Eilen siis oltiin Comassa syömässä (tästä tulee eri postaus) ja Tony Bennetin konsertissa.
Ensin kuitenkin episodi toissa viikolta.
Minä: Onneksi ekan työpäivän jäkeen on se Tony Bennetin konsertti, on jotain mitä odottaa.
Siippa: Siis milloin? 6.8.? (tuijottaa häkeltyneenä)
Minä: Niin, niin, ekan työpäivän jälkeen (vähän närkästyneenä)
Siippa: Tota... öh...mä olen Mäntyharjulla silloin keikalla... (nolona kulmien alta katsoen)
Minä: Mitä?!?!?! MITÄ??? Sä olet tiennyt tästä jo huhtikuusta alkaen, etkö sä ole merkinnyt kalenteriin!?!?!? (normaalisti matala ääni kohoaa falsettiin)
Siippa: Sori, sori... älä suutu pupuseni. Mulla on mennyt päivämäärä jotenkin ihan ohi. Mä maksan ne liput, mene jonkun muun kanssa (anteeksi pyytävällä äänellä)
Minä: Mä en HALUA että sä maksat mitään!!! Mä ostin ne liput HÄÄPÄIVÄLAHJAKSI!!! KUKAAN muu ei kuitenkaan tykkää siitä niinkuin me... Ja ne liput oli muuten AIKA KALLIIT!!! (marttyyriäänellä)
Siippa mietti päänsä puhki (kun minä olin hiljaa ja mökötin) sanoi järjestävänsä niin, että pääsisi ajamaan illaksi Helsinkiin ja taas aamuksi takaisin. Loppujen lopuksi kävi kuitenkin niin onnekkaasti, että työkeikka siirtyikin alkamaan vasta tänään.
Kymmenen vuoden aikana emme ole koskaan riidelleet kunnolla ja olemme hiiltyneet olen hiiltynyt vain pari kertaa. Tämä oli nyt toinen niistä kerroista... Nyt purkaus jo vähän nolottaa. Freelancerin täytyy ottaa keikkoja silloin kuin niitä on ja olen tottunut, että työmme ja vapaamme ei mene aina yksiin, hänelle voi tulla keikkoja nopealla varoitusajalla, joskus myös illoille ja viikonlopuille. Siippa taas joutuu kestämään minun pitkiä päiviäni. Olisi kuitenkin ollut harmi, jos emme olisi pääseet konserttiin yhdessä, tämän halusin jakaa nimenomaan Siipan kanssa.
Ja nyt konserttiin...
En ole ollut Musiikkitalossa aiemmin, Siippa oli taas oli seisonut lavalla (tosin katsomo oli tyhjä) yhdellä työkeikallaan.
Yleisö koostui kaiken ikäisistä, parikymppisistä laulajan ikätovereihin.
Konsertin avasi Bennetin tytär Antonia, joka lauloikin ihan mukavasti. Olimme kuitenkin tulleet kuulemaan Tony Bennettiä, joka ei pettänyt odotuksia. Juuri 86 vuotta täyttänyt laulajalegenda lauloi kaikki suosikkikappaleensa ja valloitti yleisönsä charmillaan ja edelleen mahtavalla laulutaidollaan. Hänet palkittiinkin seisoaltaan annetuin suosionsoituksin useaan otteeseen.
Ilta huipentui ilman mikrofonia laulettuun lopetuskappaleeseen Fly me to the moon, joka oli meidän häätanssimme (ei kai voi sanoa valssi?), iklan mikrofonia laulamista ei varmaankaan tapahdu kaikissa Tony Bennetin konseteissa. Musiikkitalon akustiikka mahdollisti kuitenkin vahvan, edelleen taidokkaan lauluäänen hyvän kuuluvuuden varmaan takariveillekin.
Ilta huipentui ilman mikrofonia laulettuun lopetuskappaleeseen Fly me to the moon, joka oli meidän häätanssimme (ei kai voi sanoa valssi?), iklan mikrofonia laulamista ei varmaankaan tapahdu kaikissa Tony Bennetin konseteissa. Musiikkitalon akustiikka mahdollisti kuitenkin vahvan, edelleen taidokkaan lauluäänen hyvän kuuluvuuden varmaan takariveillekin.
