Viikon parhaita * The best ones of this week

 

 

Viikon parhaita on ehdottomasti ollut maasta puskevien lumikellojen bongaaminen kotipihalla maanantai-aamuna. Aikaisinhan ne yleensä nousevat vaikka hangen läpi, mutta näin aikaiin helmikuulla en ole niitä näin monilukuisina ja jo nupullaan nähnyt. Lumikellot ovat minulle aina lupaus keväästä ja merkki talven selän katkeamisesta. Vaikka talvi onkin ollut kovin leuto Helsingissä, sykähdytti näky taas sydäntä.

One of the best moments of the week was to see snowbells growing on our yard this early in the spring. I was already in my card on the driveway, but I had to jump out of the car to take a photo!




 

 Viikon parhauslistalle pääsevät myös uudet kengät. Viime viikolla huhuilin teräväkärkisten kenkien perään täällä blogissakin. Nyt sellaiset löytyivät Clarcksilta. Kun sopivat tulivat vastaan, ne oli pakko ostaa. Yleensähän käy niin, että jos jään jotain ostosta harkitsemaan, ei sitä enää olekaan saatavissa myöhemmin. Ballerinoissa on ohuen näköinen pohja, mutta ne on mukavasti pehmustettu. Vielä menee pari kuukautta ennenkin niitä voi ulkona käyttää (en todellakaan ole niitä, jotka käyttävät vaikkapa Converseja talvella. Paitsi pääni, myös jalkani palelevat herkästi), mutta uskon niiden pääsevän käyttöön nopeammin kuin hyvin ohutpohjaisten avoimien kesäballerinojen. Jalkoihin täytynee levitellä itseruskettavaa siinä vaiheessa, ne ovat nimittäin todella valkoiset talven jäljiltä!

Last week I told that I was looking por pointed toe shoes. I soon found a pair of ballerinas at Clarks and had to purchase them immdly, even though I probably have wait for few months until it's warm enough to wear them outdoors.

 

Tulppaaneista siirryn kevään edetessä muihin kukkiin. Läheinen kukkakioski myi kaikkia leikkokukkia eurolla. Sidonta tarkoitti kukkien iskemistä nippuun, mutta sitaisin kukkia hieman paremmin kotona , tosin vasta kuvan ottamisen jälkeen. Varotin Siippaa heittämästä ranskalaisia tulppaaneja pois siten kun ne alkavat kaartumaan. Kerran hän heitti kimpun juuri hankkimiani ranskalaisia tulppaaneja pois kun luuli niiden kuolleen. Lisäksi hankin ruukkukrookuksia. Minulla on kotona hautumassa myös 50 € interfloran lahjakortti, täytyy lähiaikoina käyttää se johonkin ihanaan kimppuun.

From tulips I change to other flowers when spring forwards: the newarby florist
sold all cut flowers for 1 /pc. Flowers were just tied together. After I had taken the photo I arranged them a bit better.



 

Televisiosta tulee vähemmän ja vähemmän sarjoja, joita seuraan. Good Wifea en kuitenkaan jätä koskaan välistä ja ilahduinkin, kun uusi kausi alkoi viime viikolla. Toinen must see on tänään Netflixiin ilmaantuva House of Cardsin kolmas tuotantokausi. Koukutuimme sarjaan viime vuonna päästessämme toisen kauden ensi-iltajuhlaan, katsoimmekin kaksi ensimmäistä kautta nopeassa tahdissa. Nyt Netflix meni taas tilaukseen, tänään  ja huomisiltana tulee varmasti ahmittua jo useampi jakso! Frankin häikäilemättömyyden lisäksi odotan Clairen jäätävää tyylikkyyttä.

Olemme varautuneet HoC-iltaan kunnolla; ajattelimme juoda bloody maryt ja syömme Frank Underwoodin lempiruokaa ribsejä!
 

