Viisi viikon varrelta

Kuluneeseen viikkoon on kuulunut mm. niin kevään edistymistä luonnossa kuin pukeutumisessakin, uutuuskirja sekä myös ikävä takaisku.

Blogista kuoriutuu aina keväisin luontoblogi - olen aina niin hullaantunut luonnon heräämiseen ja uusiin kasveihin, joita putkahtaa esiin miltei päivittäin. Viikon kukkabongaukset olivat narsissit helmihyasintit ja helleborukset, jota oli myös aikoinaan huhtikuisessa kokonaan vaaleanvihreässä hääkimpussani. Ensimmäiset tulppaanitkin ovat nupullaan. Kevät <3




Viikon parhaat ostokset tein viime sunnuntaina Tallinnassa, jossa Balti Jaama Turgin hallilta ja vielä Rimistäkin sataman vierestä tein ruokaostoksia; ostin mm. taleggio- ja burrata-juustoja, kurpitsagnoccheja, kylmäsavukinkkua, makkaraa, siemen-pähkinäleipää, suklaatomaatteja (nimitys tulee rusehtavasta väristä), viiriäisen munia, eestiläisiä valkosipuleita, suolakurkkuja, luomutiskiainetta, raparperin tuoksuisen kynttilän...

Teinkin kuluneella viikolla annoksen, jossa oli gnoccheja, kylmäsavukinkkua, paistettuja sieniä, viiriäisen munia ja burrataa.

Viikon kengät ovat Henkan alennuskoodilla hankkimani hassut  kengät aitoa mokkaa premium-kokoelmasta. Koko talven kuljen miltei ainoastaan yksissä mustissa saappaissa, mutta kevään tullen kaipaan väriä ja kenkiä onkin vaikka missä väreissä. Ajattelin näiden viiden sentin tolppakorkoineen muistuttavan etäisesti 60- ja 70-lukuja kuvaavien elokuvien tai TV-sajojen kenkiä, mutta Kristallikimaran Minnan mielestä nämä olivat keskiaikakengät. Taidetaan siis olla aika kaukana Mad Menista tai Tapaus Thomas Crownista...

Viikon takaisku oli elämäni ensimmäinen ja toivottavasti myös viimeinen juurihoito! Hampaita on nuorempana paikattu paljonkin, mutta viime vuosina vuosikymmeninä on lähinnä korjailtu vanhoja paikkoja ja hammaslääkäri on vuosittain kehunut kuinka hoidan hyvin hampaitani. Viimeksi olin hammastarkastuksessa joulukuussa, eikä sillon ollut paikattavaa.

Parin viikon aikana on muutaman kerran kylmää juodessa vihlonut hammasta, mutta se on mennyt ohi. Viime viikolla huomasin oudon turvonneen pahkuran yläleuassa, mutta sekään ei ollut kipeä. Kun pahkura ei tuntunut laskevan parissa päivässä, varasin "ihan varmuuden vuoksi" hammaslääkärin. Vuosia vanha paikka oli päältä ehjä, mutta jo hammaslääkärin ensikommentti "Mielenkiintoista" enteili jotain ikävää, ehjän paikan alla muhikin muhkea tulehdus. Vanhan paikan alle oli ilmeisesti jäänyt vuoaia sitten joku bakteeri, joka nyt aktivoitui. Kyselin onko tähän nyt tultu, rivakka rapistuminen on alkanut? Lääkärini kyllä lohdutteli ettei tässä ole siitä kyse ja eiköhän hammas saada vielä kuntoon. Heti tehtiin vähän ensiaputoimenpiteitä. Puudutuksen kanssa ei sattunut lainkaan ja tulevalla viikolla jatketaan. Ainakin muutama kerta täytyy hammaslääkärissä tulevina viikkoina käydä. Onneksi en ole hammaslääkäripelkoinen.

Päälle päätteeksi iski flunssa, mutta olen ainakin uskotellut itselleni olon olevan lähinnä ikävä, vaan ei sen pahempaa. Toivottavasti olen keskiviikkona sellaisessa kunnossa, jossa jaksan istua suu auki hammaslääkärin tuolissa kolme varttia putkeen yskimättä. 

