Blogin nimestä ja historiasta * About my blog name & history

 

 

Olen kirjoittanut blogiani jo yli viiden vuoden ajan. Kirjoittanut ja etenkin kuvannut talteen muistoja, pieniä ilon aiheita ja roppakaupalla reseptejä. Olen pitänyt saman blogin ja nimen alusta asti. Monet aloittavat uuden blogin taitojen kehittyessä ja sulkevat "harjoituskappaleen", mutta minulle blogi on myös oman elämäni kehityskertomus. Olen näiden vuosien aikana kehittynyt kuvaajana, hieman kirjoittajana ja ehkä pikkuriikkisen myös ihmisenäkin.

Ensimmäinen blogi, jota seurasin oli ystäväni kirjoittama (kuvia ei siihen alustaan tainnut edes saada), hän kirjoitti pari vuotta elämästään syövän varjossa aina kuolemaansa asti. Hänen avautumisensa kosketti kovasti meitä ystäviä, mutta harva ulkopuolinen taisi hänen blogiaan löytää. Sittemmin löysin ensimmäisiä muoti-, ruoka-, sekä lifestyleblogeja, samaan aikaan aloin innostua kuvaamisesta. Pian päätinkin jo itse kokeilla bloggaamista, vaikka aluksi en oikein edes tiennyt mistä postaisin.

 

Haaveilin ennen blogin perustamista omasta lifestyle-liikkeestä. Ihan varmuuden vuoksi päätin "kaapata" käyttööni Lumo Lifestyle-nimen ja aloitin blogin tällä mielestäni nokkelalla ja uniikilla nimellä. No, lifestyle-liikettä en perustanut, Ullanlinnaan huomasin sen sijaan pian tulleen Lifestyle-nimisen liikkeen.

Lumo, sekään ei tainnut olla kovin innovatiivinen ja ainutkertainen nimivalinta... Lumo-nimellä löytyy ainakin kuntosaleja Lahden seudulta, ruokapuoti Raumalta, kampaamo Jyväskylästä Ylöjärveltä ja Alajärveltä. Simpeleellä on kukka- ja hautauspalvelu Lumo, Naantalissa taas on konsulttiyritys Lumo ja Salossa toimii Lumo-niminen elokuvateatteri.

 

Kaksi lehteäkin on ottanut nimen käyttöönsä; Lumo-kulttuurilehti ehti julkaista kaksi numeroa. Sieltä otettiin minuun yhteyttäkin kun Lumo-haulla päädyttiinkin blogiini eikä heidän lehtensä sivulle. Uusin Lumo-lehti on keskittynyt luontokuvaukseen.

 

Mia Höytö-kosmetiikkamerkilläkin on näköjään Lumous-seerumi, samalla nimellä myydään myös Lumenen poskipunasävyä, aika läheltä nämäkin liippaavat. Lumous on myös yhtye, festivaali, tanssikoulu sekä nukketeatteri aikuisille...

 

 Saman/samantapaisen nimen alle on siis tunkua, mutta tällä nimellä jatkan blogiani, kun sen kerran alun perin valitsinkin.

Mites muut bloggaajat, millä perusteella olette valinneet nimen blogillenne? Miellyttääkö nimi edelleen vai oletteko miettineet nimen vaihtoa?

 

 

I thought I had chosen very unique and clever name when I started to blog under name Lumo Lifestyle... Lumo = enchant in Finnish.

 

Later on I have found out that there are numeous businesses with name Lumo; hairdressers, fitness centers, food store, movie theatre, two magazines etc. Maybe I wasn't as clever as I thought!

Versioitu ramen * Sort of ramen

 

 

Japanissa söimme tietysti muutaman kerran ramenia, joka on siellä etenkin talvikauden ruokaa.

 

Nuudelikeitosta on lukemattomia versioita. Instassa näyttää olevan puolisentoista miljoonaa kuvaa tunnisteella #ramen, jokainen näyttää erilaiselta. Normaalisti japanilaisessa ramenissa ei käsittääkseni ole nautaa. Meillä oli kuitenkin muutama siivu viikonlopulta jäänyttä naudanpaistia, jotka lisäsin tähän keittoon.

