierrokselle ja maistelemaan port-viinejä sekä ostamaan pullon tai pari kotiinviemisiksikin.

Portosta jatkoimme taas autolla matkaa etelän suuntaan. Válegan kirkko, joka tunnetaan myös nimellä "Portugalilainen Sikstuksen kappeli" (Portugalilaiset näköjään haluavat verrata nähtävyyksiään tunnettuihin kohteisiin), joka sijaitsee Ovarin kunnassa, Aveiron alueella on yksi Portugalin kauneimmista kirkoista.

Tämän vaikuttavan, maalatuin laatoin ulkoa ja sisältä koristellun kirkon rakennustyöt aloitettiin vuonna 1756, takennustyö kesti yli sata vuotta. Vuosina 1923-1958 tehtiin konservointitöitä, ja vuosina 1959-1960 pääjulkisivu ja sisäseinät laatoitettiin Aleluia Cerâmicasin värikkäillä laatoilla. 

Vuonna 1975 kirkkoa laatoitettiin lisää arkkitehti Januário Godinhon suunnittelemilla Aleluia Cerâmicas -laatoilla.

Kirkkoa koristeltiin juuri valoilla "pyhimyskarnevaaleja" varten, joita kesällä tuntuikin olevan monissa portugalilaisikylissä, joten en saanut kunnollista kuvaa koko kirkosta ilman työmiehiä ja nostureita.

Aveiro tunnetaan "Portugalin Venetsiana". Nimitys on vähän liioiteltu; pienessä laguunin rannalla olevassa pienessä kaupungissa on muutama lyhyt kanava ja joitain värikkäitä "moliceiro"-veneitä. Aveiro sopii silti loistavasti yhden yön pysähdykseen. Kanavan rannalla oli mukava istuskella ja juoda port tonicia eli portviinin ja tonicin raikasta sekoitusta.

Pienessä  vanhassa kaupungissa on runsaasti ravintoloita ja matkan yksi parhaista ravintoloista, O Bairro, löytyikin Aveirosta. Ateria oli lyhyen jonottamisen arvoinen.

Costa Nova Aveiron lähellä on kaunis pieni rantakylä Portugalissa, joka tunnetaan värikkäistä, raidallisiksi maalatuista taloistaan. Vanhat kalastajien talot ovat nyt suureksi osaksi airbnb-käytössä. Pakkohan siellä oli pysähtyä hetkeksi ihailemaan ja kuvailemaan taloja.

Nazare on nykyisin turismista elävä, surffirannoistaan ja valtavista talvikauden aalloistaan tunnettu kalastajakylä Portugalin länsirannikolla. Emme normaalisti vietä rantalomia, mutta yhden yön pysähdykseen roadtripillä Nazare oli hyvä. Majakalla emme käyneet, sillä rannikko ajomatkallamme  Aveirosta Nazareen oli todella sankan sumun kietomana koko päivän. Aivan auringonlaskun aikaan sumu yht'äkkiä hälveni ja pääsin kesken illallisen, alku- ja pääruoan välissä ottamaan muutaman auringonlaskukuvan, jossa majakkakin häämötti.

Óbidoksen kaunis linnakaupunki on yksi Portugalin upeimmista ja parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaupungeista. Siellä oli viimeinen pysähdyksemme ennen auton palauttamista vuokraamoon ja matkan viimeisiä päiviä Lissabonissa.

Vanhan linnanmuurin sisäpuolella on historiaa henkivä kapeiden mukulakivikatujen sokkelo, jossa olisi kierrellyt pidempäänkin, mutta Lissabon odotti. Autoloma oli kiva tapa nähdä Portugalia,pääsimme käymään vähän pienemmissäkin kylissä.

Lissaboniin ja siellä kokemaamme yllätykseen palaan myöhemmin.

Autoloma Portugalissa osa 1

Näin talven pimeimpään aikaan on ihana haaveilla kesälomasta. Viime vuonna haaveilimme Portugalin autolomasta ja heinä-elokuun vaihteessa toteutimme matkaunelman.

Olemme reissanneet ympäri maailman ja asuneetkin tahoillamma aikoinaan toisilla mantereilla, mutta Portugalissa kimpikaan meistä ei ollut käynyt. Portugali valikoituikin matkakohteeksi tänä kesänä ja heti alusta asti suunnitelmissa oli ajoreitti Lissabonin ja Porton välille. Meidät molemmat Portugali yllätti positiivisesti. Näimme hyvin erilaisia maisemia eri puolilla maata, ihmiset olivat mukavia, ruoka ja viini hyvää ja lämpötilakin oli heinä-elokuun vaihteessa suurimmaksi osaksi leppoisaa olematta liian kuumaa. Toki sisämaassa oli välillä kuumempaakin ja Lissabonissa matkan lopuksi lämpötila alkoi nousta korkeisiin lukemiin.