 

I don't follow many TV series anymore, but Good Wife I always must see. Another favorite is House of Cards. We got hooked at the second season's premiere party last year. The first two seasons we watched at a fast pace. Now we have ordered Netflix again and are eager to see the first episodes of the third season starting today. Can't wait to see the ruthlessness of

Kosmetiikkasuosikkeja kotoa ja maailmalta * Cosmetics favorites from all over the world

 

  

 

Taidan olla nyt hurahtanut puhdistustuotteisiin, mutta mikäs siinä. Olenkin ollut vähän tyytymätön aiemmin käyttämiini puhdistustuotteisiin.

Japanistahan kotiutui kassillinen puhdistustuotteita ja silloin kirjoitiin, että moniosaiset puhdistusrituaalit eivät ehkä ole se omin juttuni. No... nyt olen löytänyt loistuotteen viimeistelemään puhdistusta, ensin poistan meikit meikinpoistoaineella, sitten nopea käsittely uudella lempparituotteellani ja lopuksi viimeistely kasvovedellä.

Pariisissa puhelimen ruudulle ilmaantui monta kuukautta sitten asettamani muistutus; Pschitt Magique Nouvelle Peau. Muistin ottaneeni nimen ylös jostain blogista, jossa tuotetta ylistettiin ja merkanneeni sen itselleni muistutukseksi etsiä tuotetta apteekista Pariisista. Ostinkin suosikki-pharmaciestani viimeisen pullon. Hinta oli 25 €, pullon pitäisi kestää kerran päivässä käytettynä pari-kolme kuukautta.

 

Tämä on entsyymimikrokuorinta-aine. Vaahto levitetään puhdistetuille ja kuiville kasvoille. Vaahdon annetaan vaikuttaa vain 30 sekuntia, jonka jälkeen se huuhdellaan pois. Iho jää todella puhtaaksi ja tuntuu pehmeämmältä.

 

I brought a bag full of cleaning products and then wrote that the multi step cleansing rituals really aren't my cup of tea. Well ... now I have found la great product for skin cleansing; first remove make-up with make-up removal, then a quick enzymatic peel with my new favorite and finally finishing with lotion.

While I was in Paris, a reminder I had set months earlier appeared on my phone screen ; Pschitt Magique Nouvelle Peau. I reacalled reading a praising review on a blog and then marked a reminder for my Paris trip to find the product at a pharmacist . I bought  the last bottle from my favorite pharmacie . Price was € 25.This is an enzyme micro peel;  foam is applied to the cleaned and dry face for only 30 seconds, after which it is rinsed off. Skin gets really clean and feel softer.

 

 

Yövoiteen sijaan käytän usein öljyä. Useamman kokeilun jälkeen olen aina palannut Nuxen Huile Prodigiuseen. Se on sopivan ohut ja nopeasti imeytyvä, kasvojen lisäksi olen rasvannut sillä talvella kuivuvia kohtia muualtakin ja käyttänyt kuiviin hiuslatvoihin.

I often use night cream instead of oil. After many experiments I always come back to Nuxe Huile Prodigiuse. It is running thin and absorbs fast. Additionally I use it for any dry patches on my skin and for dry hair tips.

 

Japanista ostamani ripsiväri osoittautuikin käytössä vedenkestäväksi ripsiväriksi, jonka poistamiseen tarvitaan vain 38-asteista vettä. Siis samantapainen kuin Sensain kuuluisa ripsari. Pakkauksen teksteistähän en ymmärtänyt mitään ja ostin ripsarin aika summamutikassa. Olen ollut aivan ihastunut ripsiväriin, sillä yleensä ripsiväri alkaa iltapäivään mennessä levitä  silmien alle, tästä saan kiittää rasvoittuvaa ihoani. Nyt panda-lookia ei tarvitse pelätä ja ripsivärin saa kuitenkin helposti pestyä pois. Muistelen lukeneeni Isadoralla olevan myös tällainen vedellä pestävä ripsiväri. Onko teillä kokemuksia siitä?



