Viisi tuoksumuistoa

Hajumuistin on arvioitu olevan yksi ihmisen pitkäkestoisimmista muisteista. Tuttu haju tai tuoksu voi tuoda mieleen elävästi muistoja ja tunteita vuosien takaa. 

Tuoksuista, etenkin hajuvesistä minulle tulee voimakkaita muistoja. Monia ihania muistoja, mutta voimakkaasti ruusun tuoksuisista hajuvesistä en vieläkään välitä. Ne tuovat mieleen vieläkin 90-luvulta yhden ensimmäisistä työpaikoista ja huonosti hoidetut yt-neuvottelut. Niiden seurauksena tosin lähdin vuodeksi Yhdysvaltoihin, joten hyvin siinäkin kävi ja oikeiden ruusujen tuoksustakin pidän. 

Nyt kun ulkomaille ei matkustella, olen aamuisin valinnut usein jonkin tuoksun, joka vie hetkeksi ihaniin matkamuistoihin. En ole yhden "signaturetuoksun" nainen, vaan saatan valita tuoksun myös aamuisen tai tavoittelemani fiiliksen mukaan. Haluanko pirteyttä, varmuutta vai rauhallisuutta? 

Pari vuotta sitten Tokion Daikanyamassa tyylikkäässä konseptiliikkeessä ihailin kaikkea kaunista, jota liikkeessä oli myynnissä ja myös viileän tyylikästä naisasiakasta, jota neljäkympin hellekään ei näyttänyt haittaavan.

Joskus joku liike on niin ihana, että sieltä vain haluaisi ostaa jotain muistoksi. Tyylikäs tokiolaisliike oli juuri sellainen. Halusin Tokiosta myös jonkin tuoksumuiston ja liikkeessä olikin myynnissä myös tuoksuja. Ihastuin raikkaan yrttiseen Optimistic -tuoksuun. Olen suihkautellut tuoksua kuin hajuvettä, vaikka myöhemmin käännössovelluksella pulloa skannatessani tajusinkin sen olevan hiustuoksu. Grafiikan ostimme Tokion Omotesandosta ensimmäiselta Japanin-matkalta. 

Toiseenkin hieman yrttiseen tuoksuun olen tykästynyt. Sain joulun alla pressinäytteenä luonnonmukaisen Jimmy Boydin Spring Rai-tuoksun. Rauhoittavan metsäisestä tuoksusta jää mieleen varmasti tämä joulu, joka vietettiin kotona kaksistaan. Erilaista, mutta kivaa. Siksi tästäkin tuoksusta tulee mieleen aina hyvät muistot.

Raikkaat, sitruksiset tuoksut pysäyttävät minut yleensä tuoksuttelemaan pidemmäksikin aikaa. Guerlainin Allegoria-sarjan 100 ml Pamplelune-tuoksu oli Malagassa uskomattomaan 29€ hintaa ison kosmetiikkaketjun tarjouksessa, yleensähän pullo maksaa halvimmillaankin yli kuusikymppiä. Pirteä greippinen tuoksu vie takaisin Malagaan, jossa olin pitkän viikonlopun syksyllä kaksi vuotta sitten. Mieheni oli Aurinkorannikolla yhdeksän viikon työkeikalla ja työrupeman viimeisten viikkojen aikana vietimme aurinkoiset neljä päivää Malagassa. Rankkasade lakkasi juuri kun koneeni oli laskeutunut ja alkoi taas kun olin päässyt lentokentälle kotiin lähtiessä. Viikonlopun ajan taivas oli sininen ja lämpötilakin mukavasti 20-25 asteen välillä päivisin. Suihkaus Pamplemoussea tuo mieleen Malagan rantabulevardin, joka palmuine, valkoisine rakenteineen ja huikaisevan sinisine taivaineen oli kuin havainnekuvasta. 

Yleensäkin käytän raikkaita tuoksuja ympäri vuoden. Monet muiden iholla ihastuttavalta tuoksuvat täyteläisemmät ja mausteisettuoksut ovat omalla ihollani usein tunkkaisia, kukkaistuoksut jäävät usein aika vaisuiksi, johtunee ihon PH-arvosta.

