Kuluneet viikon ovat olleet surullisia. Tunteet ovat vaihdellen surusta vihaan, ahdistukseen ja pelkoonkin. Venäjän hyökkäyksen jälkeen maailma ei elinaikanani tule olemaan enää täysin ennallaan, vaikka sota jollain keinoin saataisiinkin pian loppuun. Moni asia tulee muuttumaan lähivuosiksi ja osa lopullisestikin.
Ihmisten hyvät teot ovat nostaneet apeaa mielialaa. Mieheni kävi Puolassa hakemassa viisi Ukrainan pakolaista Suomeen viime viikolla, heitä oli täällä odottamassa sukulaisia ja ystäviä. Mieheni lähti uudestaan matkaan tällä viikolla aina Romanian vuoristojen yli Moldovaan asti noutamaan äitejä ja lapsia. Pakolaisia hänenkin on tulossa niin Suomeen kuin odottamassa Ukrainan rajan tällä puolen kuljetusta muualle Eurooppaan ja lähimaihin ystävien ja sukulaisten luo aivan uuteen elämään.
Kälyni Mariia on kerännyt Unicefille tuhansia euroja tekemällä rannekoruja, joita voi lunastaa häneltä vähintään 50€ lahjoituksella Unicefille. Tulevalla viikolla lunastan lahjoituksella vielä sinikeltaisen nahasta tehdyn kukkapinssin. Pienistä puroista tulee suuria tekoja, äärettömän merkityksellisiä autetuille.
Yleensä kevään saapuminen saa minut riemastumaan ja kuin heräämään uudelleen pitkän pimeän talven jälkeen. Nyt keväästä iloitseminenkin tuo ristiriitaisia tunteita, mutta toisaalta iloakin tarvitaan kaiken keskellä.
Kevään odotus muuttui hetkessä ahdistavaksi jopa niin, että oli jätettävä iltapäiväkehtien huutavien otsikoiden seuraaminen ja siirryin lukemaan asialliset uutiset Hesarista. Pieni asia, mutta se auttoi omalla kohdalla etten olisi vaipunut epätoivoon.
VastaaPoistaVaatii suurta rohkeutta mieheltäsi lähteä niille reissuille eikä osaa sanoin kuvata niiden merkitystä ❤️
Me ollaan kerätty tyttären kanssa lasten vaatteita, kunhan selviää minne tällä hetkellä on parasta toimittaa niitä.
Kevät on tulollaan kaikesta huolimatta, joten ammennetaan siitä iloa ja voimaa tähän aikaan.
Eilen illalla hän tuli takaisin mukanaan neljä pakolaista. Hän mietti kuinkan harvaa hänkin auttoi, koska välimatkat olivat pitkiä ja aikaavieviä eikä enempää ehtinyt. Muistutin, että hän on kuitenkin näiden ihmisten elämässä tehnyt merkityksellisen teon, joka muistetaan aina.
PoistaOn ollut hienoa nähdä ihmisten auttamishalu ja kyynel tulee silmään vielä noin konkreettisesta ja upeasta työstä, mitä Klaus ja tiiminsä tekee juuri nyt! Uskon niin, että hyvä tulee hyvän luokse ja palkitsee <3 Täällä on osallistuttu kaikkiin rahakeräyksiin varojen mukaan, ostettu vaippoja ja hygieniatarvikkeita paikalliselle pakolaisten ilmaiskirppikselle, annettu hyviä ja käyttämättömiä vaatteita eteenpäin ja tuettu myös kannanotoin somekanavissa.
VastaaPoistaEnsimmäiset 2 1/2 seurasin melkein 24/7 tilannetta, no yöunet menivät ja stressi nousi kivuliaasti pintaan mm. närästyksen ja vatsakipujen muodossa. Oli pakko tehdä pari päivää sitten päätös, että nyt valikoidusti ja pari kertaa päivässä pääuutiset, iltaisin ennen nukkumaan menoa ainoastaan hyvä kirja ja sarja sitä ennen, ei enää puhelimen selailua. Haluan toki vieläkin tietää missä mennään ja päälinjat, mutta oman jaksamisen kannalta kaikki muu saa jäädä. Onneksi ilmat ovat suosineet ja on päässyt ulos moneksi tunniksi joka päivä.
Joutuu kyllä inspiraatiota ja kevään innostusta vielä kaivelemaan, mutta uskon että ne tulevat sieltä luonnollisesti. Odotan niin kovasti meidän ansaittua pientä irtiottoreissuamme, ihana nähdä ja saada nauruenergiaakin siinä samalla <3 Siihen saakka syviä hengityksiä, D-vitamiinitankkauksia aurikoisessa säässä (nyt muuten on aurinkosuojillekin ollut jo tarvetta ; )) ja jaksamisen ammentamista oman elämän kiiitollisuuden lähteistä ja läheisistä!
Reissustamme tulee varmasti kiva, vähän nostetta elämään kaivataan kaiken keskellä.
PoistaVaikka olo on super ahdistunut ja surullinen, minäkin sydämestäni iloitsen ihmisten auttamishalusta. Pakko vaan uskoa, että hyvä voittaa pahan ja valo voittaa varjot.
VastaaPoistaValoa tämän hulluuden keskelle <3
Vaikka tässä käydään vielä monta kierrosta ja me kaikki tulemme elämään vähintään hankalia aikoja, uskon hyvän kuitenkin voittavan pahan.
PoistaUkrainan sota on minusta osoittanut sen, että me ihmiset emme olekaan niin kyynisiä ja itsekkäitä mitä moni on sanonut. On löytynyt tahtoa kerätä tarpeellisia vaate- ja tavaralahjoituksia tulijoille. Ihmiset ovat lahjoittaneet rahaa suoraan Ukrainaan ja osoittaneet mieltä yhdessä rintamassa Suomessa. Minä minä minä -asenne on unohtanut ja osataan asettua myös toisen kärsivän asemaan. Hatunnosto miehellesi noista pakolaisten hakumatkoista. Äärimmäisen tärkeää työtä ja samalla vaarallista sekä raskastakin. Sen hädän ja avuntarpeen näkeminen rajoilla saa itselläni kyyneleet silmiin aina kun näen tai luen uutisia. Toivotaan, että hyvä voittaa ja sota saataisiin loppumaan mahdollisimman pian.
VastaaPoista