Haimme heti Lissaboniin laskeuduttuamme auton vuokraamosta ja ajoimme Sintraan Lissabonin länsipuolelle. Sintran keskustassa pysäköinti on rajoitettua, joten jätimme auton n. kilometrin päähän ilmaiselle parkkipaikalle Portela de Sintran aseman luo. Vaikka Sintra on vain parinkymmenen kilometrin päässä Lissabonista, on sää siellä huomattavasti leudompi kesäaikaan kuin Lissabonissa, päivällä mittarissa oli vain reilut parikymmentä astetta. Sintrassa olimme kaksi yötä, mutta saavuimme maanantaina illansuussa kaupunkiin, ja lähdimme keskiviikkoaamuna jatkamaan matkaa, joten käytännössä meille jäi Sintralle yksi päivä. Sinta on linnoistaan tunnettu UNESCOn maailmanperintökohde.

Sintrassa pääkohteemme oli Palacio da Penan "satulinna". Upea, värikäs linna olikin näkemisen arvoinen. Linna sijaitsee kukkulan huipulla vuoristossa Sintran kaupungin yläpuolella, ja kirkkaana päivänä se on helposti nähtävissä Lissabonista. Vuonna 1854 valmistuneen linnan arkkitehtuurissa yhdistyvät arabialaiset minareetit, goottilaiset tornit ja renessanssin kupolit. Kuningatar Maria II:n taiteilijapuoliso, prinssi Ferdinand II rakennutti 1088-luvulla linnan ja teetti kukkulalla vuosikymmeniä ränsistyneeseen luostariin täydellisen restauroinnin.

Palacio de Penan linnaan kannattaa varata ehdottomasti liput etukäteen heti aamuksi, portilla liput voivat olla ko. päivälle jo loppu. Linnaan pääsee vain tetty määrä vierailijoita kerrallaan ja jo linnasta lähtiessämme jonot olivat huomattavasti pidempiä kuin heti aamusta. Linnalle ei myöskään kannata kavuta vaan ottaa joko bussi kaupungista tai matkata taksilla tai Uberilla. Uber oli hotellimme respan mukaan hieman epäluotettava Sintrassa, joten hän tilasi meille taksin, joka maksoi n. 12€ Sintran keskustasta Palacio de Penan portille (seuraavana aamuna tosin saimme ongelmitta muutamassa minuutissa Uberin kun parkkipaikalle ajaaksemme). Portin lipuntarkatuksesta on vielä hyvä varata n. 30 min matkaan linnalle, jossa jonotetaan uudestaan. Varasin lippujen yhteydessä myös bussikuljetuksen portilta linnalle. Me kävelimme linnalta alas kaupunkiin, mutta olisi ollut viisaampaa mennä alaspäin bussilla, Uberilla tai linnalta lähteneiltä "vanhanaikaisilla" sightseeingautoilla, sillä kapeaa, mutkittelevaa ja jyrkkää mukulakivitietä oli välillä kuumottavaa kulkea jalkaisin alaspäin kun bussit ja muut autot välillä viistivät kylkeä.

Sintrassa on useita muitakin upeita linnoja ja palatseja, mutta päätimme käydä vain Palacio de Penassa ja kierrellä kaupungilla iltapäivän. 

Illalla söimme ravintola Incomumissa, joka edusti Sintrassa maukasta fine diningia, olematta kuitenkaan erityisen kallis. Ravintolalla on myös vieressä mukava viinibaari/kauppa.

Seuraavana aamuna haimme auton parkista ja lähdimme ajamaan pohjoisen suuntaan.

Matkalla Coimbraan pysähdyimme lounaalla Tomarissa, keskiaikaisessa mukulakivikatuisessa linnoituskaupungissa. Onneksi täällä tilasin Piri piri-kanaa, sitä ei ollutkaan niin laajalti saatavilla kuin olin olettanut. Ruokalajin mukaan nimetyn Piri Piri-ravintolan mausteinen, mm. chilillä, valkosipulilla ja paprikalla maustettu kana olikin hyvää.

Sympaattinen, osittain vähän rähjäinenkin Coimbra Mondegon vuoren juurella ihastutti mutkittelevine katuineen ja aukioineen. Coimbran keskusta on täynnä kapeita kujia, mukulakivikatuja ja värikkäitä taloja. Kaupunki on tunnettu yhdestä Euroopan vanhimmasta yliopistosta ja rikkaasta kulttuuriperinnöstään.

Coimbran vanhassa yliopistokaupungissa yövyimme melkoisen persoonallisessa Hotel Solar Antigo Luxuryssa, jonka huoneet olivat useammassa rakennuksessa saman kadun varressa. Meillä oli "kuningattaren huone".  Huone oli kolmessa tasossa ja enemmänkin erikoinen kuin ylellinen.

Portugalissa monissa mäkisissä kaupungeissa on usein köysirata tai hissi, alaspäin voi kulkea jalkaisin mutkittelevia katuja ja ainakin näissä helteissä nousta hissillä ylös kukkuloille. Coimbrassa miltei hotellimme vieressä olikin yleinen hissi, jolla pääsee kauppahallilta yläkaupunkiin sujuvasti. Me kuitenkin kävelimme jyrkkiä katuja alas ja takaisin ylös.

