Provencen laventelikana ja mustajuuripyree

Kesäiselle lounaalle tein Provencen laventelikanaa, se maistuu myös syksymmälläkin. Olin ottanut ohjeen talteen jostain ruotsalaislehdestä laventelikanan ohjeen, mutta muokkasin sitä kokkaillessani.

Alunperin minun piti tehdä palsternakkapyreetä Provencen laventelikanan seuraksi, mutta kun yleensä hyvinvarustellussa kaupassa ei ollut palsternakkaa enkä jaksanut sitä lähteä metsästämään muualtakaan, vaihtui palsternakka lennosta mustajuureksi.


En ole käyttänyt mustajuurta kuin kerran tai pari aiemmin. Siitä valmistui herkullinen pyree. Herkän kuoren takia mustajuuri myydän multaisena, se parantaa samalla säilyvyyttä. Mustajuuren nimi tulee sen mustanruskeasta kuoresta, malto on lähes valkoinen. Kuoren rikkoutuessa siitä erittyy maitiaisnestettä. 
Mustajuuri tummuu helposti, tämä voidaan estää kuorimalla se kevyesti veden alla. Mikäli et valmista mustajuurta heti kuorimisen jälkeen, laita ne sitruunalla tai etikalla maustettuun veteen tummumisen ja maun menettämisen estämiseksi.

kanaruoka, juurekset, mustajuuri, pyree, laventeli

kanaruoka, juurekset, mustajuuri, pyree, laventeli

kanaruoka, juurekset, mustajuuri, pyree, laventeli




Provencen laventelikana


500 g kanan paistileikettä
2 valkosipulinkynttä
2 dl kuohukermaa
1/2 kanaliemikuutio
1 tl kuivattua laventelia
½ appelsiinin tai sitruunan raastettu kuori ja mehu
tuoretta timjamia
2 rl paahdettuja pinjansiemeniä

Paahda pinjansiemeniä kuivalla pannulla kunnes siemenet ovat ruskistuneet hieman.

Poista näkyvä rasva reisipaloista. Ruskista paistileikkeet pannulla voissa. Nosta kana pois pannulta. Mausta suolalla ja pippurilla.

Hienonna ja kuullota valkosipuli. Sekoita valkosipulin kanssa kerma, laventeli ja sitruunamehu, murenna puolikas kanaliemikuutio joukkoon. Anna kiehahtaa. Lisää kana ja anna kypsyä keskilämmöllä noin viisi minuuttia, kunnes kana on kypsä.

Annostele kana lautasille, ripottele kanan päälle sitruunan kuorta, tuoretta timjamia ja pinjansiemeniä. Tarjoa palsternakkapyreen ja salaatin kera.

Mustajuuripyree


1 valkosipulin kynsi
500 g mustajuurta
50 g voita
2 dl maitoa
2 dl  kuohukermaa
2 tl sitruunamehua
suolaa


Hienonna ja kuullota valkosipuli. Kuori mustajuret juoksevan veden alla ja leikkaa pienempiin paloihin.  Laita sitruunalla maustettuun veteen odottamaan kypsennystä, sitruuna estää mustajuurien tummumista. Lisää kattilaan kuullotettu valkosipuli, selleri, voi, maito ja kerma.  Kiehauta ja hauduta hiljaisella lämmöllä kannen alla, kunnes mustajuuripalat ovat pehmeitä.  Soseuta tasaiseksi soseeksi.  Ohenna tarvittaessa kermalla.  Lisää sitruunamehu ja mausta suolalla.

Katkaraputortillat Peggyn tapaan

Kirja* saatu PR-näytteenä

Muutama viikko sitten juhlittiin Peggyn pieni punainen keittiö-blogista tutun Peggy Thomasin Juhlaruokakirjan* julkaisua. Kirja on jo toinen tänä vuonna ja molempiin kirjoihin Peggy on suunnitellut, kuvannut ja kokannut kaiken itse!

