Puhuimme taannoisissa juhlissa Trumpin kaavailemasta Meksikon rajamuurista. Tokaisin keskustellessa ettei Rio Granden yli uiminen taida enää olla kovin helppoa monestakin syystä, onneksi tuli sekin tehtyä nuorempana. Kulmakarvat hieman kohoilivat, mutta kyseessä ei ollut vain vitsikäs heitto.
Matkalla nähtiin paljon luonnonihmeitä ja koettiin kaikenlaista, mm. koskenlaskua, melomista alligaattoreita kuhisevalla suoalueella Louisianassa (osuin melalla pienehköä alligaatoria päähän, ne onneksi väistävät isompiaan ja pitävät kanootteja isompina lajitovereinaan), veneilyä kanjoneissa jne. Telttailun vastapainoksi vierailtiin myös isommissa kaupungeissa; mm. Washingtonissa, New Orleansissa, San Antoniossa ja Las Vegasissa.
Teksasissa olimme pari päivää Big Bend-kansallispuistossa, jossa yhtenä päivänä kiipesimme laaksosta yli kahden kilometrin korkeuteen Emory Peakille aamun tuskin vielä sarastaessa. Puolessa välissä olin valmis antamaan periksi, mutta kun kukaan muukaan ei keskeyttänyt, jatkoin loppuun asti. Takaisin leirille päästyämme kävi keskustellessa ilmi, että yli puolet olisi keskeyttänyt, jos ensimmäinen olisi antanut periksi. Minulla oli muuten jalassa nuo samat heppoiset tennarit, jotka eivät tosiaan olleet tukevimmat vaelluskengät, rakkoja ei kuitenkaan tullut.
Seuraavana päivänä menimme (laittomasti) Rio Granden yli veneellä Meksikon puolelle. Vähän matkan päässä joen töyräältä odotti aaseja, joilla ratsastimme lähimpään kylään oluelle.
Baarissa tapasimme amerikkalaisen miehen, joka kertoi olevansa lainsuojaton rikollinen, ilmeisesti huumekauppias, ja paenneensa rajan yli Meksikoon. FBI oli kuulemma käynyt puhuttamassa häntä, mutta ilman luovutussopimusta häntä ei Yhdysvaltoihin saanut oikeuden eteen.
Tarjosimme miekkoselle pari olutta ja sen jälkeen kaikki ryhmämme tytöt poseerasivat "lainsuojattoman" kanssa. Muistikuvissani hän oli paljon karskimman näköinen kuin miltä hän nyt kuvassa näyttää. Ihan varma en ole siitäkään kuinka paljon hänen jutuissaan oli totta.
Samana iltana ylitin rajan toisenkin kerran, jälleen laittomasti tietenkin... uin Rio Granden yli Meksikoon. Oppaamme vei meidät yläjuoksulle ja kehotti lähtemään siitä uimaan. Vaikkei Rio ei ollut kovin Grande siinä kohtaa oli virtaus kuitenkin hyvin voimakas ja vei mennessään. Olin jo menossa yläjuoksulla päin kuvassa näkyvää Langford Hot Springsin vanhan kuumavesilähdealtaan seinämää päin vaikka kuinka kauhoin. Juuri ennen seinämää painuin virtauksessa kuitenkin veden alle. Virta veikin kuumavesialtaan ohi, mutta hädin tuskin pääsin pinnalle. Rannalle pääsin uimaan vasta paljon kauempana alajuoksulla, Meksikon puolelle tietenkin, sieltä piti vielä uida takaisin Yhdysvaltoihin!
Nykyisin Rio Granden ylittäminen taitaa olla paljon riskialttiimpaa, eikä joen yli uida yhtä huolettomasti.
Oooh, miten huikeita muistoja ja kokemuksia sulla on ollut jo nuorena. Olipa kiva lukea sun "hurjasta" nuoruudesta <3.
VastaaPoistaTämä matka oli todella unohtumaton, kolmen viikon aikana koettiin niin suurkaupungit, maaseutukylät kuin huikeat kansallispuistotkin.
