Luau-juhlat Havaijin henkeen

Pidimme jossain vaiheessa joka talvi kesäiset Tiki-juhlat erilaisille ystäväjoukoille, joskus paikalla on ollut kolmisenkymmentä henkeä, joskus muutama pariskunta. Tämä teemajuhlaperinne oli vähän unohduksissa muutaman vuoden, mutta nyt halusimme taas järjestää luaun=havaijilais-henkiset juhlat -ja nimenomaan keskellä talvea tuomaan tuulahduksen kesää pakkasten keskelle. Tällä kertaa eksoottisia cocktaileja kaiverretuista ananaksista ja havailijais/polynesialais-vaikutteista ruokaa oli nauttimassa yhteensä yhdeksän henkeä. 

Isompien ruokajuhlien plaseeraus on aina ollut hieman ongelmallista, sillä meillä on neljän hengen ruokapöytä, johon saa tiukemmin mahdutettua maksimissaan kuusi. Tilaa jatkopöydälle kuitenkin on. Nyt hankimme vanerilevyä ja Ikeasta edulliset pukkijalat. Näin saimme mahdutettua yhdeksän henkeä hyvin.




Olen tainnut joka tiki-juhliin tehdä miltei samat, hyväksi havaitut ruoat. Vieraat eivät kuitenkaan ole panneet pahakseen, vaikka "taas" on tarjottu samaa ruokaa. Uuden jälkiruoan sentään teimme, sen reseptin julkaisen myöhemmin.

Ajoitimme juhlien alun jo iltapäivään, tosin yksi pariskunta oli sekoittanut talvilomalla kellonjan lisäksi päivänkin. He hyppäsivät kesken remppahommiensa taksiin kun tajusivat messengerin viestiketjun hälytyksistä, että olikin jo lauantai ja niin päästiin kaikki aloittamaan ruokailu yhtä aikaa.

Cocktailina tarjosimme helpon Dark & stormyn, joka tarjottiin anaksesta. Ananas antoi omaa lisämakuaan juomaan. Ananaksen hedelmälihan irrottamiseen meillä ihan sitä varten tarkoitettu "sorvi", jolla hedelmäiha irtoaa näppärästi kiekkoina. Ananasta tarjottiin ruoassa, mutta meillä oli täksi viikoksi pari kiloa ananasta jäljelläkin.


Dark & stormy

6 cl ruskeaa rommia
20 cl inkivääriolutta (Ginger beer etnisistä kaupoista tai hyvin varustelluista marketeista)
tippa limemehua

Sekoita ainekset keskenään, tarjoa jäiden kera.

Lomi Lomi tarkoittaa hieromista; lohi hierotaan maustesekoituksella. Tämä on graavilohisalaatti havaijilaisittain.

Lomi Lomi-lohi

2 dl karkeaa merisuolaa
1 / 2 dl sokeria
1 / 2 nippu tuore korianteria
0,5 kg lohta nahka poistettuna, huuhdeltuna ja kuivattuna

Salaatti

½ nippu hienonnettua tuoretta korianteria
2 luumutomaattia kuutioituna
4 varsisipulia ohuina viipaleina
1 jalapeno hienonnettuna
1 rkl kasviöljyä
2 tl seesamiöljyä
1 limen mehu
Hienonnettuja macadamiapähkinöitä koristeeksi

Sekoita korianteri, suola ja sokeri kulhossa. Hiero lohi korianteri-suola-sokeriseoksella. Kääri tiukasti muoviin ja säilytä kylmässä 24 tuntia.

Seuraavana päivänä huuhtele suola lohesta ja taputtele kuivaksi. Leikkaa kuutioiksi.

Sekoita lohi, korianteri, tomaatit, kevätsipulit, jalapeno ja vihannekset seesamiöljyn ja limemehun kanssa kulhossa. Koristele salaatti hienonnetuilla macadamiapähkinöillä.


 

Ribsit  maistuvat monelle, niitä olemme tarjonneet joka tiki-juhlissa.


Maui-ribsit

 Marinadi


2 rkl fariinisokeria
2 tl Tabascoa
1 dl viinietikkaa
1 dl soijakastiketta
2 valkosipulinkynttä
2 rkl tuoretta jauhettua inkivääriä


2 kiloa lihaisaa porsaan kylkiriviä (kokonaisina)


Sekoita kaikki marinadin ainekset kulhossa. Kaada seos kylkirivin päälle. Marinoi jääkaapissa yön yli.