Peggy on tunnettu innokkaana juhlien järjestäjänä. Hänen houkuttelevassa Juhlaruokakirjassaan on herkullisia ohjeita ja helposti toteutettavia vinkkejä isompiin ja pienempiin juhliin vuoden ympäri. Kirjaa selaillessani minulle tuli jo monia juhlaideoita vuoden varrelle. Kirja sopii hyvin vaikkapa tupaantulijais- tai tietenkin joululahjaksi.


katkarapuruoka, juhlaruokakirja, tortillat

katkarapuruoka, juhlaruokakirja, tortillat

Ensimmäisenä testiin lähtivät herkulliset katkaraputacot. Helpot pikkelöidyt punasipulit valmistin jo edellisenä iltana, muuten annoksen kasaaminen sujui hetkessä. Aiolin tekeminen kotona on helppoa ja todella nopeaa, en ole enää vuosiin vatkannut aiolia öljytippa kerrallaan. Ananasmehu antoi aioliin kivan trooppisen vivahteen, joka sopii hyvin katkarapujen kanssa.

katkarapuruoka, juhlaruokakirja, tortillatKatkaraputortillat

1 iso mango
6 keskikokoista maissitortillaa
2 syöntikypsää avokadoa
1 limetin mehu
500 g jättikatkaravun dippipyrstöjä
3/4 dl oliiviöljyä
1 rkl punaviinietikkaa
½ limetin mehu
1 yksikyntinen valkosipuli
1rkl kalamaustetta savuinen pippuri
1 rkl ruokosokeria
2 täyteläistä pippuriseosta, ei lisättyä suolaa
suolaa ja mustapippuria oman maun mukaan

Purista limetistä mehu. Sekoita valkosipuli, limettimehu, olivioljy, hienonnettu korianteri ja mausteet keskenään. Sekoita katkaravut sekaan ja anna marinoitua noin tunti.

Pujota ravut grillitikkuun ja grillaa keskilämmöllä molemmin puolin noin 1-2 minuuttia.

Ota katkaravut vartaista pois ja asettele tarjoilukulhoon.  Tarjoile heti.


Mango-avokadosalsa


1 iso mango
2 syöntikypsää avokadoa
1 limetin mehu
1 rl oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria oman maun mukaan

Kuori ja poista kivet mangosta sekä avokadoista.  Leikkaa hedelmäliha viipaleiksi, purista limetin mehu pälle, mausta ja sekoita.

Pikkelöidyt punasipulit

2 punasipulia
1 dl punavinietikkaa
1dl vettä
1 rkl ruokosokeria
1/2 tl suolaa
1/2 tl tayteläistä pippuriseosta, ei lisättyä suolaa

Kiehauta punaviinietikka ja vesi.  Sekoita mausteet joukkoon ja anna jäähtyä.

Kuori ja viipaloi silla aikaa punasipuli.  Lisaä sipulit marinadin ja anna maustua vähintään tunti.
Sailytä pikkeloidyt punasipulit puhtaassa lasipurkissa jääkaapissa.

Valkosipuli-ananaskastike

1½ dl aiolia
1 rkl ruokosokeria
2 rkl ananasmehua
1 tl jauhettua cayennepippuria
suolaa ja mustapippuria oman mukaan

Sekoita kaikki aineet keskenään.  Anna makuuntua hetken jääkaapissa.





Peggyn kirjajulkkareissa oli katettuna upea juustopöytä leipineen, levitteineen, hedelmineen ja leikkeleineen. Peggy vinkkasi juustopöydän olevan helppo ja näyttävä tapa kestitä vieraita. Vieraita viihdyttämässä oli Linnea von Kattendam.

Peggy muistutti kuitenkin, ettei juhlat luodakseen tarvitse isoa pitopöytää kattaa tai palkata dragartistia. Pieni juhlahetki voi olla vaikka tikkupullan paistaminen. Siihenkin löytyy kirjasta ohje.



Viisi viikon varrelta

Postaus sisältää PR-tuotteita*


Nyt lokakuussa on siirrytty kunnolla syksyyn, ruska on ollut kaunis ja suorastaan talvinen tunnelmakin on ollut parina päivänä kun jopa luntakin on sadeĺlut.




Syksyinen vitamiinipakkaus on tyrnimarja. Jo pari marjaa päivässä voi auttaa piristymään -ja piristystä tarvitaankin päivien lyhentyessä.  Marjassa on runsaasti C-vitamiiinia, karoteeneja sekä  B- ja K-vitamiineja.