Kävelimme hotellilta aamulla Coimbran yli 700 vuotta vanhalle yliopistolle, jossa teimme kierroksen barokkikirjastossa, Sao Miguelin kappelissa, Paço das Escolas -palatsissa ja muualla kampuksella ennen matkan jatkamista.

Coimbrasta jatkoimme edelleen pohjoiseen. Lounasta söimme Aguedan pikkukaupungissa, joka on tunnettu värikkäistä sateenvarjoinstallatioistaan. Erillisenä kohteena Agueda ei mielestäni ole kovinkaan kummoinen, mutta kun navigaattori joka tapauksessa ohjasi ajamaan sen läpi, sain samalla muutaman "instagrammable"-kuvan.

Matka jatkui viiniviljelmien läpi Douro- ja Tamega-jokien maisemiin.

Tamega-joen lähellä pääsin myös kokeilemaan pari yötä elämää kartanonrouvana. Heinäkuun lopun päivien majoitukset Douro-joen varrella alkoivat olla majoituksia etsiessämme aika kalliita, etenkin kun speksinä oli uima-allas ja toiveissa vielä paikka, jossa olisi vähän jotain extraa. Onneksi ymmärsin katsella yöpymispaikkoja vähän laajemmalta alueelta ja löysin Outeiro Tuiasin kartanon muutaman kymmenen kilometrin päästä, Dourolta pohjoiseen haarautuvan Tamega-joen varrelta. 11. sukupolven hallussa olevassa 1600-luvun kartanossa on viisi mukavaa majoitushuonetta, kappeli, antiikkia, upeita yksityiskohtia, ulkouima-allas jne. Kyllä kelpasi majoittua kartanossa pari yötä ystävällisen isäntäväen vieraana. Yö sesonkiaikaan kahden hengen huoneessa aamiaisineen heinäkuun lopussa maksoi satasen. Isäntämme esitteli meille kartanoa, kertoi rakennuksen ja suvun historiasta ja esitteli kartanossa olevan kappelin. Kysellessämme häneltä alueen viineistä hän toi meille pullon alueelle tyypillistä Vinho Verdeä, olimmehan Vinho Verden viljelyalueen eteläreunalla. Tilalla oli ollut omaa viininviljelyä, mutta viinitarhat on nyt vuokrattu perheen ystävälle. Yöpymisen hintaan kuului myös herkullinen emännän valmistama aamiainen.

Outeiro Tuiasista lähdimme ajelemaan Douro-joelle ja pysähdyimme useammalla viinitilalla ja viiniliikkeissä. Useimmille tiloille ei pääse vierailemaan ainakaan ilman ennakkovarausta, eikä useimmissa ole viinin ulosmyyntiäkään tilalta kuluttajille. Etsiskelimmekin katseella "Wine shop"- tai "Visitor center"-kylttejä ja lopulta vierailijoita vastaanottava tiloja löytyi useampiakin.

Sandemanin Quinta Seixon tilalla on vierailukeskus, Sandemanin logosta tuttu mieshahmo näkyy kauas rinteeltä. Tilalla on mahdollisuus maksulliseen portkellarikierrokseen, tilalla on myös kauppa ja ravintola.

Pienehkön Quinta do Tedon vierailukeskuksessa nautin kolme portviinin maistelusetin, ostimme tilalta myös kolme portviiniä kotiinviemisiksi. Quinta do Tedossa rypäleet poljetaan edelleen perinteisesti jaloin ja osaa portviineistä tehdään vain 2000 pulloa, kun suurimmilla tiloilla määrät ovat kymmeniä miljoonia pulloja vuodessa. Quinta do Tedossa on myös mahdollisuus yöpymiseen.

Pinhaon kaupunkia oli markkinoitu viehättävänä, mutta itse kaupunki ei meitä vakuuttanut kauneudellaan. Löysimme sieltä kuitenkin kivan pienen viinibaarin, jossa söimme leivät lounaaksi. Pinhaon siltaa vastapäätä kävimme Quinta das Carvalhasin tilalla, jossa oli Carvalhasin portien lisäksi myös muita Real Compahni Vilha-ryhmän tilojen viinejä myynnissä tyylikkäässä vierailukeskuksessa. Kyselimme liikkeissä ja tiloilla henkilökunnan henkilökohtaisia suosikkeja ja suosituksia 20-30 euron viineistä, koska valinnanvaraa oli paljon ja halusimme ostaa viinejä, joita Alkossa ei ole myynnissä. Yllättävän monta pulloa laukkuihimme mahtuikin!

Autoloma Portugalissa jatkuu myöhemmin blogissa, seuraa Instagramista tai Facebookista linkkejä postauksiin.

Oletko ollut Portugalissa, mikä jäi parhaiten mieleen?