Meille kuuluvuus ei ollut ongelma, istuimme eturivissä aivan lavan vieressä, tunnelma oli todella intiimi, lavahan ei ole korkea, muusikot ja laulaja olivat miltei käden ulottuvilla. Ja lopuksi Tony todella oli käden ulottuvilla, poistuessaan lavalta hän vielä kätteli minut ja Siipan!
Kaiken kaikkiaan siis mahti-ilta!
p.s. lomilta töihin paluu on aina vähän nihkeää, eilinen päivä meni osittain taas työelämään tutustumisen hengessä, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, olen pian unohtanut lomalla edes olleenikaan... Ok, kahvitunti on ohi, takaisin sorvin ääreen!
Yesterday night
we ate at Coma (I will write a separate post about it), after dinner we headed
to Tony Bennett’s concert nearby.
First,
however, an episode that took place few weeks ago.
Me: Fortunately
we have the Tony Bennett concert the day I go back to work, so there is
something to look forward.
Husband: Uh,
when? August sixth? (Stares overwhelmed)
Me: Yes,
yes, the day I go back to work (a little tight voice)
Husband: Well
... uh ... I'm in Mäntyharju (few hours from Helsinki) at a gig ... (Embarrassed
tone)
Me:
What?!?!?! WHAT??? You already knew about this in April, haven’t you marked in
your calendar!?!?!? (Normally low tone rises to falsetto)
Husband:
Sorry, sorry ... Do not be angry, bunny. I somehow I just missed the date. I’ll
pay the tickets; you can go with someone else (apologizing tone)
Me: I do not
WANT that, you aren’t paying anything! I bought them tickets AS AN ANNIVERSARY
GIFT! No one else likes his music as we do... And those tickets were, by the
way, EXPENSIVE! (Martyr’s tone)
Husband
thought how to solve the problem (while I was coldly silent), he planned to drive
back to Helsinki for the evening to and go back again the next morning. In the
end, however, his business trip was postponed until today.
In ten years
we have been together, we haven’t quarreled, well, I have lost it a couple of times… This was now
one of those two times... Husband is a freelancer and has to accept gigs
when they are offered to him, and I am used to that our work and days off aren’t
always overlapping. He can get a gig at short notice, sometimes on evenings and
weekends. Husband, on the other had is used to my long working hours.
It would
have been a pity if we had not been in the concert together; I wanted to share it
specifically with him.
And now to the
concert ...
I hadn’t
been to the Music Centre before, Husband had stood on the stage (although the
auditorium was empty then), on one of his gigs. The audience last night consisted
of all ages, from twenties to singer's peers.
The concert was
opened by Bennett's daughter Antonia, who sang quite nicely. However, we had come
to hear Tony Bennett, who did not disappoint our high expectations. Just turned
86 years, the legendary singer performed all his biggest hits. He won the audience over with his gentleman charm and still fantastic singing talents and was rewarded with several standing ovations during the concert.
The evening culminated in the last song , Fly me to the moon (which was our first dance in our wedding reception), that he sang without microphone, taking advance of his great, strong voice and the great acoustics of the new Helsinki Music Centre.
The evening culminated in the last song , Fly me to the moon (which was our first dance in our wedding reception), that he sang without microphone, taking advance of his great, strong voice and the great acoustics of the new Helsinki Music Centre.
I believe
his accapella singing was well heard on the back rows. We heard him very well
as we sat in the front row right next to the stage. The atmosphere was very
intimate, the stage isn’t high, the musicians and singers were almost within
arm's reach. Upon leaving the stage, Tony shook hands with me and Husband! (Although
I told Husband I will never wash my hand, I did after all…)
All in all, a
super evening!
P. S. coming
back to work form holidays is always a bit tough, yesterday I wasn’t in full
speed, but this day has started better. In few days I will forget that I ever
had a vacation... End of my coffee break now and back to sort things out!
Vau!
VastaaPoistaTosi kiva postaus.
