12 kuukautta = 101 päivää pätkäpaastoa -15 cm / 12 months = 101 fast days - 15 cm

 

 

 

Blogiani pidempään seuranneille ei liene mikään salaisuus, että syön vain 500 kaloria kahtena päivänä viikossa. Muina päivinä syödään normaalisti ja herkutellaankin. Jotkut teistä ovat ehkä jo kyllästyneetkin aiheeseen.

Vuoden jatkuneen uuden elämäntavan kunniaksi postaan kuitenkin aiheesta.

 

5:2-pätkäpaastolla olen maaliskuun 2013 lopusta karistanut 15 cm vyötäröltä. Laihtuminen (kun olen urakkaan lähtenyt), ei ole ollut niinkään ongelma. Olen muutaman kerran viimeisen parinkymmenen vuoden aikana laihtunut reippaasti muutamaankin otteeseen. Joskus tarkoituksella, mutta kerran myös laihduin elämäntilanteiden myllerryksessä kolme vaatekokoa aivan huomaamattani, hämmästelin vain kun talvivaatteet näyttivät jotenkin "oudoilta" niihin taas siirtyessäni kuuman kesän jälkeen ...

 

Sen saavutetun tuloksen pitäminen onkin ollut hankalampaa. 5:2-paastossa tunnen löytäneeni helpohkon, pysyvämmän keinon painonhallintaan joutumatta "uhratumaan" liikaa. Minunlaiselleni ihmiselle, jolla ei ole kovin hyvä itsekuri syömisen suhteen, tiukempi kieltäytyminen päivä kerrallaan on ollut jatkuvaa suupalojen laskemista parempi vaihtoehto.

Lähdimme ensin vain kokeilemaan pätkäpaastoa. Siippa näki Michael Mosleyn dokumentin aiheesta vuosi sitten  ja sanoi haluavansa kokeilla. Ilmoitin, että sitten kokeilemme yhdessä ja kokeilu alkaa seuraavana päivänä. Aluksi ajattelimme muutaman kuukauden kokeilujaksoa, mutta kun vyötärö ja posket alkoivat kapenemaan sekä ystävät ja sukulaiset huomaamaan muutoksen, emme halunneet jo kadonneiden senttien palaavan takaisin. Näenkin nyt pätkäpaaston, kuten minkä tahansa elämäntaparemontin, pysyvänä elämäntapana enemmänkin kuin hetkellisenä dieettinä.

Jutan ja muut tarkoin rajatut dieetit ovat tehokkaita, mutta itseni tuntien tiedän, etten luultavasti pystyisi sitoutumaan niin tiukkaan ruokailun rajoittamiseen pysyvästi. Pätkäpaaston hyvä puoli onkin ollut myös herkkujen salliminen.

Kaksi kevytpäivää viikossa on ollut helppo pitää ja pysyä uudessa elämäntavassa stressaamatta. Vain kolme kertaa vuoden aikana on paastopäivä jäänyt väliin, muuten joka viikkoon on ollut helppo mahduttaa kaksi kevyempää päivää vaikka vakiopäiviä vaihtamalla (yleensä maanantai ja keskiviikko). Ei ole tarvinnut selitellä miksei syö tiettyjä ruokia tai kieltäytyä kutsuista.

 

Aihe kiinnostaa näköjään muitakin. 5:2-paasto ja etenkin siihen liittyvät ruokaohjeet ovat olleetkin blogini etsityimmän aineiston joukossa viime aikoina. Samoin tutut, kollegat ja asiakkaat ovat kyselleet kovasti aiheesta, kun olen kertonut kysyessä mikä on ollut kapenemisen salaisuus.

Olen välillä kuullut kommentteja tai ainakin aistinut keskustelukumppanin ajatelleen "Väärin laihdutettu!". Ehkä niinkin, kai se kaikkein järkevin tapa olisi syödä joka ikinen päivä terveellisesti ja herkkuja karttaen, mutta haluan pitää myös ruokanautinnot elämässäni. Tämä on ollut minun tapani ja olen halunnut jakaa sen myös blogissa kannustamaan niitä, jotka kamppailevat samojen ongelmien kanssa.

Kilojen karistua en voi sanoa itseäni hoikaksi vieläkään, enkä välttämättä sellaiseksi tulekaan. Olen hyvin tyytyväinen, jos saan vielä muutaman kilon pudotettua ja sitten pidettyä painon tasaisena. Painotaulukoiden tiukan seuraamisen sijaan tavoittelen enemmänkin jatkuvaa tasapainoa elämän nautintojen ja terveiden elintapojen välille...

Kuvien laatu ei ole paras mahdollinen, mutta todistavat, että jotain muutosta on tapahtunut, hitaasti, mutta varmasti. Tuosta hameesta olin itsekin aina häkeltynyt. Ei se vuosi sittenkään kiristänyt, muta nyt hame kirjaimellisesti putoaa päältä...


Those who follow my blog regularly know that I eat only 500 calories a day for two days a week. On other days I eat normally and enjoy also goodies. Some of you may already even be tired of this topic inmy blog...As I ahve now reached the first anniversary of the new lifestyle,  I feel like posting on the subject.


 With 5:2 intermittent fast, I have lost 15 cm from my waist since the end of March 2013. Weight loss hasn't been the problem for me in the past when I have made up my mind. In the past twenty plus years I have lost quite a lot of weight, not jsut once, but few times. Sometimes on purpose, but I also once lost very fast quite many kilos in the turmoil of life changes... But the lost kilos always came back.


 The keep away the lost kweight has been the most difficult part earlier. In 5:2 fasting I finally feel I have found a relatively easy, permanent way to control weight without having to "sacrifice" too much. We first just decided to give 5:2 fast a two month try. Husband saw a documentary about Michael Mosley's 5:2 fast a year ago and told he wanted to try it. I told that we would try it together, and that the trial would begin the next day. When our waists (and cheeks) started to slim, and friends and relatives started to comment the change (without us telling about the new lifestyle), we did not want in the lost kilos to come back and decided to stick to 5:2 lifestyle. I see this more as a lifestyle instead of short term diet.

Many restricted diets are effective in short term, but I know that I probably wouldn't be able to commit to a strict food restrictions permanently. I want to enjoy food, not just to see it as enerygy or even my enemy. For me two light days a week is (mostly) an easy habit to keep. Only three times during the year have we missed the fast day, otherwise it has been easy to fit two lighter days in a week. There is no need to avoid certain foods or to refuse invitations.

This topic seems also interest others. 5:2 fasting, and in particular the related recipes have been most popular topics in my blog lately. Also friends, colleagues and customers have been asking a lot about the lifestyle.

Even after all the lost kilos I cannot call myself slim and I might never will be. I 'll be very happy, if I still will drop a few kilos and then keep my weight steady. Instead of following weight constantly I am seeking balance between the pleasures of food and healthy lifestyle.

Sorry for the bad quality of photos, anyhow I believe they illustrate quite weel the change I have gone trough...