Joltain Pariisin työmatkalta ostin lentokentältä ensimmäisen Dolce  Gabbana 3 l'imperatrice-pullon. Tuoksussa on raparperia, punaviinimarjaa ja kiiviä, vaaleanpunaista syklaamia, vesimelonia, myskiä, santelipuu ta ja greippiä. 100 ml pullo maksoi vain 30€, eivätkä nämä edulliset tax free-liikkeiden sisäänvetotuoksut useinkaan ole mieleeni, mutta tätä tuoksua olen ostanut lisääkin. Pariisissa olen ollut työmatkoilla yli 50 kertaa ja vaikka tuoksu on italialaisen muotitalon, tuo se aina Pariisin mieleen. Pieni madonnapatsaskin on Pariisin Marche aux Puces de Saint-Ouenin antiikkikirpputorilta. 

Atelier Cologne Oolang Infini-tuoksuun ei liity matkamuisteluita, ostinhan sen viime keväänä Helsingistä itseäni ilahduttaakseni, mutta oolang-teetä, bergamottia ja guajakkipuuöljyä sisältävästä tuoksusta olen saanut paljon kyselyitä sitä käyttäessäni. Tätä tuoksua käytin kesällä niinä päivinä, kun jotain kivaa oli tiedossa, vaikka vain retki jäätelöbaariin, ja, se tuokin aurinkoisia päiviä mieleen. "Mikä ihana luonnollinen, mutta ylellinen tuoksu?" kysyi jäätelöbaarin myyjäkin. 

Tuovatko tuoksut sinulle muistoja mieleen tai onko sinulla jokin hajuvesi, joka vie tiettyihin hetkiin ja muistohin? 

Cacio e pepe-pavut

Tervetuloa arki! Vaikka pyhät vietettiin kaksin kotona, ja perinteisen pidemmän joululoman sijaan olin pari päivää töissäkin jo välipäivinä ja nyt alkuviikosta jo ylitöissäkin, tuntuu arki alkavan varsinaisesti vasta loppiaisen jälkeen. Arkeen kuuluvat tietysti nopeasti valmistuvat, yksinkertaiset arkiruoat. 

Yksinkertainen cacio e pepe-pasta on yksinkertaisuudessaan herkullisen nerokas. Pavut voi valmistaa samalla menetelmällä. Olen muutenkin valkopapujen suurkuluttaja ja etsin aina uusia ideoita niiden käyttämiseen.

Gloriassa aikoinaan ollut resepti on alunperin kööpenhaminalaisen  keittiömestari Fredrik Bille Brahen.  Reseptiä voi myös muokata lisäämällä valkosipulia, paahdettua pekonia, yrttejä tai vaikkapa paahdettuja leivänmuruja tuomaan tekstuuria. 

Cacio e pepe -pavut 

2 tölkkiä valkoisia papuja

2 dl papujen lientä

2 tl mustapippuria myllystä rouhituna

1 dl vettä

3 rkl oliiviöljyä

1 rkl voita

100 g pecorinojuustoa

Valuta pavut ja ota 2 dl lientä talteen. Paahda rouhittuja pippureita, kunnes pippuri alkaa tuoksua. Lisaää pavut, papujen liemi ja vesi pannuun.  Lisää oliiviöljy ja voi. Keitä miedolla lämmolla, kunnes neste on paksuuntunut.  Raasta juusto raastimen pienella terälla.  Ota seos liedeltä ja sekoita juusto papujen joukkoon. Anna juuston sulaa. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. 

Valuta päälle oliiviöljyä ja tarjoa rapeakuorisen leivän kanssa.

Mikä on sinun varma valintasi kun haluat arkena nopeasti ruokaa pöytään? 

Katse tulevassa

Enpä tosiaan tiennyt tätä kuvaa uudenvuodenaattona 2019 ottaessani, kuinka poikkeuksellinen vuosi koko maailmalla on edessään.

Iloisena olin reilu vuosi sitten lähdössä ystävien luo perinteiseen vuodenvaihteen viettoon ja odotin vuotta 2020. 

Olin aikeissa kirjoittaa henkeviä ajatuksia viime vuodesta ja siitä, ettei se ollut ihan helppo minullekaan. Haluan kuitenkin jättää negatiiviset asiat taakseni, muistella lähinnä hyviä hetkiä -koska olihan niitä ja ennen kaikkea suunnata katseeni tulevaan. 