Paista valutetut kylkirivit uunissa 150C 2- 2 ½ tuntia. Leikkaa yksittäisiksi paloiksi.



Huli Huli on suomeksi "käännä käännä". Varsinkin grillissä valmistaessa kopia käännetään vähän väliä.





Kiertoilmauunissa ribsien kanssa yhtä aikaa valmistuivat kanannuijat.

Huli Huli-koivet

Marinadi

4 dl ananasmehua
1 1/2 dl soijakastiketta
1 dl ruskeaa sokeria
1/2 dl riisinetikkaa
1 dl ketsuppia
1 tl hienonnettua valkosipulia
1 tl hienonnettua tuoretta inkivääriä
1 rkl worcestershire-kastiketta

1 kg kanankoipia

1 rkl maissitärkkelystä

1 hienonnettu kevätsipuli koristeluun

Yhdistä kaikki ainesosat paitsi kana, maissitärkkelys ja varsisipuli.

Laita 2 dl marinadia sivuun

Kaada jäljellä oleva marinadi kanan päälle kulhoon, anna marinoitua jääkaapissa 3 tuntia tai yön yli.

Sekoita erilleen ottamasi 2 dl marinadia ja maissitärkkelys. Sekoita ja kuumenna kunnes kastike paksuuntuu.

Valuta marinadi kanankoivista.

Paista uunissa 150 C asteessa noin 1,5 tuntia tai kunnes koivet ovat läpikypsiä. Käännä kaksi kertaa paistamisen aikana ja sivele marinadilla.

Koristele silputulla varsisipulilla.




Polynesialainen salaatti

kastike

1 dl kookosmaitoa

1 dl ananasmehua

0,5 dl oliiviöljyä

4 rl soijakastiketta

3 rl limen mehua

1 rl seesamiöljyä

2 valkosipulinkynttä hienonnettua

3 rl fariinisokeria

1 tl inkiväärijauhetta

Laita kaikki kastikeainekset blenderiin ja käytä konetta kunnes kastike on tasainen koostumukseltaan.

Säilytä jääkaapissa.

salaatti

1 ananaksen hedelmäliha kuutioituna

1 pieni punakaali suikaloituna

1 annospaketti ramennuudeleita, heitä maustepussi pois

2 dl paahdettuja macadamiapähkinöitä kevyesti rouhittuna

1 punainen paprika kuutioituna

1 iso tomaatti kuutioituna

1 ruukku korianteria

Paahda ramenrouhetta 175-asteisessa uunissa 10-15 min. Sekoita suuressa kulhossa juuri ennen tarjoilua ananas, punakaali, paprika, tomaatti, korianteri ja macadamiapähkinät sekä kastike. Ripottele paahdettu ramenrouhe salaatin päälle.

Olihan taas kivat tiki-juhlat. Tällaisten isompienkin illallisten järjestäminen sujuu hyvin, kun tekee esivalmisteluja jo edellisenä iltana. Katoimme pöydän, suolasimme kalan, marinoimme lihat ja kävimme ostoksilla jo edellisenä iltana. Vanhalla rutiinilla ja esivalmisteluilla ruoat valmistuivatkin varsin rivakasti.

Pidättekö tällaisista teemajuhlista?

Ravintola Kaartissa illallisella

Yhteistyö Ravintola Kaarti

Sain kutsun tutustumaan Töölöön Ravintola Kaartiin*, vanhoihin Kaartin Pataljoonan tiloihin marraskuussa 2016 avattuun ravintolaan. Viereisessä pöydässä taisikin iloinen herraseurue muistella ruokailun lomassa armeijakokemuksiaan juuri samaisella Taivallahden kasarmilla.

 Funkkisrakennuksessa sijaitseva, kahdensadan asiakaspaikan ravintolatila on suojeltu, ravintolan seinää koristaa nostalginen 1935 maalattu maailmankartta vanhoine paikannimineen. Ravintolan valaisimet olivat upeat, mutta lamppujen väri  kuvissa taittui hieman kellanvihertävääna. Se toi haastetta kuvaukseen kun oikeaa valkotasapainoa ei ollut löytyä millään eikä editointikaan ihan auttanut.