Japanista ostin myös maailman parhaaksi ripsentaivuttajaksi kehutun Shu Uemuran taivuttimen. Totta tosiaan, se taivuttaa todella hyvin. Vasemman silmä ripset ovat aina itsepintaisesti suoremmat kuin oikean, mutta näillä nekin saa taivuteltua. Ilman taivutusta ripset laappivat silmälasien linssejä, joten taivutus kuuluu joka-aamuisiin rutiineihin, myös sellaisina viikonlopun laiskottelupäivinä, jolloin en pahemmin vaivaudu meikkaamaan. Lämmitän taivutinta vielä hieman hiustenkuivaajalla, kokemukseni mukaan taivutus pysyy ripsissä näin koko päivän.

The mascara I bought in Tokyo proved to be a waterproof mascara, which gets off by rinsing with 38 C degree water. So it's quite similar to the famous Sensai mascara.  I have been quite fond of  this mascara, as  usually the mascara starts to spread under my eyes by the afternoon. Now  I can avoide the panda look and mascara may, however, easily be washed off.

In Tokyo I also bought's Shu Uemura's eye lash curler. Indeed, it does curl lashes very well, even the stubborn ones on my left eye. I also warm curler a bit with hairdryed. In my experience it helps to keep lashes nicely curled all day long.

Olen jokin aika sitten ottanut käyttöön Lumenen syksyllä lanseeraaman Lumenen Longwear Blur-meikkivoiteen*. Testasin sitä heti tuotteen saatuani, mutta nyt se on päässyt tositoimiin ja olenkin tähän monen kauneusbloggarin ja -toimittajan suosikkimeikkivoiteeseen tyytyväinen. Kesäsin käytän BB/CC-voiteita, mutta näin talvella kaipaan hieman peittävämpää tuotetta. Vaikka pidänkin tästä kovasti, voisin seuraavaksi hankkia kokeiluun vielä jotain mattameikkivoidetta rasvoittuvalle sekaiholleni. Onko teillä suosikkituotteitanne suositella?

 

*saatu testiin blogin kautta

 

 

I recently started to use Lumene's Longwear Blur foundation* which was launched in the autumn. I tested it immediately after receiving the product, but now it in regular use and Ii have been very satisfied in thi s favorite of many beauty bloggers and journalists. In the summer I like to use lighter BB / CC-creams, but in the winter I like to wear a bit more covering foundations.

* Received for test via blog


 

Le Grande Epicerie de Paris

 

 

 



Le Bon Marche on yksi Pariisin perinteisistä luksustavarataloista vasemmalla rannalla 7. kaupunginosassa. Huippumuodin lisäksi tavaratalolla on hulppea ruokaosasto Le Grande Epicerie. Ruokaosaston näytti mielestäni erilaiselta kuin kolmisen vuotta sitten, kun kävin siellä viimeksi. Selvisikin, että suuri remontti oli valmistunut vuosi sitten.

 

Laajojen viini-, juusto-, liha-, kala- ja hedelmä/vihannesosastojen lisäksi Le Grande Epiceriestä löytyi herkkuja ympäri maailman ja kaikenlaista hassua gourmet-turhuuttakin. Niihin minä sorruin; ostin kullan väristä tryffelisinappia, kultasuolaa ja koristeellisen lajitelman sokeripaloja, siis tuollaisia joka kodin normaaleja ruokatarvikkeita... Juustot ja makkarat hainkin arkisemmin Monoprixista.

 

 

Le Bon Marche is one of the traditional luxury department stores of Paris, located on Left bank in 7th arr. Besides high end fashion, deperatment store has a magnificent food hall Le Grande Epicerie de Paris. It looked different than during my last visit three years ago, but I found out it had gone trough major renovation a year ago.

Besides large wine, cheese, meat, fish & seafood and fruit & vegetable departmets Le Grande Epicerie has groceries form all around the world and also a wide selection of fun gourmet stuff. I bought golden truffle mustard, gold salt and a pretty selection of coffee sugars. Just what every home chef needs...

 

 

Maalaisviikonlopun hapatettu leipä * Countryside weekend's sourdough bread

Lumikellot kuvasin maanantaiaamuna kotipihalla. Kevättä ei siis ole enää vain ilmassa vaan myös maassa!!! 

