Rauhoitutaan

Rauhoittuminen on minulle tärkeää niin osana päivää kuin vuodenkiertoakin.

Vaikka olenkin sydämeltäni kaupunkilainen, rakastan myös luontoa. Onneksi kotikulmilla, alle viiden kilometrin päässä Helsingin keskustasta pääsee vain muutamalla askelella kotiovelta niin metsään kuin merenrantaankin. Monena kesänä elokuuhuni on kuulunut vadelmien poimiminen ihan kotikulmilla. Samalla kun aamiaismarjavarastot ovat karttuneet, olen rauhoittunut työpäivän jälkeen omien ajatusteni kanssa marjapuskissa. Tänä vuonna en saanut vadelmaa lainkaan kuuman kesän kuivatettua kaikki lähiseudun vadelmapensaat. Tuntuu, että kesästä jäi jotain oleellista puuttumaan, niin ihana kesä kuin olikin.

Maalla syksyisin, joskus jopa joulun aikaankin jollei lumi ole vielä maassa vetäydyn viikonloppuna muutamaksi tunniksi metsään poimimaan -tai ainakin etsimään sieniä. Viimeiset suppilovahverot olen yleensä kerännyt joulun pyhinä jollei lumi ole vielä ollut maassa. Tänä syksynä maallakaan ei ole tullut käytyä niin usein kun Siippa on pois marraskuun loppupuolelle. Muutama viikko sitten olin kuitenkin maalla ja suuntasinkin heti metsään. Siellä olin muutaman tunnin omien ajatusten kanssa vain luonnon äänet seuranani ja samalla koin löytämisen riemua sienikorin täyttyessä.

Metsä on hyväksi fyysiselle ja henkiselle terveydelle. Lyhytkin metsässä oleilu laskee verenpainetta ja rauhoittaa sykettä. Epätasaisessa maastossa kulkeminen parantaa tasapainoa ja kehittää niitäkin lihaksia, joita muuten ei käytä. Lisäksi metsän parantavan voiman ja rauhan sanotaan jopa ehkäisevän masennusta. Sieni- tai marjametsässä tunnen kuinka rauhoitun ja stressi -jollei nyt ihan kerralla karise hartioilta niin ainakin helpottuu.

Onneksi tosiaan on lähimetsät ja merenrannat ihan kotimaisemissa Helsingissä. Niistä voi käydä ammentamassa mielenrauhaa ja hyvää oloa.

Luonnossa ja itse asiassa joka puolella haluan kulkea kaikki aistit avoinna. Haluan näkemisen lisäksi kuulla mitä ympärilläni tapahtuu; en ole hankkinut kuulokkeita, vaikka blogiyhteistyönäkin niitä on tarjottu. Metsässäkin kuuntelen musiikin, podcastien tai äänikirjojen sijaan luonnon ääniä; keväällä palaavien lintujen laulua, loppukesän sirkkojen siritystä ja näin syksyisin tuulen suhinaa ja meren kohinaa. Luonnossa toki usein vaivun ajatuksiini, mutta taustalla kuuluu silti rauhoittavia luontoääniä.

Vaikka televisiota Netflixiä tai Areenaa tulee katsottua usein iltaisin, makuuhuoneeseen meillä ei ole haluttu televisiota. Älylaitteitakaan ei iltaisin tuoda makuuhuoneeseen. Olen säätänyt sekä puhelimen että tabletin näytön siirtymään näkökyvyn suojaamistilaan illasta aamuun; ruudun valo himmenee ja värin sävy lämpenee, toimii samalla myös merkkinä, että laitteet olisi nyt hyvä laittaa pois. Sinisen valonhan sanotaan häiritsevän yöunta. Jollei sinulla ole jo tämä toiminto käytössä; näkökyvyn suojaaminen löytyy useimpien puhelimien/tablettien asetuksista kohdasta Näyttö.

Olen myös kaikista laitteista kytkenyt päältä ylimääräiset ilmoitukset. Vain messengerin ja tekstiviestin merkkiäänet ja saapuvat puhelut olen pitänyt päällä, sillä niitä käyttävät lähimmät ihmiseni. Töissä aiemmin kuvaruudun alakulmassa vilkkuivat saapuvat sähköpostit. Se häiritsi keskittymistä, sillä niitä saattaa tulla toistasataa päivässä. Kytkin tämänkin toiminnon pois päältä, tekeminen rauhoittui ja keskittyminen parani heti.

Illalla sängyssä luen muutaman sivun kirjaa tai lehteä. Lukeminen rauhoittaa, mutta yleensä en jaksa lukea pidempään kuin juuri muutaman sivun, vaikka olisin vetäytynyt sänkyyn ajoissakin. Välillä etenen hyvienkin kirjojen kanssa todella hitaasti.