Tyrnissä on muun muassa sinkkiä, mangaania, magnesiumia, natriumia ja kalsiumia. Marjan runsas hivenainepitoisuus auttaa vahvistamaan luustoa, pitämään yllä lihaskuntoa ja vahvistamaan hermorakenteita.

Tyrnin kuoren sisältämä hippofeiini-serotoniini auttaa torjumaan tulehduksia ja vaikuttaa kudosten kasvuun. Kansanparannuksessa lehdistä ja kukista on tehty teetä yskään ja marjasoseella on hoidettu ripulia, reumaa, ihottumaa ja keripukkia. Siemeniä on käytetty ummetuksen helpottamiseen.

Tyrnipensaita kasvaa Helsingin rannikoilla melko runsaasti, mutta tänä vuonna marjaa oli vähänlaisesti. Pakkasessa on kuitenkin hieman marjaa, lisäksi olen ostanut kuivattua tyrnijauhoa. Lisään tyrniä vähän tuorepuuroon tai nautin jugurtin kanssa. Maku on melko kirpeä, mutta tuorepuuron pehmeys tai jurgurtin happamuus taittaa hieman kirpeyttä.



Morsiusharso oli monta vuotta täysin pois muodista, mutta nyt sitä on taas näkynyt kimpuissa ja ihan sellaisenaankin. Viikko sitten ostin kimpun, tosin vähän vahingossa, katsoin hintakyltin väärin ja hinta oli aika paljon korkeampi kuin olin luullut. Kukat olivat kuitenkin jo paketissa, enää kehdannut perua kauppoja. Toisaalta, onhan morsisusharso kestävä ja kaunis kuivanakin, joten kukista on iloa pitkään. Saavat olla samat viikonloppukukat pari viikonloppua.





Viime viikonloppuna kävimme kävelyllä Munkkiniemessä, jossa olen asunut parikymmentä vuotta sitten. Ruska teki tuloaan ja oli pitkästä aikaa hauska kierrellä vanhoja iltalenkkireittejä.

Viime viikonloppuna tarkeni vielä ohuemmallakin takilla, eilen jo paksummassa takissakin kaipailin käsineitä ja pipoa. Taitaa talvi tulla ajoissa.





Helsinkiä monet kaupunkia vähemmän tuntevat pitävät joskua "kivierämaana". Silti vain muutaman kilometrin päässä keskustasta voi vetäytyä luonnon rauhaan.

Viikko sitten lähimetsässä kuulin vierestäni maasta kahinaa ja koputtelua. Alle metrin päässä palokärki puuhaili omiaan eikä lainkaan väistänyt kun kuljin puun viereistä polkua. Wikipedian mukaan palokärki on peloton ja sitä tämä yksilö olikin. Se ei näyttänyt sairaalta tai vahingoittuneelta hakatessaan ötökät esiin puun rungoista ja lennähtikin lopuksi vaivattomasti läheiseen puuhun. Kamera oli metsässä(kin) mukana ja sainkin palokärjestä muutaman mukavan otoksen.



Työviikon jälkeen perjantaina kotona odotti ihana yllätys; apteekkikosmetiikkasarja Lierac oli lähettänyt muutaman tuotteen testiin. Miellyttävn tuntuinen ja tehokkaasti puhdistava Lait micellaire* on iholla nestemäiseksi muuttuva puhdistusmaito joka puhdistaa yhdellä tuotteella meikin, epäpuhtaudet sekä silmämeikin. Puhdistukseen voi lisäksi käyttää Ecotoolsin puhdistusharjaa*. Lieracin geelimäinen kasvovesi* viimeistelee puhdistuksen.

Lieracin ylellisen Premium La Curen* sanotaan olevan ikääntymisen merkkeihin tehokkaasti vaikuttava seerumi, todellinen nuoruuden eliksiiri. Upeassa premium-tuotteessa kaikki on ajateltu loppuun asti aina tuotteen ja pakkauksen ulkoasua myöten. Lieracin tuotteita myydään apteekeissa.

Miten sinun lokakuusi on lähtenyt käyntiin? Oletko ehtinyt nauttia ruskasta vai tuntuuko syksy etenevän turhankin nopeasti?