Viikonlopun vietimme maalla. Anoppilasta tehtiin iltaretki Turkuun, mutta muuten otettiin rauhallisesti.

Tein muutamia kulinaristisia kokeilujakin. Toinen niistä oli lievästi hapatettu leipä, johon viilasin hyvin onnistuneen reseptin pataleipäreseptiä mukaillen. Unikonsiemenet voi vaihtaa kurpitsan tai auringonkukan siemeniin.

Vaivaamaton hapatettu rautapataleipä

7 dl sämpyläjauhoja
1/4 tl kuivahiivaa
11/2 tl suolaa
kourallinen unikonsiemeniä
2 dl kädenlämpöistä vettä

2 dl kermaviiliä

N. 18-20 h ennen uuniin laittamista sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita taikinaan vesi ja kermaviili. Taikina on löysää, mutta älä huoli, sellaista sen pitääkin olla. Hiivan määräkin on oikea. Sitä tarvitaan vain vähän. Peitä taikina liinalla tai tuorekelmulla ja jätä tekeytymään 16 tunniksi.

Ripottele taikinan päälle jauhoa. Nostele kaapimen avulla taikinaa kulhossa kulma kerrallaan keskustaa kohti, tuloksena on löysä taikinapallo.

Vaivausta ei tarvita, peittele jauhotettu taikinapallo ja anna sen kohota peiteltynä 1-1½ h lisää.

Laita tyhjä rautapata uuniin kansineen. Laita uuni kuumenemaan 230 asteeseen. Anna padan olla uunissa ½ h, kunnes se on hyvin kuumennut. Löysä taikina ei tartu pataan, kun se on tarpeeksi kuuma.

Nosta pata uunista, kun se on kuumennut ½ h. Kippaa taikina nopeasti pataan ja laita kansi päälle.

Laita pata takasin uuniin, paista 230 C asteessa 30 min. Ota sitten kansi pois padasta ja nosta lämpötila 250 C asteeseen. Anna paistua vielä 10-15 min. Kumoa leipä padasta ja anna jäähtyä.

Last weekend we spent on countryside. We did a tour to Turku on Saturdy evening, but otherwiSe we just took it easy.

During weekend I also made some culinary experiments. One of them was a to create & try a new sourdough bread recipe. You can use sunflower or pumpkin seeds instead of poppy seeds.

No knead sourdogh bread in Dutch oven

7 dl flour

1/4 tsp dry yeast

11/2 tsp salt

handful of poppy seeds

2 dl lukewarm water

2 dl sour cream

Approx 18 h hours prior to the intended momentof deliciouness, mix the dry ingredients together. Stir the water and sour cream into the dough . The dough will be loose, but do not worry, it should be like that. The small amount of yeast is also correct.  Cover with a cloth or cling film and leave to rise for 16 hours.

Sprinkle flour on the dough in the bowl. Use a scraper and turn the corners of dought towards the center, resulting  a loose dough ball. You don't need to lift the dough from the bowl, I have made the second raising in the bolw lately and it works as well as raising the dough on silica mat.

 Kneading is not required, let the  dough ball rise for 1 to 1½ hour more covered.

 Insert the Dutch oven (=cast iron cooking pot with a tight-fitting lid) in the oven with the lid. Preheat the oven heat to 230 degrees. Let the pot be in the oven for  ½ hours, until it is well heated . The dough does not stick to the pot when it is hot enough. Fold the dough quickly in the Dutch oven. Put the lid on.

 Put the pot back into the oven, bake for 230 degrees C for 30 min. Then remove the lid and raise the temperature to 250 C degrees. Bake for a further 10-15 min. 

 The result was a  dark (but not burned), wonderfully crusty, delicious bread!

Ikkunaostoksilla Pariisissa/osa 2 * Window shopping in Paris/vol 2

 

 

 



 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vaikka neutraalit ja mustavalkoiset näyteikkunat olivatkin pääosassa Pariisissa, oli myös väriä näkyvillä. Etenkin punaista, vihreää ja sinistä.