Viikon keittokirja on Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin Parhaita ruokahetkiä*. Laura Riihelän kuvaamasan kirjaan on koottu tunnelmia elämän erilaisiin ruokahetkiin. Parhaita hetkiä voivat olla vaikka tuokio voileivästä nauttien.

Hauskaa vappua! Moni varmaan lomailee huomenna, minä teen etäpäivää kotoa käsin. Vappuun sopii myös Riannon mediapäivässä reippaasti strössleillä tuunaamani Dr Oetkerin jäätelö, joka tehdään sekoittamalla jäätelöjauhetta kevytmaitoon. Ei ehkä fiksuin kuva kun olen juuri vuodattanut hammashoidoista...

*arvostelukappale saatu kustantajalta

Herneprinsessan unet

Olen varsinainen herneprinsessa, nukkumisolosuhteiden ja iltarutiinien pitää olla tietyllä tavalla tai nukkumisesta ei tule oikein mitään.

Patjan tulee olla jämäkkä ja sijauspatjan muhkea. Sänkymme on melkoisen korkea, se näytti alkuun vähän hassulta pikkuruisessa makuuhuoneessamme, mutta nopeasti siihen tottui.

Illalla makuuhuoneeseen ei saa tuoda puhelimia tai tabletteja, eikä makuhuoneessa missään nimessä saa olla televisiota. Sen sijaan kirjasta pitää saada lukea muutama sivu sängyssä ennen valojen sammuttamista ja iltarutiinina rasvaan kädet ja huulet ennen valojen sammuttamista.

Nukun aina vasemmalla puolella. Hotellissakin meille on selvää, että minä olen vasemmalla, Siippa oikealla. Kotona haluan tuulettaa ennen nukkumaan menoa, makuuhuone ei saa olla liian lämmin, eikä peitto liian kuuma tai painava. Huoneen lämmöstä meille on tullut väjän keskusteluua, Siippa pitää lämpimämmästä, minä nukun paremmin viileässä  Olen pitänyt pääni, sillä loppujen lopuksi Siippa nukkuu missä lämpötilassa tahansa, minä olen paljon herkkäunisempi. Minulla on kaikkein kevyin ja ohuin untuvapeitto, jonka olen löytänyt. Kuumimmilla kesäsäillä - jos sellaisia tulee, nukun pelkällä pussilakanalla. Siippa nukkuu paksuman peiton alla. Molemmilla pitää ehdottomasti olla omat peitot, joihin voi kietoutua kuten haluaa. Aluslakanankin tulee olla muotoonommeltu, siis sellainen jossa on kuminauhat kulmissa. Perinteisellä suoralla aluslakanalla nukkuessa herään yleensä lakana solmussa sängyn keskellä.

Makuuhuoneessa pitää olla herätyskello, josta voin yöllä havahtuessani ja aanulla herätessäni herätessäni tarkistaa ajan. Se ei kuitenkaan saa olla valaistulla kellotaululla eikä se saa raksuttaa kovaäänisesti. Herneprinsessan vaatimuslista on pitkä...

Vesilasista sängyn vieressä opettelin onneksi luopumaan jo parikymmentä vuotta sitten. Lasi kaatuikin pari kertaa ja aloin heräämään yöllä tottumuksesta ottamaan vesihuikan.

Osallistuin joitain viikkoja sitten uniaamun hotelli Presidentissä. "Tuolijoogasimme" Kylli Kukkin opastuksella pehmeästi perjantain alkuun ja pääsin Familonin asiantuntijan avulla valitsemaan minulle sopivinta tyynyä. 

Nukun lähinnä kyljelläni ja minulle suositeltiin Familon Ultra box-tyynyä* pitämään kaularangan suorana. Kädetkin nukkuessa hakeutuvat posken tai tyynyn alle, joskus herään jopa kämmen kasvojen päällä, sormenjäljet painautuneen poskeen! Tähän apua voisi tuoda halityyny eli kakkostyyny, jonka ympärille voi kietaista kätensä. Asento pitää  myös rintakehän avoimempana kuin kädet supussa tynyn alla uinuminen ja sen sanottiin myös rauhoittavan nukkumista, ei tulisi kieputtua niin paljoa. 

