Joulun vietto jatkuu meillä edelleen mukavasti. Toivottavasti teilläkin on ollut kiva joulu!
Jouluaattona oli sopinut veljeni kanssa, että hän hakee meidät kotoa, käymme haudoilla, haemme äidin ja menemme veljeni ja hänen vaimonsa luo jouluillalliselle.
Päivän ehti ottaa todella rauhallisesti. Vähän podin jopa huonoa omaatuntoa, että saatoin olla ihan rennosti; laittaa kasvonaamion, liotella jalkoja, kuvailla, käydä kävelyllä... Mutta järkiinnyin; eihän joulun tarkoitus olekaan kilpailla suorittamisessa.
Illallispöytään ja äidille viemisiksi olin tehnyt joululimpun ja tontun maalle menoa varten hakemat kalatkin oli torin kalakauppias suolannut valmiiksi, tonttu teki rosollin ja lisäksi teimme lahjaksi suklaita ja näkkileipää. Kohtuullisen vähäiset joulun ruokavalmistelut meillä oli tänä vuonna.
Aattoillallinen nautittiin perinteisten hautausmaakäyntien jälkeen Etu-Töölössä. Kälyni, loistava kokki, oli laittanut kystä kyllä. Perinteisessä joulupöydässä oli kaikki mahdolliset ruokalajit, itse tehtynä totta kai! Söimme, seurustelimme ja jaoimme lahjoja pitkälle yöhön, kotiuduimmekin vasta myöhään yön tunteina.
Eilen ajoimme anoppilaan viettämään pyhäpäivä maalla. Täälläkin oli tietysti täysi joulupöytä katettuna.
Anoppilassa ihmiset eivät koskaan anna lahjoja, vaan lahjat tulevat eläimiltä. Tänäkin vuonna lahjoja antoivat mm. mehiläinen, kettu, näädät, lampaat ja tietenkin appivanhempien Tarmo-koira. Tarmo antoi kälyni Mariian tekemän hopea- ja puolijalokiviriipuksen lahjaksi. Tarmolla ja minulla on samat nimikirjaimet, joten Tarmo yleensä tilaa koruihin myös hopealätkän, jossa on HÄNEN nimikirjaimensa muistuttamassa keneltä lahja on tullut. Eräässä perinteisessä suomalaisyrityksessä ihastuttiin kertomukseeni niin lahjoja antavista eläimistä, etten olisi hämmästynyt, vaikka se näkyisi ensi vuoden joulukampanjassakin.
Appivanhempien lintulaudalla ruokailevia oravia seurattiin aamulla pitkään ikkunasta. Ne ovat niin paksuja, että äkkiä katsoen luulin lintulaudan juuressa olevan kanin.
Olin kuullut ympäri Etelä-Suomen huhuja joulusuppiksista. Muiden jäädessä tapanina lahjakirjoineen kinkun ja suklaan välittömään läheisyyteen, suuntasin metsään. Huhun paikkansapitävyys piti käydä tarkistamassa omilla salaisilla suppilovahveropaikoilla. Tottahan se oli!
Nyt otetaan pari päivää rennosti maalla, sitten on aika siirtyä kaupunkiin valmistautumaan uuteen vuoteen ystävien kanssa.
Kuinka teillä on joulu sujunut?
Christmas in the city and on the countryside. Lots of food, pretty gifts and even mushroom foraging on Boxing day. Just perfect!