 

Käytin keiton pohjana naudan paistilientä, lisäsin vielä kasvislientä. Japanista ostetut nuudelit, jotka ostettiin kivan paketin perusteella päätyivät keittoon. Ne olivatkin todella hyviä. Lisäksi keittoon tuli kuivattuja suppilovahveroita, pehmeäksi keitettyä kananmunaa, ohuiksi renkaiksi suikaloitua purjoa, suikaloitua porkkanaa ja palanen merilevää, kaikki sellaisenaan liemeen juuri ennen tarjoilua. Maustoin keittoa vielä tokiolaiselta katukauppiaalta ostamallani mausteseoksella, nokareella Tokiosta ostamaamme ramen-tahnaa, joka maistui, no, umamiselta. Ihan viimeinen silaus oli pari tippaa makeaa yuzu-viinietikkaa, jonka myös hankimme Japanin matkalta.

 

Yuzuun saimme vinkin paikalliselta oppaaltamme Ichirolta, jonka kanssa vietimme päivän Tokiossa. Tästä kokemuksesta kerroin eilen. Ichiro kertoi vaimonsa olevan erinomainen kokki, joka usein maustaa vaikkapa misokeittoa parilla tipalla yuzuhedelmän mehua.

Olen etsiskellyt Stockalta sekä Vii Voanista yuzu-hedelmää, jonka makuun hullaannuin Japanissa. Kummassakaan ei ollut, Vii Voanista löysin kuitenkin kuivattua yuzun kuorta, täytyy koettaa sitä seuraavan kerran rameniin.

Keiton kalorit jäivät alle viidensadan, joten ramen toimi hyvin myös 5:2-paastopäivän ainoana ateriana.

 

 

In Japan we ate few time ramen, a local winter food favorite.

 

There are numerous versions of this noodle soup. I found abt. 1.5000.000 hits with tag #ramen in Instagram. All of them look different. Normally there isn't beef in Japanese ramen, but we had few slices form weekend roast left in the fridge, so I added them in the soup.

For teh broth I used the excess fluids form steak and added vegetable broth. Noodles bought Japan were delicius in ramen. I also added in the serving bowls dried funnel chantarelles, julienned carrot, leek and piece of kombu.

 

I seasoned with spice mix I bought from a street vendor in Tokyo, umami ramen sprice paste and few drops of sweet yuzu vinegar. Tip to use yuzy came from Ichiro, a local guide we spent a day with in Tokyo.

 

There were less than 500 kcal in per bowl, so ramen was suitable meal for our 5:2 fast day.

 

Tokyo Free Guide -ilmainen paikallinen opas Tokiossa

Kerroin lyhyesti aiemmassa postauksessa, että meillä oli yksityinen opas Tokiossa yhden päivän ajan.

 

Luin kuukautta ennen matkaa Tripadvisorin Tokio-forumilta Tokyo Free Guide-vapaaehtoisjärjestöstä, joka yhdistää matkailijoita ja paikallisia asukkaita, jotka vapaaehtoisina toimivat matkailijoiden oppaina, ilmaiseksi!

 

Laitoin hakemuksen vetämään ja jo seuraavana päivänä sain Ichirolta sähköpostia.  Oin jo hakemuksessa kertonut, että olemme kiinnostuneet ruoasta,  tokiolaisen tavallisesta arjesta ja vierailuista sellaisilla alueilla, joilla emme ehkä itse tulisi käyneeksi. Vaihdoimme muutaman sähköpostin, Ichiro-san ehdotti videolinkkien kera erilaisia paikkoja ja tekemisiä, joista kokosimme sopivan päiväohjelman.