Ruoat on hinnoiteltu maltillisesti. Kolmen ruokalajin menu -yhdellä reilun kokoisella pääruoan lisukkeella- maksaa 35€, annoksia saa myös erikseen. Ravintola tarjoilee myös sunnuntaibrunssia ja arkisin lounasta.

Alkun maistelimme oman keittiön uunituoreita leipiä. Onneksi yhä useammassa ravintolassa on alettu tajuta asiakkaiden arvostavan tuoretta leipää - sillä on ihana kaapaista ne viimeisetkin herkulliset tipat lautaselta.

Valitsimme poikkeuksellisesti molemmat saman alku- ja pääruoan, vaikka muitakin herkulliselta kuulostavia vaihtoehtoja oli tarjolla. Alkuun söimme molemmat raikkaan Kaartin Toast Skagenin, jossa oli grillattua tiikerirapua ja siianmätiä.

Pääruokana meillä oli murean pehmeää haudutettua sekä grillattua Iberico-porsaan niskaa ja raikasta pikkelöityä punakaalia ja rapsakkaa lehtikaalia. Pääruoan kanssa minä otin suolapaahdettua maa-artisokkaa ja majoneesia paahdetusta valkosipulista. Maa-artisokkaa tulee syötyä harvoin, eikä sitä ravintoloissakaan usein tarjota, joten sitä oli ehdottomasta tilattava. Siipan lisuke oli uppopaistettuja kukkakaali, chililabneh -libanonilainen jugurttijuusto ja paahdettuja pähkinöitä. Hyvää sekin- jopa minun suussani, joka en yleensä kukkakaalistä välitä.

Jälkiruokavaihtoehtoja oli kaksi, maistelimme ne molemmat;  Suklaabrownie, hasselpähkinäpralinea, hunajakinuskikastiketta ja puolukkasorbettia oli makean ja kirpeän liitto sekä pehmeä tyrnimannapuuro, lakritsikreemiä ja vihreällä kardemummalla maustettua tuorejuustojäätelöä. Mannapuuro tarjottiin ravintolan nimellä nimikoidusta kulhosta.

Kaiken kaikkiaan erinomainen ruoka suorataan edulliseen hintaan. Töölöön kannattaa tehdä ruokaretki.

Mukavaa, että Martta Martikaisen suunnittelema Autolinna vuodelta 1935 on päässy uuteen loistoon säilyttäen kuitenkin alkuperäiset funkkisrakenteensa. Kasarmin vanhoissa rakennuksissa on Ravintola Kaartin lisäksi on nyt myös hyvin varusteltu ruokakauppa ja asuntoja.


*Ravintola Kaarti tarjosi ruoat



Ravintola Kaarti, Pohjoinen Hesperiankatu 33, Helsinki

Viisi viikon varrelta

Kuluneella viikolla on ollut erilaisia pikku sattumuksia, harmittomia onneksi. Aina kun tällaisia vähäisiä asioita harmittelee, tulisi muistaa kuinka onnekas onkaan jos pikku kommellukset ovat ainoita murheita.

Toin Pariisista putkilollisen kuulun Angelina-konditorian kastanjatahnaa, jolla koristelin aamupuuron. Vähän kalliimpi kuin toisen brändin kastanjatahna, mutta maksoin vajaan euron enemmän ihan kauniin putkilon takia. Puuron syötyäni vilkaisin peiliin vetäessäni takkia päälle, paidassa oli iso puurotahra - onneksi huomasin kotona, enkä vasta töissä.

Sunnuntaina onnistuin mystisesti kadottamaan tukun kuvia muistikortilta. Siellä meni pari aamiaiskuvaa ja hetki aiemmin jäällä ottamiani aurinkoisen päivän otoksia, ei mitään ainutlaatuista onneksi kuitenkaan. Muistutti kuitenkin, ettei kuvia kannata hillota muistikortilla, puhelimessa eikä tietokoneellakaan. Ne voivat kadota tai hajota. Yleensä karsittuani ja editoituani kuvat siirrän ne iskunkestävälle ulkoiselle muistille ja samalla myös kopioin pilveen, kahdesta paikasta kuvat tuskin häviävät yhtä aikaa. Pilvestä voin myös palata kuviin milloin ja missä tahansa puhelimella, PCllä tai tabletilla. Molemmissa tallennuspaikoissa on kansioita ja alikansioita, esim. ruokakuvat ja ruokakuvakansiossa vielä ruoittain alikansiot, matkakuvakansiossa on joka reissulle oma kansionsa jne. Vie toki aikaa, mutta kuvat ovat helposti löydettävissä. Matkoilla vielä saatan kopioida kesken matkan käsittelemättömä kuvat pilveen siltä varalta että kamera vaikka varastettaisiin. Ei ihan mahdoton ajatus. Jopa ammatikseen valokuvaavat ovat hävittäneet parin vuoden työt kun matkalla on varastettu kassi, jossa on ollut läppäri ja tietokone -eikä mitään turvakopioituna mihinkään.