Halityynyyn en kuitenkaan ole vielä tottunut. Ensin  yritin halailla öisin isoa untuvatyynyä, mutta tuntui, ettei sänkyyn jää nukkujille tarpeeksi tilaa. Pienempään halaustyynyyn siirryttyäni olen jatkanut kääntyilyä unissani ja herännyt tyyny milloin missäkin, lähinnä se on löytynyt aamulla lattialta. Ultra box-tyny sen sijaan tuntui heti hyvältä, se pitää pään hyvässä asennossa. Tyynyn mukana tuli lisää ylimääräistä täytekuitua, jolla olisin vielä voinut täyttää tyynyä enemmänkin juuri minulle sopivaksi, jollei tyyny heti olisi tuntunut hyvältä.

Onko kellään muulla yhtä pitkää vaatimuslistaa nukkumisolosuhteille? Nukutko yösi yhdessä asennossa ja millaisesta tyynystä pidät?

*Tyyny saatu blogin kautta

Balettimatka Tallinnaan

Yhteistyössa Tallink Silja Oy, Visit Tallinn & Nelkytplusblogit


Viikonloppuna olimme 40+ -bloggaajien ryhmän kanssa Tallinnassa hauskalla balettimatkalla. Pääsimme sekä itse harjoittelemaan balettia että näkemään kauniin Katariina I-balettinäytöksen. 

Mukana olivat Minäkö keski-ikäinen, Kristallikimara, Marjon matkassa,  Souliina, Outi's life, Beach house kitchen sekä viestintäjohtaja Marika Nöjd Tallink Siljalta. Marika teki myös videon matkastamme.

Tallinnaan matkaa taitettiin mennen tullen Tallinkin Megastarilla mukavasti Business loungessa. Laiva oli melkoisen täynnä matkustajia, mutta loungessa oli mukavan rauhallinen tunnelma. Loungen runsas aamiaistarjoilu viritteli mukavasti tunnelmaan. Ruoat ja juomat erikoiskahveista väkeviin asti sisältyvät loungemaksun hintaan. Teimme latet loungen kahvikoneella aamiaisen seuraksi, mutta jälkkärikahvit haettiin Megastarin uudesta Starbucks-kahvilasta.

Tallinnassa jo eläkkeelle jäänyt ballerina Dagmar Rang Saal veti ryhmällemme balettitunnin Kalamajan romanttisessa Tasapisitasakaal-hyvinvointitalossa (pikkuhiljaa tasapainoon) Kalamajan puutaloalueella. Mukaan tuli mys Visit Tallinnan ihastuttava markkinointipäällikkö Mall Oja. Olimme etukäteen vitsailleet Tanhupallosta ja tutuihin pukeutumisesta, mutta opettajamme ei päästänyt meitä vain pelleilemään. Harjoittelimme klassisia balettiliikkeitä ja opettajamme lopuksi vielä kulusteli mikä oli mikäkin asento. Balettivalmennusta ryhmille Tasapisitasakaalista voi kysellä sähköpostilla katre@tasapisi.ee tai stuudio@tasapisi.ee. Hinta riippuu ryhmän koostaa ja opettajasta. Talossa on myös joogaa, hierontaa ja muita hyvinvointipalveluita.

Balettitunnin jälkeen siirryimme Tallink City Hotelliin, jossa myös yövyimme. Ruokailimme iltapäivällä hotellin Sume-ravintolassa, jossa  Tallink hotellien Marina Mättik kertoi Tallink City hotellista ja muistakin hotelliryhmittymän hotelleista.

Olen yöpynyt Tallink City hotellissa useasti, mutta en ole koskaan syönyt siellä aamiaista lukuunottamatta. Hotellin ravintola Sume yllätti positiivisesti, ruoka oli kauniisti tarjoiltua ja herkullista. Perinteisemmätkin annokset olivat moderneja esillepanoltaan ja makumaailmoiltaan. 

Valitsin trendikkäitä annoksia; sekä tartar että turska ova nyt pinnalla, jälkiruoissa makean ja suolaisen liitot ovat suosittuja.

Hirvenlihatartarpihvi tarjoiltiin kapristen, maustekurkkujen, savustetun munankeltuaisen ja punasipulin kera.  Sitruunaruoholla maustetun, grillatun turskan seurana oli maa-artisokka-gnoccheja merikaalia ja sitruskastiketta. Tarte Tatinin kanssa samalla lautasella tuli suolakaramellijäätelöä ja saarenmaalaista katajasiirappia.