Ichiro oli sovittuna aamuna hotellissa odottamassa meitä mennessämme aulaan 10 min ennen sovittua aikaa. Pääsimme heti juttuun hyvin. Ichiro on 75-vuotias, mutta hän piti sellaista tahtia yllä, että saimme välillä miltei pistää juoksuksi! Hän kertoi käyneensä koulua vain viisi vuotta ja tehneensä elämäntyönsä Toshiballa koneenkäyttäjänä. Vuotta ennen eläkkeelle jäämistään eli 12 v sitten hän oli päättänyt ryhtyä opiskelemaan englantia kuuntelemalla radiota! Hän puhui oikein kelpo englantia ja kirjoittikin englanniksi hyvin, etenkin kaikki englanninkieliset sanonnat olivat hänelle mieluisia. Melkoisen kunnioitettava suoritus radiota kuuntelemalla! Viimeiset kuusi vuotta Ichiro oli päässyt kehittämään kielitaitoaan vapaaehtoisena oppaana, hänellä oli samalla viikolla kolme eri pariskuntaa eri puolilta maailmaa opastettavana. Me olimme ensimmäiset suomalaiset. Opastuksen lisäksi Ichiro harrastaa harppuunakalastusta, hän näyttikin meille kuvia joissa hän esitteli kalansaalista märkäpuku päällä.

Before our trip to Japan, I did read on Tripadvisor Tokyo forum abt Tokyo free guide organization. Local volunteers have signed up to guide visitors for a day. We applied for a guide and within a day got reply from Ichiro. We exhanged few mails and set a program for a day.

 

 

Päivän aikana ehdimme seikkailla laajasti eri puolilla kaupunkia. Ajoimme ensin junalla Sugamoon, jossa on tunnettu "vanhojen rouvien ostoskatu". Suurin osa asiakkaista ja myös myyjistä oli eläkeikäisiä. Mieleenpainuvimmat liikkeet olivat onnea tuottaviin punaisiin alusvaatteisiin keskittyneet liikkeet! Ostoskadulta temppelin edestä ostimme myös mausteseosta myyjältä, joka oli myynyt mausteita samassa paikassa 29 vuotta.

He met us in the hotel lobby, we headed first by Yamanote line to Sugamo and visited "Old ladies shopping street". Most customers and also venderos were elderly people. One of the speciality stores was a shop selling red good luck underwear.

Sugamosta jatkettiin raitiovaunulla vähän matkaa ja sitten vaihdoimme junaan, joka vei meidät Nipporiin. Nipporissa tutkailimme erikoistuneiden ruokakauppojen uuden vuoden tarjontaa, kävimme temppelissä (kävimme aika monessa shintolais- ja buddhalaistemppelisssä päivän aikana), kuljimme Yanaka Ginzan ostoskadulla ja mutkittelevilla asuinkaduilla.

During the day we learned that Ichiro, who is 75 years old, had worked a machine operator at Toshiba. He had gone to school for only five years. We were stunned that he had learned English by listening to the radio! He told that one year before his retirement, 12 years ago, he had decided to learn English. The past six years he has practised his English with international visitors has guided. His English was pretty good, we undesstood each other very well and takeled about history, Tokyo, news, differences and similarities between Japan and Finland. Ichiro was a cultivated person, we learned a lot from him about Tokyo, religious habits, culture, local habits etc.

From Sugamo we took a tram to a train station and continued to Nippori and Yanaka Ginza shoppig street.

 

Nezussa kävimme temppelissä, jonka lammessa oli karppeja ja kilpikonna. Jatkoimme Uenoon, jossa on iso puisto useine temppeleineen. Uenon puisto on Tokion suosituimpia picnicpaikkoja kirsikkapuiden kukkiessa.

By whirlwinding local streets we came to Nezu-jinja shrine.

 

Uenossa kävimme myös syömässä, ruokailun jälkeen Ichiro vei meidät vielä Ameya Yokocho marketin vilkkaille ostoskaduille Uenon juna-aseman kupeeseen. Entisillä amerikkalaissotilaiden mustan pörssin kaduilla myytiin vaatteita, ruokaa, kopiotuotteita, kosmetiikkaa... Myyjät huusivat äänekkäästi, väkeä oli valtavasti ja tunnelma oli todellista markkinameininkiä. Ichiro oli tarkan jenin mies, hän vei meidät Tokion edullisimpiin makeisliikkeisiin (joissa myytiin mm. japanilaisten suosimaa vihreä tee-Kit Katia) ja kävi ostamassa pähkinöihin erikoistuneesta liikkeestä vaimon tilaamia pähkinöitä, ne kun olivat edullisempia kuin muualla Tokiossa.