Even though neutrals tones and black/white windows were in majority in Paris, also colors had theri places. Especially green, blue and tones of red were popular.



Tokion trendialueilla * Trendy areas of Tokyo

Palataanpa taas takaisin Tokioon, usealta lukijalta kun tullut toivomuksia lisäpostauksista, muuta Japani-postaukset löydät täältä.

Temppeleiden, kapeiden, sokkeloisten ravintolakujien , perinteisten alueiden ja toisaalta valomeren, puhuvien mainostaulujen ja räikeiden liikkeiden lisäksi halusimme myös käydä Tokion trendikkäillä alueilla. Usealta nettisivulta selvisi, että Shimokitazawa, Ebisu, Nakameguro ja Daikanyama ovat kaupungin hipsterialueiden kärkeä. Nämä kivat alueet ohitettiin parilla sanalla matkaoppaissa, jotka luin ennen matkaa. Kenties siksi, että ne edustavat vähän länsimaisempaa elämänmenoa.


Let's get back to Tokyo as several readers have requested more posts on it. The previous Japan posts you can find here.

Besides temples, narrow, cramped restaurant streets and traditional areas, we also wanted to visit Tokyo's  trendy areas. From a number of websites I found out that Shimokitazawa, Ebisu, Nakameguro and Daikanyama are in the most hip areas. These areas were very briefly , if at all, covered in guidebooks which I read before the trip.

 

 

Shimokitazawa näytti kartassa olevan melko kaukana hotelliltamme, mutta Google mapsista selvisi, että sinnehän hurauttaa Shinjukun asemalta junalla parhaimmillaan 12 minuutissa. Kävimme Shimokitazawassa kaksikin kertaa. Ensimmäisen kerran menimme sinne uuden vuoden päivänä, jolloin käytännössä kaikki oli kiinni. Uusi yritys muutamaa päivää myöhemmin. Hipsterit heräilevät ilmeisesti myöhään, sillä kymmenen aikaan aamulla miltei kaikki paikat olivat edelleen kiinni. Puoli yhdentoista maissa pääsimme aamukahville. Toisessa Tokion hotellissamme ei ollut aamiaistarjoilua ja aloimme loman lopulla kaipailla länsimaista aamiaista. Sunday Brunch-kahvilan French toast oli ihan hyvä, mutta mehut olivat huippuhyviä. Sunday Brunchissa oli myös pikku myymälä, jossa oli, yllätys, yllätys kokonainen pöydällinen Muumi-tavaraa. Muumi-kamaa oli muutenkin todella paljon Tokiossa.
 

Shimokitazawa jätti meidät kuitenkin vähän viileiksi. Ehkä siksi, että aamiaisen syötyämmekään eivät läheskään kaikki liikkeet olleet vielä auki ja alue tuntui olevan vähän liiankin teinihipsteri makuumme. Ostimme Shimokitazawasta kuitenkin kivan vanhan puulaatikon muutamalla eurolla. Se oli kevyt ja sain sen näppärästi  kulkemaan käsimatkatavarassa.

Shimokitazawa looked in the map to be quite far from our hotel, but Google Maps showed that the by train from Shinjuku Station it takes only 12 minutes. We actually went to Shimokitazawa twice. For the first time we got there on New year day, when practically everything was closed. We took a train there again few days later. Hipsters apparently wake up late, since ten o'clock in the Morning almost all the shops and cafes were still closed. At 10.30 we were able to get breakfast. In the hotel we weer then staying did not have the breakfast and we started to crave for Western breakfast. Sunday Brunch Café's French toast was pretty good, but the juices were delicious. The Sunday brunch had also a little shop with lots of Moomin goods. Moomins are based on Finnish Tove Jansson's books.


Shimokitazawa left us, however, a bit cool. Perhaps because even after the breakfast all shops were n't still open, and the area seemed to be a little too teenagey for our middle age taste.