Jep, nyt olemme Siipan mukaan Tonyn "lähimpiä naisia ja miehiä"... Hän on kätellyt Ranskan ja Suomen presidenteistä lähtien erilaisia tunnettuja henkilöitä työssään, mutta tietysti on erikoisen kiva, jos pääsee noin lähelle omaa pikkuisen fanituksen kohdettaan.
Poista:-)
VastaaPoistaMeillä taas (minä) hiillyn vähän useamminkin, sillä omallakin siipalla noita menoja riittää. Meillä on oikeastaan ihan koko ajan menossa "kalenteribingo" ja äänensävyjäkin olen ehkä joutunut joskus hiukan nostamaan...
Ihana konserttikokemus ja vielä kättelyt päälle, huikeaa!
Emme vaan jaksa provosoitua siitä jos toisella on huono hetki, eikä riitaa pääse syntymään. oOttakai vastoinkäymisiä ja suruakin on ollut matkan varrella, mutta niistä koetetaan selvitä yhdessä. Emme kumpikaan ihan ymmärrä niitä pareja, jotka kertovat "haastavansa toisensa" päivittäin. WTF, pardon my French... eikös maailma haasta päivittäin ihan tarpeeksi ilman että puolison täytyisi tehdä sitä samaa?! No joo, tämä olisi varmaan ihan oman postauksen aihe.
PoistaLuin juuuri Iltiksestä, että Bennet otti yleisönsä tosissaan huomioon ja kaikki halukkaat saivat nimmaritkin! Wau, siinä on esiintyjä ihan omaan luokkaansa. Varmasti oli upea kokemus ja varsinkin, kun saitte olla siellä yhdessä. Hyvää hääpäivää teille kyyhkysille :)
VastaaPoistaHääpäivä oli itseasiassa jo huhtikuussa, mutta tämä oli ikänkuin toinen hääpäivä!
PoistaKyllä hyvää asiaa kannattaa juhlia useammikin :)
PoistaHieno kokemus varmaankin...live-esiintymiset ovat eri asia kuin levyltä tai televisiosta kuultuna.
VastaaPoistaMonet kiitokset sinulle, kun laitoit Open House- kuvia sivuillesi!! Yritin muuten löytää lisätilaa blogiini, mutta sellaista jonka mainitsit, en löytänyt...kertoisitko vielä miten löydän linkin...noin 5$/kk ?? Oliko näin vai 5$/vuosi?
Mukavaa viikonjatkoa!!
Onneksi sait tilaa ostettua, minulla on googlen kanssa ilmeisesti"vanha sopimus" ja uuden lisätilasopimuksemn tekeminen taitaa mennä jotain eri kautta kuin vanhan sopimuksen uusiminen.
PoistaOli kiva tavata kauniissa "kesäkodissasi", onnea bisnekselle!
Aika upea kokemus! :) Varmaan helpotti töihin paluuta kummasti.
VastaaPoistaJa älä häpeile yhtään, mä olisin saanut vielä pahemmat raivarit. ;)
Konsertti oli todella upea, eturivissä istuessa oli vielä ihan erilainen tunnelma kuin mitä takariveillä olisi ollut.
PoistaIhanan rehellinen postaus. Onneksi kaikki kääntyi hyvin päin ja pääsitte nauttimaan hienosta konsertista. t. Kirsi
VastaaPoistaps. Kadehdittavan harvoin olet menettänyt malttisi, mulla kun käpy palaa päivittäin
Nyt jo naurattaa, niin kuin yleensä aina myöhemmin huyvittavat sellaiset jutut jotka ovat ensin mennä ihan pieleen, mutta saavat onnellisen lopun. Möksähdin kyllä aika pahasti, jäätävä hiljaisuus taisi olla vielä pahempi kuin kiihtymykseni.
Poista:D :D :D Kuulostaa tutulta. Minun muusikkomiehelläni luki aikoinaan kalenterissa oman hääpäivänsä kohdalla:
VastaaPoistaHäät (omat)
Huvituksen aihetta on antanut tuo suluissa oleva "omat". Pitihän sitä merkitä, että muistaa, ettei ole hääkeikkaa tiedossa, vaan ihan itse alttarille astelemista. :D
Kivaa, että kaikki onnistui loppuviimeksi ja vietitte mukavan illan! Hyvää hääpäivää näin jälkikäteen! :)