PoistaVoi, mitä tarinoita! Tällaisia seikkailuita on varmasti kiva jälkikäteen muistella! :) Ihanaa kun jaoit kuvia ja kokemuksia täällä blogissakin! <3
VastaaPoistaValokuva-albumin kaivamienen esiin toi todella paljon muistoja mieleen. Esittelin kansiota innoissani miehelleni, joka ei ollut tainnut koskaan nähdä näitä kuvia. Monta tarinaa nousi mieleen, kun selailimme yhdessä kuvia toista tuntia.
PoistaNo sinähän varsinainen hulivili olet ollut! Wau, ihania tarinoita jaettavaksi.
VastaaPoistaTällä reissulla jouduttiin välillä vähän tahattomiin seikkailuihinkin. Rio Granden yli ei olltu tarkoitus uida enkä koskenlaskuunkaan lähtiessäni tiennyt mihin oli lupautunut.
PoistaSiis sulla on niin paljon mahtavia tarinoita sun kokemuksista. Näitä voisi lukea enemmänkin.
VastaaPoistaIhanaa iltaa sinulle Tuuli <3
Täytyy kaivaa lisää vanhoja kuvia esiin, kyllä niistä varmaan muutaman postauksen ainekset löytyisivät.
PoistaEilen päätin, että tänä aamuna heti, kun saan kahvin kouraani, niin tulen tänne nauttimaan. Mitkä mahtavat kuvat ja mitähän muuten tuolle lainsuojattomalle tänä päivänä kuuluu.
VastaaPoistaNo mutta ai hitsi, että olet ollut rohkea. Meikäläiselle meinaan tarjottiin Washingtonissa au pair paikkaa ja jänistin. Tämä on niitä asioita joita kadun. Mutta voi hitsi, sinä olet mennyt ja ollut muutenkin oikea rohkelikko. Wow Tuuli. <3
Oli ihana nostalgia juttu, saisiko lisää näitä. <3
Kivaa torstaita. <3
Mahtaakohan lainsuojaton olal enää hengissäkään...
PoistaAu pairiksi lähteminen oli päähänpisto. Jäin työttömäksi 90-luvan laman pyörteissä ja kun en päässyt töihin edes jätskikiskalle, sain päähäni hakea au pairiksi. Kolmen viikon päästä ideasta olin jo lentokentällä matkalla vuodeksi pois; olin käynyt haastatttelussa, saanut perheen, hankkinut viisumin ja muut dokumentit, vuokrannut asuntoni ja pakannut tavarat.
Oot rohkea, en vaan olisi ikinä uskaltanut. <3
PoistaPerille päästyäni ihmettelin kyllä mitä tuli tehtyä, mutta niin vaan lähti arki rullaamaan ja kielikin hiljalleen taipumaan. Edelleen olen tyytyväinen, että lähdin.
PoistaNo huh mikä seikkailu! Nuorempana sitä oli melkoinen vauhtimimmi, ei pelottanut mikään ja aika avoimin silmin sitä maailmaa katseli : ) Nämä on kyllä parhaita nämä nuoruuskuvat, milloinkahan itse avaisi valokuva-arkistonsa, hihii.
VastaaPoistaSinullahan on varmasti myös paljo haskoja muistoja seikkailuista maailmalla. Niistä olisikin kiva kuulla.
PoistaOlet kertonut tästä minulle mutta nyt kuvien kanssa tarinasta tuli vieläkin kiinnostavampi. Lainsuojaton ei kovin "vaaralliselta" näyttä mutta sellaisiahan ne juuri ovatkin "tuiki tavallisen näköisiä mutta pelottavia". Varmasti ikimuistoinen tuo Meksiko reissu eikä enää olisi mahdollista vain uida toiselle puolelle Rio Grandea. Hauskoja nuoruusmuistoja ja ihania kuvia!
VastaaPoistaJoskus kun on puhetta missä maissa olen käynyt, olen unohtaa Meksikon. Vaikken "keräile maita" eikä maiden listaaminen sinänsä ole minulle tärkeää voin kuitenkin pikku kuriositeettina ja hauskana muistona lisätä käyneeni Meksikossa mm. uimalla.
Poista