Tammikuun alussa olin vielä pikku lomamatkalla Berliinissä. Ihana matka yhteen lempikaupungeistani. Haaveilin jopa kuukaudesta kesällä Berliinissä, ehtisi kerrankin tehdä kaikkea rauhassa. Kaupungin hintatasokaan ei tekisi reissusta taloudellisesti mahdotonta. No, tämä unelma toteutetaan josku myöhemmin.

Tammikuussa myös luin ensimmäisiä uutisia mystisestä taudista Kiinassa. Kiinalaisen uuden vuoden jälkeen pohdimme jo töissä kuinka Kiinan tuotannon katkokset vaikuttavat maailmaan. Sieltähän tulee tuotantohyödykkeitä enemmän kuin tajuammekaan; vaikka joku tuote koottaisiinkin Euroopassa voi yksi ainoa puuttuva kiinalainen osa estää tuotteen pääsyn markkinoille. Hassua kyllä, vessapaperihamstrauksen jälkeen en tyhjiä hyllyjä tai toimituskatkoksia vuoden varrella paljoakaan havainnut. Suorat toimituksetkin Kiinasta ovat tulleet töihin miltei normaalissa aikataulussa jopa silloin kun Kiinassa oli tehtaita viikkoja koronan takia kiinni. 

Maaliskuussa asiat etenivätkin jo nopeasti. Muistan erään tilaisuuden, jossa oli jo turvavälit, käsidesiä ja hanskoja. Huikkasin tutuille lähtiessäni "Nähdään syksyllä!" Ja niinhän siinä kävikin. Yhteiset tilaisuudet loppuivat kuin seinään ja kaikki vetäytyivät koteihinsa. Seuraavan kerran nähtiin syksyllä. 

Olin osittain lomautettuna, mutta kävin myös töissä ihan perinteisesti työpaikalla. Olen aina varautunut säästämällä ja liittoon kuulumalla pahoihin päiviin, eikä lomautus minulle onneksi aiheuttanut pahaa notkahdusta, rahaahan ei kovin paljon kulunut kun oltiin aika lailla kotioloissa. Perjantaisin keväällä kuitenkin haettiin ruokaa ravintoloista omaksi iloksi ja muuten suljettuina olleiden ravintoloiden tueksi.

Kevät tuli ja kukoistava luonto antoi voimaa ja uskoa parempaan. Kodin lähellä on loistavat ulkoilumaastot ja ulkoiltua tuli paljon. 

Kesällä pandemia oli paremmin hallinnassa ja silloin olisi ollut mahdollista vaikka reissata vähän kotimaassa. Mies oli kuitenkin kesällä pitkään töissä toisella puolella Suomea, hänelläkin tosin keikka siirtyi Thaimaasta Kainuuseen. Lyhyesti sanottuna kesä ei muutenkaan ollut ihan paras mahdollinen, mutta nyt ne kurjimmat hetket alkavat olla vain hämärtyviä muistoja. 

Kesästä ja koko vuodesta muistan ja muistelen kuitenkin mieluiten vapaita hetkiä ja kuumia kesäpäiviä; lounaita maalla, uima-allasjuhlia ystävien puutarhassa sekä jääkahvi- ja jäätelöhetkiä. Muutenkin palaan mielessäni hetkiin auringossa, hetkiin ystävien kanssa. En niinkään muistele niitä huonoja hetkiä. Sellainen minä olen.  

En ole maaliskuun alun jälkeen halannut ketään paitsi miestäni, häntä sitäkin enemmän. Vuosikin vaihtui suudelmalla, kuten edellisetkin. Vaikka vietimme vuodenvaihteenkin kaksistaan, oli seura kuitenkin parhainta. On lohdullista tietää, että epävarmoina aikoinakin olemme toistemme tukena. 

Uudenvuoden lupauksia en tehnyt ja odotuksista suurin on rokotuksen saaminen ja tilanteen koheneminen. En ole tehnyt suunnitelmia matkoista tai mistään suuremmasta tälle vuodelle. Matkoja ja muuta mukavaa tulee jos tulee. Rokotuksen saamiseenkin voi mennä vielä kuukausia, nyt täytyy vain jaksaa pitää katse tulevassa ja kuviot pieninä siihen asti. Parempaa on kuitenkin jo näkyvissä. Se pitää mielen kirkkaana. 

Mitkä fiilikset sinulla on, odotatko jo tulevaa?