 

Pävä venähtikin pari tuntia pidemmäksi kuin alun peri olimme sopineet, mutta Ichiro tuntui viihtyvän seurassamme hyvin.

 

Ichiro kertoi kulkiessamme meille Tokion historiasta, uskonnosta, eri alueista Tokiossa, juttelimme ajankohtaisista uutisista, vertailimme joissain asioissa Suomea ja suomalaisia Japaniin ja japanilaisiin. Ichiro oli kultivoitunut persoona, hän oli kiinnostunut monenlaisista asioista sekä ilmiöistä ja hän oli hyvin mukana ajankohtaisissa tapahtumissa.

Olin googlannut Ichiron nimellä ennen matkaa ja löytänyt pari blogipostausta matkailijoilta, joiden oppaana hän oli ollut. Blogeissa kerrottiin, että hän oli ehdottomasti kieltäytynyt ottamasta mitään lahjoja vastaan. Järjestön sääntöjen mukaan oppaalle on kuitenkin maksettava matkakulut, ruokailu ja mahdolliset pääsymaksut. Latasimme päivän aluksi Ichiron matkakorttiin 1000 jeniä (n. 7€) ja tarjosimme hänelle päivällisen. Minusta oli kuitenkin epäkohteliasta olla tarjoamatta lisäksi hänelle pientä lahjaa kiitokseksi päivän viettämisestä kanssamme. Olimmekin ostaneet Fazerin sinistä rasian, jonka ajattelimme olevan sopiva pikku lahja ja jos hän kieltäytyisi, voisimme aina syödä suklaat itse!

 

Olimme saaneet häneltä pussillisen vihreä tee-Kit Katia levähtäessämme Uenon puistossa, ja hän kertoi pitävänsä suklaasta. Sen varjolla sanoimme hyvästellessämme, että toivomme hänen maistavan myös suomalaista suklaata. Hän ilahtuikin rasiasta suomalaista suklaata, otti sen vastaan ja sanoi maistelevansa pojanpoikansa kanssa suklaita seuraavana iltana.

Our last area was Ueno. First we headed to huge Ueno park and visited few temples there. After walking trough the park we had dinner and the last stop was Ameya Yokocho market,  the busy market streets along the train tracks between Okachimachi and Ueno Stations. A lot of American products used to be available there when the street was the site of a black market in the years following WW2. Now there are cheap clothes, cosmetics, candies, spices, food etc for sale.

I had googled Ichiro's name prior to our trip and fourd few blog posts about him guiding visitors. Everyone had praised him, but also told that he had refured any small gifts as thank you for the day.

 

We still felt that we would like to give something to show our gratitude forfor the time spent with us. Fortunately he had given us a bag of green tea Kit Kats, so we could explain that he also has to taste Finnish chocolate box we had brought with us. We were glad he accepted the chocolates. The guideline is to cover the transportation and eating during the day, so we also doanloaded 1000 yen in his Suica travel card and offered him a supper.

 

 Hauskana ja yllättävänä sattumana tapasimme Ichiron seuraavana päivänäkin! Astuimme Asakusan vilkkailla markkinakaduilla pienestä liikkeestä ulos ja kukapa muu liikkeen edessä oli kuin Ichiro punaisine lippiksineen! Hän oli temppelialueella uusien opastettaviensa kanssa. Temppelialueen uuden vuoden aaton ruuhka oli valtaisa, jokainen Tokion 13 000 000 asukkaasta tuntui olevan alueella yhtä aikaa. Oli ällistyttävä yhteensattuma, että kohtasimme siellä.

 

The next day we all had a huge surprise to meet again without planning. We just stepped out of a small store in uncredibly busy market streets leading to Asakusa temple. Ichiro-san was standing there with the next couple he was guiding!