Olen myös miettinyt tätä aikaa, jolloin kuvataan enemmän kuin koskaan. Suurin osa kuvista on kännykällä otettuja ja jäävät kuitenkin sinne vanhan puhelimen muistiin kun puhelin menee vaihtoon. Onko nykyajan lapsilla yhtään lapsuuskuvaa jäljellä kun he ovat aikuisia? Muutaman ruokaotoksen tai auringonlaskukuvan häviäminen ei ole mikään katastrofi, matkakuvat sekä ystävistä ja sukulaisista otetut kuvat ovat minulle tärkeimpiä. Matkakuvista teetän Siipalle aina jouluksi vielä erikseen editoidun kuvakirjan.

Yhtenä aamuna huomasin työpaikan ovella jättäneeni työavaimet kotiin, olin vaihtanut laukkua enkä muistanut kotoa lähtiessä kuin tarkistaa kotiavainten olevan mukana. Onneksi pääsin kuitenkin hetkeksi lämmittelemään rappukäytävän ennenkuin sisarfirman työntekijä saapui.

Kaikenlaista kosmetiikkaa olen yleensä ostanut Pariisin matkoilta, mutta tällä kertaa tyydyin vain Sephoran satin finish-uutuushuulipunaan sävyssä Oui! Kevään 2019 värikartoissa näkyvän sävyn lisäksi huulipunahylsyyn kuvatut henkareilla riippuvat vaatteet sopivat kangasmessumatkan teemaan. Värikosmetiikassa olen aika lailla vielä sekaani - iloisesti sekaisin menevät niin perinteinen kosmetiikka kuin luonnonkosmetiikka, selektiiviset sarjat ja markettikosmetiikka, mutta monet nykyiset ihonhoitosuosikkini ovat luonnonkosmetiikkaa. 

Japanilainen lehti on kolmen vuoden takaiselta matkalta. Tyylikäs lehti tuntuu edelleen raikkaalta ja ajankohtaiselta. Vaikka olen aimo kasan uudempia lehtiä laittanut kierrätykseen, tästä en ole raaskinut luopua. Lehti hakeutui taas luettavaksi selattavaksi, koska kuluneella viikolla ostin meille kesälomaksi lennot Japaniin. Osaka ja Tokio ympäristöineen kutsuvat heinäkuussa. Japanissa oli valtavasti mielenkiintoisen näköistä kosmetiikkaa, mutta kaikkien tuotteiden käyttötarkoitus ei oikein auennut eikä liikkeiden henkilökuntakaan yleensä osannut englantia. Taidan googlen avulla selvitellä etukäteen japanilaisia kosmetiikkamerkkejä.

Jäätelönvalmistajat esittelevät kesän uutuuksiaan kilvan pakkassäillä, mutta me suomalaisethan syömme jäätelöä ympäri vuoden.

3 kaverin jäätelö muisti tällä viikolla jäätelölähetyksellä*. Uusi Pistaasi & Pistaasi on ihanan -ja aidon- pistaasinen, erikoisesti pidin makeansuolaisesta pistaasipähkinäkierteestä täyteläisen raikkaan jäätelön seassa. Vadelma-valkosuklaa oli myös herkullista. Onko tästä tulossa kaikkien aikojen jäätelökesä?

Viikon bonuskuvana kehut Siipalle. Hän oli käynyt istamassa käsisaippuaa ja valinnut sanojensa mukaan "kivannäköisen pullon, rosmariini ja bergamontti tuoksuvat myös hyvältä". Juuri näin. Monesta muustakin voisin häntä kehua, mutta nämä arjen pikku jutut ilahduttavat aina💛


Onko viikkosi sujunut kommelluksitta?



*saatu blogin kautta