 

Jatkoimmekin Nakameguroon, jossa oli asteen aikuisempi, mutta silti trendikäs tunnelma. Pidimme alueesta kovasti. Fiilis on hieman samanlainen kuin vaikka joillain Brooklynin tai Berliinin alueilla, vaikka rakennukset ovatkin erilaisia. Kävimme erilaisissa tyylikkäissä liikkeissä ja kahvittelimme kivassa pienessä korealaiskahvilassa. Miesten liikkeissä Siippa tuskaili, että japanilaiset duffelit, brogue-kengät ja tyylikkäät paidat olivat liian pieniä, hän kun oli keskimäärin päätä pidempi kuin paikalliset. Minä ostin laukun. Japanilaismerkin tummanruskea laukku oli superpehmeää nahkaa ja mukavasti alessa. Olimme jo tottuneet, että myyjät usein kiersivät kassan takaa ojentamaan ostoskassin asiakkaalle, mutta täällä meidät saateltiin ulos saakka, jossa myyjä luovutti syvien kumarrusten kera ostoskassin minulle.


We continued Nakameguro, which had a degree more mature, but still trendy vibe. We liked the area very much. The feeling was somehow similar to some areas of Brooklyn or Berlin, even though the buildings are quite different. We visited a variety of elegant shops and had coffee in a nice small korean cafe. Husband had his eye on duffel coats, brogue shoes and stylish shirts, but they all were too small, he was abt head taller than the locals.

I bought a bag. The Japanese brand Ampersand's dark brown bag was a super soft leather and marked down by 30%. We were already accustomed to that vendors often came around the cashier desk to hand over the shopping bag to the customer, but here we escorted out of the door where the sales clerck handed the shopping bag with  deep bows.

 

 






 

Nakamegurosta nousimme mäkeä Daikanyamaan, jossa on myös paljon kivoja liikkeitä pikkukaduilla ja vähän isompienkin väylien varrella. Kapeahko, hiljainen katu nousi mutkitellen mäkeä ylös, mutta tämänkin kadun varrella oli pari kivaa pientä liikettä (sekä tietysti juoma-automaatti, joita todella oli aivan joka puolella). Daikanyamassa kiertelimme pikkukatujen putiikeissa sekä parissa isommassa lifestyle-liikkeessä. Tunnelma on rauhallinen, vaikka Shibuyan värikkyys ja tungos on vain kivenheiton päässä.

From Nakameguro we hiked up the hill to Daikanyama, on the route there were cute little shops even on narrow, quiet streets zigzagging up the hill. In Daikanyama walked around the little streets, popped in small boutiques, as well as in few bigger lifestyle stores. The atmosphere in Daikanyama is pretty quiet, although Shibuya's brigh lights and masses of people are just a stone's throw away.

 

 

 

  

 

 

Viimeisenä päivänä olimme ajatelleet käydä vain muutamassa tavaratalossa, mutta aamupäiväksi ajoimme metrolla vielä Ebisuun, joka on myös rauhallinen alue Shibuyasta etelään. Täällä kävimme useammassa tyylikkäässä nahkatavaraliikkeessä. Etenkin yksi kiinnitti huomioni ja etsimme sen vielä uudestaan, kun liike ei ollut vielä auki ensimmäisen kerran ohi mennessämme. Tykästyin mustaan laukkuun, jonka Siippa osti synttärilahjaksi minulle. Syntymäpäiväni tosin on vasta reilun kuukauden päästä!

 

Nakameguro, Daikanyama ja Ebisu ovat kävelymatkan päässä toisistaan, ne kuljeskelee mukavasti päivässäkin läpi.


On the last day we had thought to go in just a few department stores, but the morning we took subway to Ebisu, a peaceful area south of Shibuya. There we visited several stylish leather goods shops. In particular one caught my attention. I liked a black bag, which Husband bought as a birthday present for me. My birthday is actually still over a month away!


Nakameguro, Daikanyama and Ebisu are within walking distance of each other, they can be comfortabley covered in one day.