Vaikka kahvi on piristävä juoma, aamiainen latenjuonteineen on yksi päivän rauhallisista hetkistä ja lempeä nousu uuteen päivään. Viikonloppuisin aamiaisen ja lehden äärellä kuluu helposti toista tuntia. Arkisinkin koetan raivata aamuun tilaa heräämällä vähän aiemmin rauhalliselle aamiaishetkelle. Lehteä en usein ehdi lukea kokonaan, jatkan sen lukemista illalla. Meille tulee edelleen paperilehti, sitä rauhoittuu lukemaan perusteellisemmin kuin näköisversiota netistä. Lehden lukeminen on minulle tärkeää, pirstaleiset pikku-uutiset netistä eivät anna samaa sisältöä kuin perusteellisemmin käsitellyt uutiskatsaukset ja syventävät artikkelit.

Mitä vinkkejä sinulla on rauhoittumiseen?

Treffit Malagassa

Olen jo moneen kertaan täällä blogissakin kertonut kuinka Siippa on tämän syksyn ollut töissä Espanjassa. Työrupeaman loppusuoran jo häämöttäessä pääsin viimein tänne Malagaan hänen luokseen kun pitkä vapaa ajoittui viikonloppuun.

Hän asuu muualla Aurinkorannikolla, mutta nämä neljä päivää yhdessä vietämme Malagassa. Säät ovat täällä olleet viime viikkoina varsin vaihtelevia, mutta nyt on kivat kelit, parikymmentä astetta ja aurinkoista päivisin.

Olin katsellut useampaa tunnelmallista pikkuhotellia Malagasta, mutta ne olivat Siipan vapaapäivien varmistuttua jo täyteen buukattuja. Jäljellä olevissa perushotelleissa ja airbnb-asunnoissa hinta ja laatu eivät oikein kohdanneet. Katsellessani hotelliarviota Tripadvisorista silmiini osui kuitenkin hyvä tarjous; reilulla satasella löytyi neljän tähden AC Palacio, joka kuuluu Marriot-ketjuun. Kun huoneen hintaan kuului vielä aamiainenkin, iskin välittömästi kiinni ja liityin Marriotin kantisohjelmaan, joka oli tarjouksen edellytys. Tyylikäs majapaikka tämä on kaikin puolin. Sijaintikin on loistopaikalla vanhan kaupungin laidalla, palmupuiston vieressä.

Eilen täällä oli pyhäpäivä ja miltei kaikki kaupat kiinni, mutta yhdessä ollessa, rantaa pitkin kävellessä ja merta ihaillessa ei kauppoihin kaivannut. Picasso-museo oli auki ja Alcazaban linnoituksellekin pääsi ihailemaan maisemia. Ravintolatkin olivat auki, joten pääsimme tapaksia maistelemaan heti lounasaikaan ja pariin kirkkoonkin ihailemaan.

Mukavaa loppuviikkoa, nyt tankkaan yhdessäoloa vielä pariksi erossaoloviikoksi ja tietysti auringonvaloa ja lämpöä talvea varten.

Kermassa haudutettu maissi

Maistoitko tänä kesänä kotimaita, tuoretta maissia? Tänä vuonna se olikin erikoisen makeaa ja herkullista. Tämän reseptin voi toteuttaa ihan pakastemaissistakin, joten ei syytä huoleen nyt kun kaupasta ei enää löydy tuoretta maissia. Söimme loppukesän mittaan maissia useaan otteeseen ihan keitettynä, mutta nyt halusin kokeilla jotain erilaista. Creamed corn on Yhdysvalloissa suosittu resepti, mutta sitä en ole koskaan itse tehnyt aiemmin.

Kuten miltei mistä tahansa reseptistä, tästäkin on olemassa lukuisia versioita. Osassa maissia haudutetaan pitkään kunnes siitä tulee puuromaista ja hyvin pehmeää. Tässä nopeasti valmistuvassa versiossa jyväset eivät ole puuroutuneet sileäksi, mutta pienelläkin kermatilkalla ja parmesanilla koostumuksesta tulee pehmeä ja täyteläinen, keittiökin tuoksuu ihanasti pocornilta.

Laitoin joukkoon myös vajaan puoli teelusikallista tuoretta chiliä, kun tänä vuonna onnistuin parvekkeella kasvattamaan chilejä siemenestä pulleiksi punaisiksi paloiksi asti.

Kermassa haudutettu maissi

1 ruokalusikallista öljyä
2 tuoreen maissin jyvät
karkea suolaa ja vastajauhettua pippuria

½ dl kermaa
½ kasvis- tai kanalientä
1 dl raastettua parmesania
(chiliä)
suolaa, pippuria

Kuumenna öljy isossa pannussa keskilämmöllä. Lisää maissi, sekoittele kun maissinjyvät ovat pehmeitä ja hieman ruskistuneita (7-8 min). Mausta suolalla ja pippurilla

Lisää kerma, hauduta sekoittaen jatkuvasti, kunnes kerma sakeutuu hieman, 2-3 minuuttia. Nosta pannu liedeltä ja sekoita parmesan joukkoon. Nosta tarjoiluastiaan ja ripottele päälle lisää parmesaania.