7.-12.5.2018 on Tallink Hotels Restaurant Week, jolloin Sumen ja muidenkin Tallinkin hotellien alkuruoat maksavat 7 €, pääruoat 10 € ja jälkiruoat 4 €. Sunnuntaisin Sumessa tarjotaan klo 12-15 suosittua brunssia 22 € / henkilö (sisältää rajattoman määrän kuohuviiniä).

Teimme huoneissa pikafreesauksen ruokailun jälkeen ja sitten olikin aika lähteä kohden oopperataloa. Huoneesta erikoisvinkkinä; leidit, varatkaa pinsetit mukaan! Kylpyhuonessa on loistava luonnonvalo ja suurentava peili. Kiireessä ehdin hyödyntää tilaisuuden ja siistiä kulmakarvatkin.

Illalla vuorossa oli opastettu tutustuminen Estonian National Operan rakennukseen ennen balettia. Suomalaisten arkkitehtien Armas Lindgrenin ja Wivi Lönnin suunnittelemassa teatterissa käy vuosittain yli 200 000 katsojaa. Näimme ballerinojen valmistautumista, kuulimme rakennuksen historiaa, vierailimme puvustossa ja lavasteverstaissa.

Illan balettinäytös oli Katariina I. Baletti kertoo alhaissyntyisen piian, syntyjään Marta Elena Skavronskan ja karismaattisen Venäjän keisarin Pietari ensimmäisen rakkaustarinan. Koulusivistystä Marta ei elämänsä aikana saanut.

Vanhempien kuoltua ruttoon Marta varttui kasvattina ja piikana luterilaisen papin ja raamatunkääntäjän Ernst Glückin perheessä Marienburgissa. Katariina päätyi Glückin perheen kanssa Moskovaan ja lopulta ruhtinas Aleksandr Menšikovin talouteen. Vuonna 1703 Menšikov esitteli suojattinsa Martan Pietarille, ja tästä tuli hänen rakastajattarensa. Pietari ja Katariina avioituivat salaisesti 1707 ja uudelleen juhlallisesti ja virallisesti 1712. Katariina ja Pietari saivat yhdeksän lasta, joista vain kaksi vanhinta kasvoi aikuiseksi.

Vuonna 1724 Pietari kruunasi Katariinan Venäjän keisarinnaksi ja vuotta myöhemmin, Pietarin kuoleman jälkeen hänestä tuli Venäjän ensimmäinen hallitseva keisarinna. Katariina kuoli vuonna 1727, vain 43-vuotiaana. Hän oli aikaansaapa nainen lyhyen elämänsä aikana.

Baletin väliajalle meille oli katettu leivokset.

Baletin jälkeen kävimme vielä iltapalalla oopperaa vastapäätä olevassa, leivonnaisistaan kuulussa Kohvik komeetissa Solaris-keskuksen yläkerrassa, oopperaa vastapäätä. Kumma kyllä, kaiken herkuttelun jälkeen ruoka maistui vieläkin, tilasin mehevän aasialaisen salaatin.

Sunnuntaina oli omaa aikaa ennen laivalle siirtymistä. Söimme yhdessä runsasta aamiaista ja hajaannuimme sitten kaupungille.  Minä, Beachhouse Kitchenin Heli ja Marika hyppäsimme taksiin ja ajoimme Balti Jaama Turgin halliin ostoksille. Siellä minulla lähti hieman käsistä; ostin mm. taleggio- ja burrata-juustoja, kurpitsagnoccheja, kylmäsavukinkkua, suklaatomaatteja (nimitys tulee rusehtavasta väristä), viiriäisen munia, eestiläisiä valkosipuleita, suolakurkkuja, luomutiskiainetta, raparperin tuoksuisen kynttilän... Polkupyörät ja antiikit jäivät tällä kertaa hankkimatta.

Ennen satamaan suuntamista kipaisin vielä Virukadulle kukkaostoksille. Ensimmäiset pionit ovat tulleet!

Paluumatka sujui mukavasti taas Tallink Megastarin business loungessa.

Olipa hauska irtiotto arjesta, uusia kokemuksia tutussa kaupungissa, ruumiinkulttuuria ja taide-elämystä, hyvää ruokaa ja paljon naurua!


Oletko käynyt baletissa, oopperassa tai muissa kulttuuritapahtumissa Tallinnassa?